Lue keskustelun säännöt.
Kummin toimisit jos saisit tietää, että lapsesi on vaihtunut synnytyslaitoksella?
25.09.2016 |
Jos lapsesi olisi kolmevuotias, ja saisit tietää, että hän ei ole biologinen jälkeläisesi, vaan vaihtunut synnytyslaitoksella toisen lapsen kanssa, kummin toimisit? (Huom! tapaukseen ei liittyisi perinnöllisiä sairauksia tms. ongelmia)
Kommentit (42)
Vastasin että en halua vaihtaa, mutta mun vastaukseksi on rekisteröitynyt tuo että haluaisin vaihtaa. Ei tää sun äänestys oikein toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa ja sitten kun kirjoitin tuon kommentin niin äänimäärä oli muuttunut kolmesta kahteentoista. Ehkä se toimii sittenkin, mutta palsta ei toimi.
Nelivuotiasta en enää vaihtaisi, kolmivuotias on juuri siinä rajalla kehtaisiko sen vaihtaa. Sanon että vaihtaisin mutta ei sitä tiedä pystyisikö siihen oikeasti.
Kyllähän tuo olisi ihan kauheaa, mutta kauheaa olisi ajatus siitä että mun lapsi olis jossain vieraassa kodissa. Minä kyllä noin pienen vielä vaihtaisin, siihen tottuisi vielä kaikki osapuolet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieluiten ottaisin molemmat, kasvattamani lapsen ja biologisen lapsen siihen lisäksi. Jos se ei olisi mahdollista, niin sitten pidettäisiin lapset kuten he siihen asti olisivat olleet ja tavattaisiin biologisia lapsia sovittuina aikoina.
Haluaisin oman lapseni takaisin. Tilanne olisi huomattavasti vaikeampi isomman lapsen kanssa. Mutta kolmivuotiaan kanssa vaan mahdollisimman nopea vaihto biologisiin perheisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vaihtais lasta johon olen kiintynyt jo kolme vuotta ja joka ois kiintynyt minuun kolme vuotta. Ois toki mukava tutustua biologisen lapsen perheeseen ja siten siihenkin lapseen.
Mulla on nyt neljä vuotias lapsi, jos vuosi sitten olisin saanut tietää, että väärä tuli laitokselta, niin en ikinä olisi vaihtanut "oikeaan". Kolme vuotta jo rakastanut ja kasvattanut. Mun se olisi. :)
Jos pari päivää kotiin tulon jälkeen asia kävisi ilmi, niin sitten tilanne eri. Oon kyllä vauvani pitänyt visusta itselläni ja tunnistin kyllä omakseni heti syntymän jälkeen, että ei ole ollut vaihtumisen mahdollisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisin lapsen mutta tulisi tarve hommata lapselle sisarus jos niitä ei vielä olisi.
Pitäisin tyttäreni siitä huolimatta, että saisin varmaankin terveen tilalle. En kertoisi kenellekään, ettei lapsi ole minun, koska pelkäisin menettäväni hänet sille toiselle parille. Ja mikä takaa, että saisin biologisesti oman lapseni takaisin? Vastassa olisi varmaankin ainakin keskituloinen ydinperhe, ei Tällainen köyhä yh. Yrittäisin luultavasti löytää jonkin keinon muuttaa tavoittamattomiin siltä varalta, että toiset vanhemmatkin saisivat asian selville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajatelkaa, miten hirveä tilanne se olisi, jos ilmenisi, että se toinen perhe on jollain tapaa huono – esim. päihdeongelmia, välinpitämättömyyttä, huutoa ja riitaa, on hajoamispisteessä tms. Huh. Olisi tosi vaikeaa luovuttaa rakastamani kolmevuotias sellaiseen sakkiin. Toisaalta olisi hirveää tietää, että synnyttämäni lapsi olisi joutunut sellaisen keskelle, vaikka hänet oli tarkoitettu minulle.
Valinta olisi sietämätön. Yrittäisin kaikin tavoin sellaista diiliä, että saisin molemmat lapset itselleni. Vaikka eihän se tietenkään onnistuisi. :(
Valitsisin kuitenkin loppujen lopuksi, että vaihtaisin lapset ,ja biologinen lapsi tulisi minulle ja sosiaalinen lapsi siirtyisi oman biologisen perheensä pariin.
Joko näillä, jotka vaihtais, ei oo omia lapsia tai sit ootte sairaita vanhempia. Ei kukaan vois vaihtaa omaa lastaan pois. Joa se on ollu jo 3 vuotta oma, niin ei se kiintymyssuhde katoa. Ei tekisi lapsellekaan hyvää tietää että äiti hylkäsi. Miettikää kun se toinen oerje ei haluis vaihtaa. Kuinka paha mieli tulisi kun tajuais ettei kukaan halua häntä :'(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tietenkään vaihtaisi! Haluaisin kasvattaa lasta niin kuin siihenkin asti, eli omanani, enkä kertoisi siitä kenellekään, ettei toinen perhe alkaisi vaatia lasten vaihtoa. Mutta salaa stalkkaisin myös toista perhettä ja yrittäisin mahdollisesti ystävystyä heidän kanssaan että saisin mahdollisuuden tutustua biologiseen lapseenikin.
Vierailija kirjoitti:
Joko näillä, jotka vaihtais, ei oo omia lapsia tai sit ootte sairaita vanhempia. Ei kukaan vois vaihtaa omaa lastaan pois. Joa se on ollu jo 3 vuotta oma, niin ei se kiintymyssuhde katoa. Ei tekisi lapsellekaan hyvää tietää että äiti hylkäsi. Miettikää kun se toinen oerje ei haluis vaihtaa. Kuinka paha mieli tulisi kun tajuais ettei kukaan halua häntä :'(
3 vuotias unohtaa nopeasti jos kukaan ei ole muistuttamassa häntä siitä. Minun isotätini lähetettiin tuonikäisenä sotaa pakoon Ruotsiin eikä hän tullut koskaan takaisin -syynä oli se että lapsi ei halunnut palata, oli unohtanut Suomen ja vanhempansa kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joko näillä, jotka vaihtais, ei oo omia lapsia tai sit ootte sairaita vanhempia. Ei kukaan vois vaihtaa omaa lastaan pois. Joa se on ollu jo 3 vuotta oma, niin ei se kiintymyssuhde katoa. Ei tekisi lapsellekaan hyvää tietää että äiti hylkäsi. Miettikää kun se toinen oerje ei haluis vaihtaa. Kuinka paha mieli tulisi kun tajuais ettei kukaan halua häntä :'(
3 vuotias unohtaa nopeasti jos kukaan ei ole muistuttamassa häntä siitä. Minun isotätini lähetettiin tuonikäisenä sotaa pakoon Ruotsiin eikä hän tullut koskaan takaisin -syynä oli se että lapsi ei halunnut palata, oli unohtanut Suomen ja vanhempansa kokonaan.
Eli vaihtiasitko lapsesi? Mitä jis et saa luotua samanlaista kiintynyssuhdetta biologisedn lapseesi?
Ei voi olla totta, että täällä suurin vastaajista osa on sitä mieltä että 3v on niin pieni ettei tajua mitään ja unohtaa nopeasti perheensä. Miten te voisitte tehdä niin pienelle lapselle joka on rakastanut ja kiintynyt ja luottanut teihin koko elämänsä ajan. Pieni lapsi helposti unohtaakin ne asiat mitkä on traumaattisimpia, muttei se tarkoita etteikö hylkäämisestä jäisi mieleen ikuiset arvet, mitkä vaikuttavat koko elämän ajan.
Haluaisin sen omani itselleni. En haluaisi toisen ihmisen pentua enää itselleni! Kuvottaa ajatuskin, 3 hukkaan heitettyä vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joko näillä, jotka vaihtais, ei oo omia lapsia tai sit ootte sairaita vanhempia. Ei kukaan vois vaihtaa omaa lastaan pois. Joa se on ollu jo 3 vuotta oma, niin ei se kiintymyssuhde katoa. Ei tekisi lapsellekaan hyvää tietää että äiti hylkäsi. Miettikää kun se toinen oerje ei haluis vaihtaa. Kuinka paha mieli tulisi kun tajuais ettei kukaan halua häntä :'(
3 vuotias unohtaa nopeasti jos kukaan ei ole muistuttamassa häntä siitä. Minun isotätini lähetettiin tuonikäisenä sotaa pakoon Ruotsiin eikä hän tullut koskaan takaisin -syynä oli se että lapsi ei halunnut palata, oli unohtanut Suomen ja vanhempansa kokonaan.
Eli vaihtiasitko lapsesi? Mitä jis et saa luotua samanlaista kiintynyssuhdetta biologisedn lapseesi?
En vaihtaisi. Otin viestissäni pelkästään kantaa tuohon virheelliseen väittämään että tuonikäinen lapsi muka kärsisi tuosta vaihdoksesta. Lapsi varmasti ikävöisi pari viikkoa mutta kohta lapsi ei muistaisi vanhaa äitiään olleen olemassakaan.
En näe miksi kiintymyssuhteen luominen biologiseen tai ei-biologiseen lapseen olisi tuossa tilanteessa haasteellista, monet parit adoptoivat paljon tuota iäkkäämpiäkin lapsia eikä heille tuota ongelmia kiintyä.
Jeps, uusi versio toimii.