Miksi lapsesi kaverit eivät ole tervetulleita teille?

Kyllä ovat, mutta ärsyttää, kun ne juovat minun kokikseni ja jättävät roskat jälkeenä.

En halua siivota kakaralauman tahmajälkiä tapeteista, ikkunoista, sohvista, ovenkahvoista jne. En kestä lasten ääniä, en tyhmiä kysymyksiä, uteluja, vertailuja. En halua rikottua sisustusta, epäjärjestystä, kuraa, räkää, kaatuneita mehulaseja. Olen panostanut kotiin ja sisustukseen itseäni varten. Jos olisin halunnut kakaralauman olisin tehnyt enemmän kuin yhden.

Teen yritysjohtajana pitkää päivää vaativassa työssä ja kotona haluan rentoutua ja nauttia ilman perheen ulkopuolisia ihmisiä, juhlia lukuunottamatta.

:D

Meille ei mahdu. 

Onpa tympeä tapa tehdä keskustelunavauksia, ei houkuta vastaamaan mitään asiallista.

Kaverit on tervetulleita mutta synttäreille en huoli koko luokkaa kun siellä on suitsukkeille tuoksuvia loisia.

Ennen suhtauduin vähän nihkeästi vieraiden tuloon, ihan siitä syystä että meillä on usein niin sotkuista että hävettää päästää ketään sisään. Jossain vaiheessa ajattelin sitten kuitenkin että hitot. Nykyään meillä on lasten kavereita päivittäin, eikä niitä näytä sotkut haittaavan. Kiva näin :) Tupa on usein aika täysi ja ääntä tulee, mutta onhan se ihanaa että lapsilla ON kavereita!

Teinikin on paljon kotona tai vastaavasti kaverillaan jonne myös saa aina mennä, samoin meillä saa lapset mennä vaikka mummollekin kaverin kanssa. Toinen vaihtoehto olisi notkua tuolla asemalla, että en voisi olla tyytyväisempi kun ne tässä juovat meillä teetä perjantai-iltana.

Lapsi näkee kavereitaan

ihan tarpeeksi koulussa/

harrastuksissa. En halua

tänne vieraiden kakaroita

sotkemaan päiväjärjestystä.

(Kuopuksemme ei kestä

kaaosta/muuttunutta päivä-

järjestystä/muuttuneita rutiineja

ja liikaa meteliä.)

Ok 😐

Meille saa tulla, mutta ei aina. Olemme mieheni kanssa vuorotyössä, päivällä on vaikea nukkua jos on lapsia talo täynnä.

Saa meille tulla ja kyllä niitä aina välillä onkin. Hyvin käyttäytyvät ja mukavat lapset ovat meille tervetulleita, onneksi melkein kaikki ovat sellaisia olleet. Muutamaa poikani, 10 vuotta, kaveria en meille enää halua, he olivat oikeasti ihan idiootteja ja hirviöitä. Tyttärieni kaverit ovat olleet kaikki oikein mukavia. Tunnen myös lasteni kavereiden vanhemmat.

Meille saa tulla ja hyvin usein onkin tupa täynnä. Mutta joskus sanon ei, ihan vain siksi, että mielestäni naapuruston muissakin kodeissa saa välillä luvan olla ovet avoinna. Miksi minun pitäisi joka siunaaman sadepäivä jaksaa kymmenpäistä lapsilaumaa, jos kukaan muu ei jaksa?

Koska olen opettaja ja olen koko päivän työssäni muiden lasten kanssa tekemisissä. Omassa kotonani haluan olla vain omien lasteni kanssa tai itsekseni, en enää jaksa muiden lapsia.

Päästän aina välillä ennen päästin usein. Kyllästyin siihen, kun lapseni ei pääse kavereillensa kylään. Isoja esiteinejä nykyään niin ei ne mitään enää lohmia eivätkä leluilla leiki.

Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi näkee kavereitaan

ihan tarpeeksi koulussa/

harrastuksissa. En halua

tänne vieraiden kakaroita

sotkemaan päiväjärjestystä.

(Kuopuksemme ei kestä

kaaosta/muuttunutta päivä-

järjestystä/muuttuneita rutiineja

ja liikaa meteliä.)

Pistäkää se kakara kestämään

tai itkee ja kestää. Tuo taitaa

olla lapsen oma tekosyy saada

kaiken haluamansa/saada koko

huushollin tanssimaan pillinsä

mukaan. Katsokaa mitä tapahtuu

jos ette enää mene pillinsä tahdissa.

Meille ei kukaan edes yritä kun ei ole pelejä. Pari on käynyt ja kulkenut kämpän ympäri ja kysynyt missä pelit ja kun on sanottu että ei meillä ole niin on lähdetty kaverille x pelaamaan.

On meillä tietenkin iPadit ja niissä pelejä mutta en anna niitä millekkään vieraille tahmatassuille.

Lapset leikkivät ulkona tarpeeksi kavereiden kanssa. Oletan että isompana löytyy oikeasti samanhenkistä seuraa joka tietysti on tervetullutta. Mutta mitään huonostikäyttäytyviä random penskoja jotka kulkee pelien ja välipalojen toivossa en meille ota.