Lue keskustelun säännöt.
Mitä sanoisit tuttavallesi, kun hän kertoisi sinulle onnistumisestaan (lue viesti ennenkuin vastaat!)?
27.09.2016 |
Taustalla on sellainen, että tämä tuttava olisi joka kerta sinun onnistuttua jossain lytännyt jollain tavalla. Kun olisit kertonut opiskelemaan päästystä, hän olisi kuitannut jotain piikikästä ylikouluttautumisesta ja miten nykyään pädetään hienoilla titteleillä, kun tärkeämpää olisi kokemus sieltä ruohonjuuritasolta. Valitsemasi alan hän olisi vielä erikseen haukkunut. Kun teille olisi rakennettu talo, hän olisi käynyt haukkumassa talon ulkonäköä ja miten surullista että jotkut moiseen haaskaa rahaansa. Lapsesi synnyttyä olisi sanonut, että miten ihmiset viitsiikin tehdä lapsia tähän ylikansoitettuun maailmaan. Usein myös kommentoisi miten näytät nuutuneelta ja miten vaatteesi ovat jo menneet pois muodista, taitaa olla pari liikakiloa tullut yms. Jos olisit näyttänyt millään tavalla pahoittaneesi mieltäsi, niin hän olisi hymyillyt tyytyväisenä.
Noh, nyt tämä tuttava (työkaveri/naapuri/sukulainen tms.) tulisi sitten hyvin iloisena hymyillen kertomaan sinulle miten hän on onnistunut elämässään! (Esim. opiskelemaan pääsy / avioliitto / puolison löytyminen). Kuinka kommentoisit?
(Itselläni vastaava tilanne meneillään ja tekee tiukkaa kehua häntä ja iloita hänen kanssaan, vaikka toisen ilo ja menestys ei olekaan itseltä pois.)
Kommentit (17)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, koska en haluaisi moista tuttavaa pitää elämässäni mukana. Edes sukulaisia ei tarvitse muuta kuin tervehtiä isommissa kokoontumisissa.
Ajattelisin, että hän on ollut ennen kateellinen ja onneton. Onnittelisin sydämellisesti, että hänkin osaisi nyt olla onnellinen onnistumisestaan. En jaksa kantaa kaunaa kenellekään.
Olisin iloinen ja onnittelisin, tietysti. En usko "näpäyttämisiin" ja siihen, että "maksetaan samalla mitalla" tuollaisissa asioissa. Jotkut ihmiset nyt vaan on perusnegatiivisia ja rutkuttaa kaikesta, milloin mistäkin syystä. Ei tarvitse muuta kuin vaikka että niveliä kolottaa koko ajan, on vaikea olla iloinen ja positiivinen.
"Hyvä homma". Sitten toivottavasti tiemme jo eroaisivatkin.
Uskon myös että on ollut kateellinen muttei edes se oikeuta kohtelemaan muita huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ehkä voisi vastustaa kiusausta olla näpäyttämättä takaisin, varsinkin jos kyseessä on edes löyhästi samoihin teemoihin liittyvä juttu, josta "ystävä" ennen olisi kuittaillut minulle. Voisin viitata johonkin aiemmin mainitsemaansa juttuu, esim. "Ai nytkö se susta onkin hyvä juttu päästä opiskelemaan?" tai "Älkää sitten ainakaan lapsia menkö hankkimaan (sillä aiemmin sanoit ettei siinä ole mitään järkeä)"..
Tosielämässä tilanne tosin voisi olla monimutkaisempi ja toimisin kuitenkin toisin, vaikea sanoa... Aloituksen perusteella kuulostaa siltä, etten olisi tilanteessasi k.o. "ystävän" kanssa muutenkaan enää kovin läheisissä väleissä.
En ehtinyt lukea viestiä, mutta onnittelisin tietysti :).
Riippuen aiheesta ehkä jopa juhlisimme pienen kaku kera!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin, että "onneksi olkoon, hieno homma". Vo olla, että kauheasti muuta en jaksaisi sanoa, mutta jos olisin ylipäänsä pitänyt häntä elämässäni mukana näin kauan, se olisi merkki siitä, että olen päättänyt antaa anteeksi ja hyväksyä hänen virheensä. Ja jopa hyvänpäinväntutut ja täysin vieraat ovat mielestäni oikeutettuja hyvään käytökseen minulta - ei kynnysmattluun, mutta kohteliaisuuteen ja ystävällisyyteen.
Minä en kosta. Joskus olen kyllä katsellut sivusta kun elämä kostaa puolestani. Usein se ennen pitkää tekee niin ja jollei tee niin eipä tuokaan ole minulta pois.
No onnittelet tietysti sydämellisesti! Onhan ihanaa, että hän _kerrankin_ onnistuu elämässään ja ei ole vain sivustaseuraajana Ap:n onnessa ja menestyksessä :)))
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnittelusin ja olisin tyytyväinen hänen puolestaan.Tiedän itse tasan kuinka hyvin minulla on asiat joten voin olla onnellinen ja tyytyväinen tälläisenkin ihmisen puolesta.Ei ole minulta pois ja osaan nousta tuollaisen yläpuolelle.....
Vierailija kirjoitti:
En ehtinyt lukea viestiä, mutta onnittelisin tietysti :).
Riippuen aiheesta ehkä jopa juhlisimme pienen kaku kera!
Kyllä,pieni kakku olisi hyvä!!
Ja ymmärrän ettei joku jaksa lukea.Luuleeko ap ettei tälläisiä ihmisiä ole jokaisen elämässä?
Lyhyemmälläkin sepustuksella olisi ymmärtänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli tuollainen ystävä. Missään ei ollut koskaan juuri mitään hyvää ja kaikki oli lähtokohtaisesti negatiivista. Kaikki muiden tekemiset ja ilonaiheet olivat väheksyttäviä - hänellä oli erittäin voimakas aatteellinen maailmankatsomus, johon "keskivertoelämä" tai tavallisen ihmisen pienet onnen lähteet eivät mahtuneet (ja niistä sai kuulla, yleensä tuhahtelun ja silmienpyörittelyn kanssa).
Tutustuimme lukiossa, ja jaksoin ylläpitää näin jälkeenpäin ajatellen varsin yksisuuntaista ystävyyssuhdetta seuraavat 20 vuotta, kunnes yhteydenpito harveni ja loppui lopulta kokonaan. Yleensä poden huonoa omaatuntoa ihmisuhteiden laimenemisesta, mutta tässä kohti olo on vain keventynyt. En enää katselisi muitakaan ihmisiä elämässäni, jotka vain ottavat ja ottavat, mutteivät anna mitään takaisin. Jotkut tulevat jäädäkseen, jotkut jäävät matkan varrelle, ja sekin on ihan ok.
Mitä nk. kostamisesta hyötyisi? Tulisiko itselle hyvä olo? Tuoko lisäenergiaa vai kuluttako omaa itseään. Eli kannattaako omien voimien kannalta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En olisi tuollaisen ihmisen kaveri, joten kysymys ei siinä mielessä validi. Mutta jos kyseessä olisi esim sisko tai muu sukulainen, niin vastaisin varmaan että "kiva että sullekkin sattuu hyviä asioita, niin et sitten ehkä niin kadehdi meitä muita saavutuksistamme". Ei mielestäni edes näpäyttämistä, vaan ihan tottahan tuo olisi. Ja jos hlö reagoisi tähän jotenkin, niin sanoisin että "niin, kun vastaavissa tapauksissa itse olet lytännyt toisen saavutukset". Ihan sama suuttuisiko henkilö, oppisi ainakin ehkä jotain. Ei iso menetys jos välit viilenisi.
En oikein tajua, miksi sinun pitäisi kameleonttina kopioida hänen käytöstään. Tekstisi perusteella et pidä sitä hyvänä käytöksenä. Anna hänen pitää tasonsa ja pysy sinä omallasi, jonka olet hyväksi havainnut.
Tosi hyvä "kaveri". Toteaisin varmaan että kiva juttu, mutta kysyisin kyllä myös myöhemmin että "Minusta tuntuu muuten siltä, että keksit aina jotain negatiivista saavutuksistani. Minun mielestäni se on ainakin helppoa iloita hyvän kaverin puolesta, minäkin olin iloinen silloin kun sinä *jotain*. Minulla on ollut kurja olo tästä asiasta, yritätkö vain varoitella minua etten joutuisi pettymään vai miksi teet sillä tavalla?"
No en ainakaan kehuisi! Tuhahtaisin vain halveksivasti, ei tuollaiset ihmiset muuta ansaitsisi.