Tuttava puhuu vain sairauksista

Mistä sinä puhut?

Tiedän tuon ihmistyypin. Todella rasittavaa seuraa. Joka pikkunuhasta laukataan lääkärillä ja keksitään milloin mitäkin sairauksia. Huomion hakua koko homma.

Jos hänellä ei ole muuta?! Hän ei käy missään, ei harrasta mitään? Ei ole kiinnostunut mistään ulkopuolisista asioista jotka menee hänen elämänpiirinsä ulkopuolelle.

Silloin kun on sairas niin huomaa kuinka paljon se vaikuttaa elämään. Ei tarvitse välttämättä olla edes vakava sairaus.

Hänen äitinsä on iäkäs. Vanhuksilla tuppaa olemaan sairauksia. Mutta hän tekee siitäkin elämää suurempaa.

Hänellä itsellään kremppaa aina jokin. Ja aina se kremppa esim estää työn tekemisen. On siis yhden teinitytön kotiäiti.

Ja se hänen lapsensa tuntuu myös sairastuvan aina kun ei saa tahtoaan lävitse.

Olen oikeasti ruvennut epäilemään että tässä on kyse siitä oireyhtymästä jossa koko ajan keksitään sairauksia. Ei kenellekään oikeasti voi kasaantua noin paljon kaikkea.

Koko elämä pyörii sairastamisen ympärillä.

Vierailija kirjoitti:

Mistä sinä puhut?

No esim nyt oli suunnitteilla retki erääseen kaupunkiin. Hän selitti ensimmäisenä että on käynyt ko kaupungin sairaalassa! Siis oikeasti, eikö sielläkään mitään muuta ole kuin sairaala?!

Ap

Hän ei edes tajua että häntä jo vältellään tämän takia. Tuntuu ettei voi lopettaa. Kaikki muut kertoilivat kuulumisia. Hän vaam jankkaa näitä olemattomia kremppoja. Jotenkin tosi noloa kun edellisellä viikolla ranne on estänyt jonkin työn halemisen, seuraavalla viikolla selittääkin syyksi polven... Eikä edes tajua puhuvansa ristiin.

Ap

Työkaverilla sama ongelma. Puhuu lastensa sairauksista loputtomiin.Aina on joku sairaus tai pulma,

josta sitten jauhetaan koko päivä ja jokaikiselle työkaverille. Niin rasittavaa...

Tutun kuuloista! Tiedän myös ihmisen, jonka elämän keskiössä on (kuvitellut) sairaudet. Tämä ihminen ravaa lääkäreillä jatkuvasti. Kerran hän joutui leikkaukseen ja vaikutti hyvin tyytyväiseltä sen vuoksi. Hän oli siis iloinen, että lääkärit joutuivat leikkaamaan häntä, ja hän saa taas sen ansiosta sairastaa muutaman viikon. Aivan käsittämätöntä. Sellainen ihminen ei ole mieleltään terve.

Ja en ole kyseisen ihmisen kanssaan enää tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Tutun kuuloista! Tiedän myös ihmisen, jonka elämän keskiössä on (kuvitellut) sairaudet. Tämä ihminen ravaa lääkäreillä jatkuvasti. Kerran hän joutui leikkaukseen ja vaikutti hyvin tyytyväiseltä sen vuoksi. Hän oli siis iloinen, että lääkärit joutuivat leikkaamaan häntä, ja hän saa taas sen ansiosta sairastaa muutaman viikon. Aivan käsittämätöntä. Sellainen ihminen ei ole mieleltään terve.

Ja en ole kyseisen ihmisen kanssaan enää tekemisissä.

Tämän naisen tytär joutui johonkin leikkaukseen. Siitä on nyt revitty riemua reilut puoli vuotta. Ei siis kerro mistä on kyse, vaan salaperäisesti marttyyrina raottelee salaisuuden verhoa. Niiiiin rasittavaa!

Ja tää äiti jotenkin oikein suorastaan hekumoi tällä lapsen sauraudella. Suhtautuminen ei ole terve.

Minulla on myös tuttava, joka puhuu jatkuvasti hauraasta terveydestään. Kaikkeen liittyy aina terveydentila. Oli se vuodenaika, sää, juhlapyhät, mitä tahansa, aina se terveys ja sen parantuminen tai huonontuminen k.o. syiden takia. Hän luulee, että muut ihmiset ovat niin kiinnostuneita hänen persoonastaan, että hänen pitää tehdä jokaiselle tiliä sen hetkisestä voinnistaan ja voinnin pienimmistäkin muutoksista, lääkityksestä, sivuvaikutuksista, pohtii, mitä kaikkea vielä voisi tutkituttaa jne.jne.

Varmaan aika ankea elämä hänellä. Ymmärrän kyllä ettei sitä jaksa kuunnella, mutta toisaalta yhteys sinuun voi olla hänen ainoasidoksensa ns. normaaliin elämään.

Minäkin tunnen tällaisia ihmisiä. Yleensä he ovat naisia, oletteko huomanneet? Todella raskasta seuraa, en jaksa ollenkaan. Minäkin olen miettinyt, että mikä saa ihmisen toimimaan noin. Usein ne krempat kun ovat oikeasti aika pikkujuttuja. Esim. perusflunssasta tehdään ihan valtava numero ja sairaalakeikka.

Yritin jutella matkoista. Oltiin oltu ihan perusmatka Kreikassa. Hän alkoi selittää miten he olivat olleet Turkissa.

Ja miten kamalaa oli ollut, kun miehen jalat turposi jne. Ja niin edelleen. Ja siitä sitten jouhevasti taas siihen sairauspaasaukseen.

Oikeasti minusta se ympäristö ei ole lapselle hyvästä.

Ap

Jos AP:n kuvailema ihminen on nuori, niin silloin on harvinaisempaa jauhaa vaan sairauksistaan. Nimittäin vanhat ihmiset ei muusta puhukkaan kun sairauksistaa.  Kerran oikein nauratti, kun satuin uimahalliin ja samaan pukuhuoneeseen tuli "mummolauma" vesijumpasta. Voi sitä sairauksilla kehumista. Aina yritettiin löytää itseltä vielä pahempi kremppa mitä toisella oli :)  Mutta kerran olen työnpuolesta törmännyt sellaiseen ihmiseen, jolla takuulla oli tämä oireyhtymä, jossa vaikka murretaan lapselta käsi, että pääsee esittämään huolestunutta, mutta ah, niin urheata äitiä ja kaikkien huomio on sinussa. Hänelle itselleen oli  jo tapahtunut kaikki mahdollinen ja mahdoton, muutta  nyt hänellä oli 2 pientä lasta, ja niillekin oli jo kaikkea sattunut. Pillit ulvoen oli viety sinne ja tänne. Ja hänelle oli sanottu, että miksi lasta tuodaa, mutta kun selvisi syy, niin kyllä muuttui ääni kellossa jne, jne. Harmittaa nyt myöhemmin, kun olen asiaa ajatellut, että mitenkähän lasten on käynyt :( Tuollainen vanhempi on riski lapsen terveydelle. Mutta joo, tiedän joitakin tuollaisia ihmisiä joista AP puhuu. Todella rasittavia.

Kuuluu ikään. Yleensä ihminen kun täyttää 40v, alkaa hän pohtia mistä on tullut ja minne menee. Silloin keskustelut sairauksista tulee mukaan. Täysin normaalia.

Vierailija kirjoitti:

Jos AP:n kuvailema ihminen on nuori, niin silloin on harvinaisempaa jauhaa vaan sairauksistaan. Nimittäin vanhat ihmiset ei muusta puhukkaan kun sairauksistaa.  Kerran oikein nauratti, kun satuin uimahalliin ja samaan pukuhuoneeseen tuli "mummolauma" vesijumpasta. Voi sitä sairauksilla kehumista. Aina yritettiin löytää itseltä vielä pahempi kremppa mitä toisella oli :)  Mutta kerran olen työnpuolesta törmännyt sellaiseen ihmiseen, jolla takuulla oli tämä oireyhtymä, jossa vaikka murretaan lapselta käsi, että pääsee esittämään huolestunutta, mutta ah, niin urheata äitiä ja kaikkien huomio on sinussa. Hänelle itselleen oli  jo tapahtunut kaikki mahdollinen ja mahdoton, muutta  nyt hänellä oli 2 pientä lasta, ja niillekin oli jo kaikkea sattunut. Pillit ulvoen oli viety sinne ja tänne. Ja hänelle oli sanottu, että miksi lasta tuodaa, mutta kun selvisi syy, niin kyllä muuttui ääni kellossa jne, jne. Harmittaa nyt myöhemmin, kun olen asiaa ajatellut, että mitenkähän lasten on käynyt :( Tuollainen vanhempi on riski lapsen terveydelle. Mutta joo, tiedän joitakin tuollaisia ihmisiä joista AP puhuu. Todella rasittavia.

Lapsi on ainoa ja täysin sidottu sinne kotiin. Molemmat vanhemmat kotona ja se lapsi suunnilleen pääsee kouluun muttei minnekään muualle. Harrastukseen vanhemmat ainakin ennen tunkivat mukaan.

Ja nyt tosiaan lapsellekin sitten alkanut ilmaantua ihme vaivoja. Se äiti on aina ollut tuollainen, samoin hänen oma äitinsä ja siskonsa.

Eli olen alkanut epäillä oikeasti sitä oireyhtymää jonka perinyt kotoa.

Ei ole normaalia puhua sairauksista KOKO AJAN ja liioitellen. Itse täytän parin viikon päästä 40 ja toki ollaan ystävien kanssa viime aikoina käyty sukurasitteita yms. läpi. Kuuluu tosiaan ikään miettiä niitäkin asioita. Mutta ei niistä nyt kovin paljon puhuta. Elämässä on niin paljon tuhat kertaa mielenkiintoisempiakin keskustelunaiheita.

Mun tuttavalla diagnosoitiin perseeseen ammutun karhun oireyhtymä.

Sunnuntaina meni koko päivä kuunnellessa erään henkilön sairauksia, murheita, rahanmenoa eli aina veti keskustelut itseensä. 😩