Lue keskustelun säännöt.
Haluan jatkuvasti vain palata menneeseen. Miksi nykyaika ei kelpaa?
19.09.2016 |
Ihan vaan viime vuosiin haluaisin palata, 2013-2014. Olen katsonut kuvia siltä ajalta, ja jopa niissä (KUVISSA) on asiat "paremmin" vaikka uudemmat kuvat samasta asiasta eivät ole sen ihmeempiä, ainakaan jos ulkopuolinen katsoisi.
Ja kun muistelen, ihan mitä tahansa niin kaikki tuntui olevan paremmin silloin. Vaikka oikeastihan minulla on nyt enemmän hyviä asioita elämässä kuin silloin, ihan yksittäisiä siis. Mutta yksittäisiä seikkoja minä tongin niiltä menneiltä vuosiltakin.
Miksi en osaa elää hetkessä?
Kommentit (14)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaipaat turvallisuuden tunnetta, kun nyt tiedät että 2014 ei mitään kamalaa tapahtunut, mutta nykyisyy on tuntematonta aluetta. Samoin kuin 80-luvun haikailijat, eivät muista että samassa epävarmuudessa ja maailmansodan pelossa silloinkin elettiin.
Tuu tänne 90-luvulle mun kanssa! :)
Vierailija kirjoitti:
Tuu tänne 90-luvulle mun kanssa! :)
Minäkin olen täällä, vuosissa 1993-1997
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska mennyt on tavalla tai toisella muistisi muokkaama fantasia. Nykyhetki tulee sinulle sellaisena kuin se on ilman että voit tehdä siitä mieleisesti. Lakkaa pakenemasta todellisuutta.
Jaa parin vuoden päähän. Minä taas haluaisin elää 1900-luvun brittiläisissä seurapiireissä tai taiteilijaelämää Pariisissa, tuntea suomalaiset kultakauden taiteilijat ja laulaa rapujuhlissa Hangon huvilallani 1921.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tämä johdu mistään yleismaailmallisesta tilanteesta mun mielestä, vaan henkilökohtaisen elämän erilaisista yksityiskohdista. Tai ei niin henkilökohtaisenkaan elämän, mutta ei niin isoista jutuista kuitenkaan. Jotenkin niistä on vain tullut isoja.
-Ap
En usko tuohon teoriaan turvallisuudesta. Itse en ainakaan ole turvallisuushakuinen, liiallinen turvallisuus ennemminkin ahdistaa. Se kai nykyajassa on pielessäkin. Kaikki ovat koko ajan kännykän tavoitettavissa ja kaikilla on mahdollisuus kuvata ja pistää kuvat eteenpäin samalla sekunnilla, joten mitään salaista, yllätyksellistä tai edes vaarallista ei ole. Ainoat vaarat ovat someriippuvuus, someyksinäisyys ja kaiken intiimin medioituminen.
Minä olen 80-luvulle kaipaajia, ja suurelta osin kaipaan sinne juuri siksi, että yhteydenpito ihmisiin oli silloin simppelimpää. Soitettiin lankapuhelimella tai nähtiin kasvokkain. Ei tarvittu kymmeniä eri sovelluksia ja päivityksiä. Kyllä minä tästä digiajasta vaan kärsin, vaikka täällä kirjoittelenkin. Kärsin jopa tänne kirjoittamisesta ;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Up