Vastaisitko sinä, noin 50 vuotias nainen.

Olisin ensin todella hämmästynyt mutta jos sovussa on erottu niin voihan niitä kuulumisia vaihtaa.

Riippuu suhteen laadusta ja siitä, millaisissa tunnelmissa olisimme eronneet.

Omat tuonaikaiset exät olivat kaikki ihan ok, joten mukavaa olisi vaihtaa kuulumisia. Enpä tuosta ajattelisi sen kummempaa: tanakasti naimisissa olen ollut jo sen kolmekymmentä vuotta, joten ei aiheuttaisi mitään ihmeempää tunnereaktiota.

Riippuisi varmaan todella paljon siitä, mistä syystä ja millaisissa väleissä oltaisiin erottu. Jos hän olisi esim. pettänyt minua, tuskin haluaisin tavata vieläkään. Jos taas olisi erottu ystävinä, niin voisi olla ihan kiva nähdä.

No voishan sitä jutella kuulumiset. Yleisesti mitä on touhunnut nämä kaikki vuodet.

Muuten en ole kyllä pätkääkään kiinnostunut. Nuoruuden seukkailu kumppanit olivat kaikki jollain tapaa mulkeroita. Niin ja ikää mulla 45v.

Aika yllättynyt varmaan olisin mutta ihan positiivisesti suhtautuisin, jos ei tosiaan kävisi ilmi mitään taka-ajatuksia. Minustakin on monesti mukava kuulla mitä joillekin menneisyyden ihmisille kuuluu. 

Olisin hämmstynyt että joku muistaa minut niin pitkän ajan kuluttua. tottakai voisin vaihtaa kuulumiset ilman muuta,

Olisin vähän hämmästynyt, mutta toki kertoisin kuulumiset ja kohteliaisuuttani kysyisin myös hänen kuulumisensa, vaikkei oikeasti kiinnosta. Mulle on aivan samantekevää mitä mun vuosien takaisille exille kuuluu.

Mulla on kaksi leskituttavaa, iäkkäämpiä rouvia, jotka ovat alkaneet seurustella nuoruuden poikaystävien kanssa uudelleen. Toinen pariskunta on nyt jo kihloissakin.

Minuun on ottanut yhteyttä muun muassa poikaystävä 80-luvun lopusta, miesystävä reilun kymmenen vuoden takaa ja useampi siltä väliltä. Koska yhteydenotot on tehty joko tekstiviestillä tai sähköpostilla, olen yksinkertaisesti jättänyt vastaamatta. Kun kummallakaan osapuolella ei ole ollut vuosikausiin tai -kymmeniin mitään sanottavaa, ei tarvitse olla nytkään. En halua olla se, johon otetaan yhteyttä muina miehinä, kun on vaimo lähtenyt ja naista pitäisi saada mahdollisimman vähällä vaivalla. Kuulumisista en myöskään ole kiinnostunut, koska vuosikausien jälkeen niitä kysellään vain ketunhäntä kainalossa.

Haluaisin itse tietää, mitä eräälle nuoruuden rakkaudelleni kuuluu. Olen naimisissa, enkä etsi mitään suhdetta tms. Seurustelimme yli 30v.sitten. T. 51v. nainen

Tuota, tuota... en oikein uskoisi ottavan yhteyttä ilman mitään taka-ajatuksia. Ensireaktio toki olisi aidosti yllättynyt, ehkä ilahtunutkin, suostuisin varmaan tapaamaankin ja niitä kuulumisia vaihtamaan. Olisi varmaan ihan hauskaakin :) mutta rehellisesti sanoen, olisin kuitenkin koko ajan varuillani, että mitähän tässä on mielessä...

N52

Suhtautuisin niin että toki voitaisiin kuulumiset vaihtaa. Ei mitään epäilyksiä taka-ajatuksista. Joskus vaan varsinkin vanhemmiten sitä miettii mitä entisille tutuille kuuluu.

Itse tosin olen kaikkien eksieni kanssa hyvä kaveri, joten tällaista tilannetta ei tule eteen ;)

Minusta olisi kiva kuulla heidän kuulumisensa. Mietin puolitosissani, josko olisin heidät kaikki kutsunut viiskymppisilleni, mutta koska nykyiseni ei päässyt niihin osallistumaan, niin se olisi ollut vähän hassua. N51

Eipä varmaan olisi paljoakaan juteltavaa, aika on tehnyt tehtävänsä. Voisin ehkä kysyä sisarusten kuulumisia ja sitä, ovatko vanhemmat vielä elossa. Olisi varmaan aika väkinäistä.

Vierailija kirjoitti:

MIten suhtautuisit jos jonain päivänä aivan yllättäen nuoruusvuosien seurustelukumppani, josta et ole kuullut mitään 30 vuoteen, ottaisi sinuun yhteyttä? Ihan vilpittömästi vain haluaisi kuulla kuulumiset eikä mitään sen enempää?

En vastaisi takaisin.

Ap selvittää lisää:

Niin, kyseinen nainen oli tosiaankin ensirakkauteni yli 30 vuotta sitten, enkä sen jälkeen ole mitään hänestä kuullut. Monasti olen toki vuosien varrella ajatellut että mitähän hänelle kuuluu ja mitä elämässä tapahtui eromme jälkeen.  Nyt havaitsin hänet yllättäen facebookissa ja täytyy sanoa että oli kyllä mielenkiintoista nähdä päivitetty kuva 5-kymppisestä naisesta josta minulla on muistona yksi valokuva jossa hän on 18 vuotias :)

Statuksen mukaan hän seurustelee kuten minäkin (onnellisesti) joten en ajatellut treffeille pyytää. Kuulumiset voi vaihtaa myös sähköpostilla tai puhelimessa.

Vastaisin tottakai, ihan kuten vanhoille luokkakavereille ja muille tuttaville siltä ajalta. Mielenkiintoistahan se olisi kuulla, miten elämä on itsekutakin heitellyt.

Mäkin kertoisin kuulumiset, ellei ällötaustamuistoja.

Kuule ap, olet pumpuloinut tuon ensirakkautesi sellaisella hellyydellä, että tällä hetkellä hän täyttää pääsi sekä sydämesi valtoimenaan :) Et voi arvatakaan, miten herkästi vanha suola janottaa, kun toisesta kuulla saa ;)

Ap, olet nyt astumassa herkille jäille. By the way, onko nykyinen naisystäväsi tietoinen tästä sinun mielenkiinnosta nuoruuden rakkauttasi kohtaan vai onko tämä pikku salaisuus, mikä pitää pimittää nykyiseltä puolisolta?

Jättäisin vastaamatta. Whats the point?