Pitääkö ihastuminen antaa anteeksi jos fyysistä pettämistä ei ole tapahtunut?

...kysymys siis 10 vuoden parisuhteesta.

Mitä anteeksi annettavaa siinä on? Ei kai ihastuminen ole synti tai rikos? Eihän sille mitään voi jos ihastuu.

Jaa-a.

Jos toinen on ahkerasti tekstaillut ja tuonut ilmi ihastustaan ihastukselleen olisi vaikeaa antaa anteeksi.

Jos toinen on vain haaveillut toisesta ja päässyt asian yli eikä ole ollut aikomustakaan pettää tai tehdä mitään asian eteen olisi helppoa antaa anteeksi.

Ihastuksia tulee ja menee elämässä. Varaudu siihen, että itsekin saatat jonain päivänä olla samassa tilanteessa.

Ei ollut aikomusta pettää. Kertoi tälle toiselle osapuolelle tunteistaan sen takia, että pääsisi paremmin asiasta yli ja jotta voisivat järjestelmällisesti vältellä toisiaan. Ja tosiaan, sillä se ihastuminen kuoli.

Jos on niin moukka kyseessä, että tuo ihastus on pitänyt puolisolle raportoida (miksi?) niin vähän miettisin, että onko fiksu tyyppi ollenkaan? Siis miten ikinä saisin tietää jos mieheni olis ollut johonkin kuukauden ihastunut, jos mitään ei tapahtunut. Ajatuspoliisiko narautti?

Onko tämä siis täysin normaalia? Voin siis jatkaa parisuhdetta? Ja antaa anteeksi?

Rapotoi asiasta siksi, että puoliso itse huomasi jotain ja kysyi. Muuten ei olisi varmaan kertonut.

Riippuu miten ihastunut kumppani on tämän tilanteen hoitanut. Jos on ruokkinut ihastusta ja pyrkinyt kontaktiin ihastuksen kohteen kanssa, niin enpä antaisi anteeksi.

Et ole itse kai ihastunut 10 vuoden aikana kehenkään? Et tapaa ihmisiä? Et kiinnostu kenestäkään? Minusta se olisi vähän outoa. Ihastuksia tulee ja menee. Ei se vakavaa ole, kunhan ei ala ruokkia tunnetta ja toimia sen mukaan.

Mitä se tunteiden ruokkiminen tarkoittaa?

Onko se enemmänkin sääntö vai poikkeus, että parisuhteessa ihastutaan ulkopuoliseen jossain vaiheessa?

Pitääkö antaa anteeksi vai ei? 

Ihminen ei voi ihastumiselleen mitään. Sitoutuminen taas on tahdon asia.

Pitää antaa anteeksi, jos mitään ei ole tapahtunut.

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut aikomusta pettää. Kertoi tälle toiselle osapuolelle tunteistaan sen takia, että pääsisi paremmin asiasta yli ja jotta voisivat järjestelmällisesti vältellä toisiaan. Ja tosiaan, sillä se ihastuminen kuoli.

Kertoi tunteistaan koska halusi tietää saako vastakaikua.

Vastapuoli ei ollut kiinnostunut ja nyt puoliso esittää asian noin.

Vaikka olis kuinka normaalia niin ihan paskaa.

Pitää antaa anteeksi. Mitä ihminen tunteilleen voi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut aikomusta pettää. Kertoi tälle toiselle osapuolelle tunteistaan sen takia, että pääsisi paremmin asiasta yli ja jotta voisivat järjestelmällisesti vältellä toisiaan. Ja tosiaan, sillä se ihastuminen kuoli.

Kertoi tunteistaan koska halusi tietää saako vastakaikua.

Vastapuoli ei ollut kiinnostunut ja nyt puoliso esittää asian noin.

Oli kiinnostunut.

Jos olet mies, niin käy panemassa vaan. Täällä on muutamia ketjuja, joiden perusteella pelkkä ihastuminen vaikuttaa niin dramaattisesti, että suhde on tuhoon tuomittu. Eli kun lopputulos on sama, niin tee jotain, mitä sitten oikeasti voi katua.

Hieman sekavahko viritys.. Olen ollut näiden mieheni kanssa oltujen 20 vuoden aikana muutamankin kerran ihastunut toiseen mieheen, mutta ei se pettämistä ole, vaan haaveilua ja mielen virkistystä. Mitään juttelua enempää ei ole tapahtunut, joten en siitä todellakaan mennyt miehelleni itkemään. Myös mieheni on ollut ainakin kerran ihastunut toiseen naiseen suhteemme aikana. Sekään ei mennyt juttelua pidemmälle ja ei hän siitä minulle kertonut, mutta vaistosin asian ja sain kauttarantain tietää asiasta. Ei se minua oikeastaan häirinnyt, oikeastaan se lähinnä ilahdutti. Se ihastus ei ollut minulta pois mitenkään, päinvastoin.

Jos ihastuminen menee suunnitelmalliseksi, siihen tulee mukaan salassa järjestettyjä treffejä, läheisyyttä jne. niin sitä en purematta nielisi jos siitä kuulla saisin.