Haluaisin olla raskaana, ostaa upouudet vaunut, miettiä nimi uudelle ihmiselle...

Tuntuupa tutulta! Olisipa ihana mennä neuvolaan ja kuulla, miten pikku-sydän lyö, ihailla kasvavaa vatsaa, valmistella vauvan tuloa.

Mutta meilläkään ei vielä ole seuraavan aika, ei ihan vielä.

Voi miten ihanaa olisi tuntea ensimmäiset liikkeet kohdussa, nähdä ultrakuvat ja silitellä potkuista hyllyvää mahaa.

Olisi ihanaa valmistella isoja sisaruksia vauvan tuloon, ostaa vauvalle tavaroita ja mietiskellä, minkälainen tyyppi sieltä meille tulee asumaan. Minkä näköinen ja millaisella luonteella varustettuna?



Oi voi. Vauvaisat ajatukset hulmuavat mielessä, enkä tiedä tuleeko meille lisää lapsia enää koskaan. Mies ei ole päättänyt kantaansa vielä, en tosin ole minäkään. Sydän sanoo, että vauva meille! Mutta järki haraa vastaan.



No....jatkan haaveilua ja tyydyn ihailemaan toisten vatsoja ja vauvoja. Käyn säännöllisesti lasten osastolla hiplaamassa 50 senttisiä vauvanvaatteita :)



ap

Eli pieni vauvakuume on mutta ei vielä kolmatta, jos koskaan.



Toisaalta, jos ajattelen etten enää koskaan sasi kokea tuota kaikkea niin suru tulee. Että kyllä kolmas saa tulla sitten myöhemmin..

mutta mies ei missään nimessä suostu kolmanteen lapseen =(

Haluan kokea sen tunteen kun saan vauvan ensi kertaa rinnalleni, kun saan häntä ruokkia, kun saan avutonta ihmistä auttaa elämän alkuun. Haluan taas tuntea sen ylpeyden että olen saanut aikaan jotain ihmeellisen hienoa, ja että pystyn tarjoamaan hänelle hyvää hoivaa.



Haluan nähdä hänen kasvavan ja kehittyvän. Haluan nähdä kun hän alkaa leikkiä ja jopa nahistella esikoisemme kanssa. Voi tota jälkimmäistä odotan kaikkein eniten.