Nyt minä kerron pari asiaa

Olen ylistressaantunut. Asioita ilmaantuu peräjälkeen, tehtävää tehtävän perään, loputon kasa jota on vaikea purkaa. Hoidan asiat aina kun voin, mutta kun kaikki maksaa ja täytyy nyt yrittää järkeillä niin, ettei humpsauttele vain menemään ja sitten ihmettele, että missä rahat. Tällä hetkellä olen oikein mukavasti rahoissa ja yritän pitää tilanteen sellaisena.

En osaa seurustella, olen sen tajunnut. Hermo menee, vihaan kompromisseja, vihaan ongelmia jotka johtuvat ihmisistä. En osaa olla iloisena vastassa miesystävää, kun tarpeeksi moni asia vain vituttaa ja stressaa. En osaa antaa periksi ja hymyillä että voi kun se kulta on niiiiin ihana ja rakas, vaikka tekeekin tämän, sen ja tuon asian aivan päin vittua tai aivan totaalisen eri tavoin kuin minä. Vaikka ja vaikka... minä en tunne sellaista sanaa.

Olen todellisuudessa lämmin, aito ja iloinen ihminen, mutta parisuhteessa se näkyy vain alussa. Sitten tulee vitutus, pettymykset ja vähän lisää vitutusta. Haluaisi olla suhteessa, mutta sitten taas *tähän kaikkea selitystä.*

Vituttaa ja väsyttää.