Idiootti isolla II:llä

Johtaako maatamme Idiootti?

Idiootti nimenomaan isolla iillä, sillä pääministeri Juha Sipilän (kesk.) viime aikojen poliittiset suunnanmuutokset tuovat mieleen venäläisen Fjodor Dostojevskin kuuluisan romaanin Idiootti, jonka päähenkilöä ruhtinas Lev Nikolajevitš Myškiniä kutsuttiin idiootiksi.

Ruhtinaan tavoin pääministerimme vaikuttaa olevan hyväntahtoinen, jalomielinen – ja höynäytettävän oloinen. Ei toki idiootti sanan perinteisessä merkityksessä.

Mielikuvat rakentuvat tietysti palasista. Isoista ja pienistä.

Yritysjohtajana valtavan omaisuuden tienannut mies imaistiin politiikan keskiöön ikään kuin tahtomattaan, vaikka hänellä oli varmasti omaakin kytöä vallankahvaan. Hänen halunsa vaikuttaa näytti ulospäin kuitenkin raikkaalla tavalla vilpittömältä. Hän vaati muutosta sairaaseen poliittiseen kulttuuriin, joka johti vuosia velloneeseen vaalirahakohuun.

Sipilältä puuttuivat poliittisen pelurin elkeet ja yhä näyttävät puuttuvan. Samaa ei voi sanoa hänen taustajoukoistaan.

Pääministeriksi Sipilä tuskin olisi noussut, elleivät Jyrki Kataisen (kok.) ja Alexander Stubbin (kok.) johtamat hallitukset olisi vatuloineet ja jappasseet nähdyllä tavalla. Mistään ei näyttänyt tulevan oikein mitään. Päätöksentekokyky vaikutti olevan heikko. Välillä tehdyt päätökset osoittautuivatkin vasta osoituksiksi halusta tehdä päätöksiä – ja halukin mureni lopulta poliittisen realismin jauhinkivien välissä pelkiksi toiveiksi.

Sipilällä näytti olevan kyky ja halu tehdä päätöksiä. Siinä suhteessa ei ole tarvinnutkaan pettyä, mutta hallituksen tapa päättää samoista asioista uudelleen muistuttaa edeltäjiensä jappasua. Konsultoiko Stubb vai sotkeeko asioita toinen ex-pääministeri Matti Vanhanen (kesk.)?

Hellyttävää, miten Ylen A-studion haastattelemat kätilöt käänsivät pääministerin pään. Sipilä käski virkamiehiä vielä kerran kääntämään kaikki kivet, ettei kätilöiden tai muiden vuorotyötä tekevien tarvitse kärsiä sunnuntai- ja ylityökorvausten leikkauksista.

No, päätös peruttiin ja tilalle tuli lomarahojen leikkaus 30 prosentilla.

Hieno päätös, ilman muuta ja oikeudenmukaisempi kuin ensimmäinen. Ei ihme, että kätilöt ja monet muut Sipilää kaikilla kanavilla haukkuneet ihmiset käänsivät kelkkansa ja alkoivat kiittää.

Mitä jos studiossa olisikin ollut joukko lastentarhanopettajia, jotka olisivat valittaneet ensimmäisen sairauspäivän palkattomuudesta? Olisiko Sipilä heltynyt heillekin?

Toisenlaisen mielenmuutoksen kokivat yrittäjät, jotka ottivat pääministerin heltymisen jälkeen laskukoneen esille. Kuntosaliyrittäjä Mikko Mustala kertoi kysyneensä kirjanpitäjältään (Helsingin Sanomat 30.9.), miten kalliiksi lomarahojen maksuvelvollisuus tulee. 300 000 euron lasku sai miehen panemaan jäihin laajennussuunnitelmansa, joka olisi miehen mukaan tuonut 40 uutta työpaikkaa.

Ei siis ihme, että Sipilän politiikkaa kiihkeästi kannattaneista sukeutui hetkessä raivokas vastustajien joukko.

Suo siellä, vetelä täällä, hymähtäisi vanha kansa.

Politiikka ei ole helppo laji entiselle yritysjohtajalle, joka yrityksen omistajana on voinut toimia lakien ja asetusten puitteissa diktaattorin tavoin – meni syteen tai saveen. Hyvin menestyvässä firmassa päätös on vaivaton perua ja aloittaa alusta.

Nyt sääliä ansaitsevat erityisesti ne pääministerin käskyttämät virkamiehet, jotka yrittävät epätoivoisesti täyttää pääministerin hyvää tahtoa. He eivät ole omimmillaan areenoilla, jotka ovat perinteisesti olleet työmarkkinajärjestöjen temmellyskenttää.

Lisäksi tiukat aikataulut ja oudot asiat muodostavat yhtälön, jonka lopputulos on täysin arvaamaton.