Ihastunut työkaveriin

Ah, voiko olla kliseisempää tilannetta? Molemmat parisuhteessa, mutta kipinää välillämme on. Se on selvää. Tajusin itse asian vähän jälkijunassa, ihmettelin vaan enemmän ja enemmän miten voinkaan viihtyä hänen kanssaan niin hyvin, ja miten työtkin sujuvat hänen kanssaan niin mukavasti, eikä työ edes tunnu työltä - lopulta tajusin että ihastumisesta tässä on kyse.

En tiedä, mitä hän tuntee minua kohtaan. Tiedän, että hänkin pitää minun seurastani, en sen enempää. En aio koskaan ottaa asiaa puheeksi, ja tuskin hänkään. En aio myöskään vähentää kanssakäymistä hänen kanssaan, se ei pikkuruisessa työyhteisössä onnistuisi.

Tätä on nyt jatkunut kuukausia, eikä laantumisen merkkejä ainakaan vielä näy. On hassua, että voin tuntea näin, vaikka olen tyytyväinen parisuhteeseeni. Jollain lailla surettaa, ettei ole enää sellaista mahdollisuutta, että heittäytyisin tällaiseen romanssiin. Muistan, miten olen joskus aiemmin elämässä ollut ihastunut, tiennyt saavani vastakaikua, ja nautinnollisesti venyttänyt sitä hetkeä, jolloin asiasta oikeasti puhutaan. Ensisuudelman tunnelma, kaikki se mitä näihin asioihin sisältyy. Kaipaan sitä.

Juu, tämä on ensimmäinen "vakava" ihastuminen aikoihin. Menisipä se jo ohi, sillä vaikka ihastuksen tunne on sinänsä kutkuttava, ei tämä silti ole mukavaa.