Onko kellään töihinpaluum jälkeen kotiäitikaverit lakanneet pitämästä yhteyttä?

Sanon vielä sen etten ole semmoista seuraa joka puhuisi työasioista,hyvä jos muutaman kerran vuoteen mainitsen niistä kotiäitikavereille.

T:ap

Tuosta ei ole kokemusta, mutta lapsia saaneet unohtaa lapsettoman ystävänsä. Ei vastata puhelimeen, ei soitella takaisin, viestit luetaan muttei vastata... Ja jos joskus nähdään niin huokaillaan ja pyöritellään silmiään koska enhän minä lapseton VOI tajuta mistään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Tuosta ei ole kokemusta, mutta lapsia saaneet unohtaa lapsettoman ystävänsä. Ei vastata puhelimeen, ei soitella takaisin, viestit luetaan muttei vastata... Ja jos joskus nähdään niin huokaillaan ja pyöritellään silmiään koska enhän minä lapseton VOI tajuta mistään mitään.

Inhottavaa tuokin.

Palasin töihin lapsen ollessa kaksi ja voin sanoa, että en ehdi soittaa yhtään mihinkään. Kello soi aamulla 6.15, kiireellä töihin ja päiväkotiin. Kotona ollaan noin 16.50 ja pitäs ruoka väsätä niin että se ois viiden aikaan valmis. Mulla on sellainen 2h aikaa viettää lapseni ja mieheni kanssa päivässä. Se.on tosi vähän!! Luen ja pidän sylissä ja jutellaan. Seiskalta on puuro ja kylpy ja nukutushärdelli loppuu ysin.maissa. minusta ei ole jäljellä muuta kuin käyn suihkussa ja katson hetken telkkaria. Nukkumaan mennään jo kymmenen jälkeen. Viikonloppuna koetan viettää aikaa perheeni kanssa, pyykkään, siivoan ja teen viikoksi jotain ruokaa valmiiksi kun viikolla en oikeasti ehdi. Tukiverkkoja ei ole. Pidän elämästäni kyllä, tällä hetkellä se on tätä. muttta joo, ei ole aikaa soitella ystäville niin kuin ennen lapsia tai silloin kunolin kotona. Ikävää että joku ehkä loukkaantuu. Viikonloppuisin ja lomilla joskus.nään ystäviäni. Harvoin kumminkin

Vielä ei ole omasta työhön paluusta kovinkaan kauaa aikaa (elokuussa palasin).

Kotiäitivuotena sain yhden todella hyvän ystävän toisesta kotiäidistä. Hänellä samanikäinen lapsi kuin oma vanhempi poikani. Meillä ei ainakaan ole yhteys katkennut vaikka itse olenkin jo palannut työelämään. Viimeksi perjantaina ystäväni haki molemmat poikamme päiväkodista ja vietti muutaman tunnin 4 lapsen kanssa ulkoillen. Ja kun pääsin itse kotiin, vietimme ihanan illan meillä kotona.

Soittelemme lähes päivittäin ja oikein aikatauluja katsoen järjestämme niin että näämme ainakin kerran viikossa. Lapsetkin odottavat toistensa näkemistä kovasti.