Huoneeni annettiin uudelle vauvalle ja minut unohdettiin kokonaan, jopa ristiäisistä
Minut laitettiin 17-vuotiaana asumaan omaan yksiöön ja vauva on vanhemmilleni nyt tärkein. En saanut syntymäpäivälahjaa (ihan kortti tai soitto olisi riittänyt) Kotikotona huoneeni on nyt vauvan. Kun kävin katsomassa vanhempiani niin minua ei edes halattu. En saanut kutsua ristiäisiin vaikka molemmat veljeni saivat.
Kommentit (26)
Mitä ihmettä? Miksi et saanut kutsua ristiäisiin? Jos et tiedä, niin kysy!
Onko uusperhe? Minkä ikäisiä ovat veljesi? Mutta, hei, yleensä perheenjäseniä ei "kutsuta" eriksen ristiäisiin. Kai kuitenkin tiesit milloin juhlat on ja sinun varmasti oletettiin osallistuvan niihin ihan omasta halustasi?
Millaisen kutsun veljesi saivat? Oliko tarkoitus, että he välittävät sen sinulle?
Tietenkin vauva on tärkein. Mieti nyt vähän, eikö ollutkin kiva olla tärkein, kun itse olit vauva? Jos olet 17-vuotiaaksi asti saanut olla siinä luulossa, että olet vanhempiesi tärkein ihmissuhde, olet saanut elämältä jo paljon.
Ole onnelinen että sinulla on oma yksiö, jos vanhemmat kerta ovat tuollaisia.
Veljet saivat henkilökohtaiset kutsut. Olemme kolmikymppisiä- ja yli ihmisiä kaikki. Kyllä tarkoitus oli lähettää kutsu postissa.
Vierailija kirjoitti:
Äsken olit 17?
OLIN, en ole
Olet yli kolmikymppinen ja omillasi, toivot syntymäpäivälahjaa vanhemmiltasi ja olet mustasukkainen vauvalle. Tämän valitettavasti täytyy olla keksitty juttu.
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin vauva on tärkein. Mieti nyt vähän, eikö ollutkin kiva olla tärkein, kun itse olit vauva? Jos olet 17-vuotiaaksi asti saanut olla siinä luulossa, että olet vanhempiesi tärkein ihmissuhde, olet saanut elämältä jo paljon.
Et kai ole tosissasi?! Eli siis, jos sinulla on kaksi lasta, kuopus olisi tärkeämpi kuin esikoinen? Toivon todella, ettei missään perheessä kävisi noin :(
Siis mitä, sä olet yli kolmekymppinen ja vanhempasi saivat vauvan jonka ristiäsiin et saanut kutsua??? Okei...
Kolmikymppisellä pitäisi mielestäsi olla huone kotikotona? Onko veljilläsikin? Montako huonetta vanemmillasi on tyhjillään? Minkä ikäisiä vanhempasi ovat, jos heillä on 30 vuoden tauon jälkeen vauva?
Ap, voisitko kertoa nyt vähän lisää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin vauva on tärkein. Mieti nyt vähän, eikö ollutkin kiva olla tärkein, kun itse olit vauva? Jos olet 17-vuotiaaksi asti saanut olla siinä luulossa, että olet vanhempiesi tärkein ihmissuhde, olet saanut elämältä jo paljon.
Et kai ole tosissasi?! Eli siis, jos sinulla on kaksi lasta, kuopus olisi tärkeämpi kuin esikoinen? Toivon todella, ettei missään perheessä kävisi noin :(
Jos oletetaan, että toinen lapsi on 17 ja toinen on vauva niin mielestäni on luonnollista, että vanhemmat kiinnittävät enemmän huomiota vauvan hoitamiseen kuin 17-vuotiaan kasvattamiseen. Siinä mielessä vauva on aina tärkein, että hän kuolee, elleivät vanhemmat hoida häntä. 17-vuotias osaa jo käydä jääkaapilla.
Siis hetkinen? Sut on potkaistu 17-v kotoa pois, ja entinen huoneesi on muutettu vauvan huoneeksi. Olette kolmikymppisiä nyt ja kiukuttelet, ettei kutsua ristiäisiin tullut. Olenko vielä kartalla? Jep. Kuinka tarina jatkuu?
Onko tää nyt se äitijankkaaja, joka lähestyy vakiaihettaan uudesta vinkkelistä? Yleensä itkee sitä, kun äiti käski, joskus muinoin, lakaisemaan keittiön lattian ja hänen elämänsä meni päin helvettiä sen vuoksi. Jotenkin sopisi hänen tyyliinsä.
Millainen suhde vanhempiisi on nyt vai ovatko uusperhe?
Olen pahoillani puolestasi, ap.
Tunnen aivan lähipiiristäni kolme vastaavanlaista tapausta:
1. Vanhempi sisarus 11 v. - vauva syntyi, sai vanhemman sisaruksen huoneen; isompi sisarus sai kellarista huoneen.
2. Vanhempi sisarus 14v. - vanhemmat erosivat ja syntyi uusi vauva; Vauvan sänky siirrettiin isomman lapsen huoneeseen ja vanhempi lapsi sai vierassängyn olohuoneen nurkkaan.
3. Vanhemmat sisarukset 5 v. ja 9 v., kummallakin oli oma huone. - vauva syntyi; kaksi vanhempaa sisarusta (jotka muutenkin riitelivät paljon) siirrettiin samaan huoneeseen ja vauva sai oman huoneen.
Onpa tökeröä toimintaa! Millaiset puhevälit sinulle on vanhempiesi kanssa? Voisiko kissan nostaa pöydällä puhumalla vai määräävätkö he vain? Joka tapauksessa kurja kuvio. Voimia!