Minua on kuljetettu Kuplan takapenkillä pahvilaatikossa mummolaan 70-luvun alussa.

" tipparellun" takakontissa matkalla Dipolista Malmille (terveisiä vain " Aisalle" , jos satut olemaan palstalla vauvamasusi kanssa). Vähän äiti käski laittaa päätä alaspäin, jos poliiseja näki. Ja lapsilla oli hauskaa.



Itse olen matkustanut tuhansia kilometrejä Fiat satakaksseiskan etupenkkien välissä seisten pikkulikkana. Takapenkillä oli niin paljon tekemiäni nukkeleikkejä, ettei sinne oikein sopinut. Onneksi ikinä ei käynyt mitään - olisin nimittäin päätä lyhyempi.



Näitä ollaan miehen kanssa kauhunsekaisella hysterialla muisteltu, kun oman lapsen testivoittajaistuimen turvavöitä kiinnitetään niin, että lapsella hyvä kun henki pihisee.

että ok se oli sitä aikaa ja ei ollut liikenneturvan tutkimustuloksia tai mitä lie, MUTTA missä helkatissa oli ihmisten maalaisjärki?? Tuntuu että kaikki järestään kuljettivat lapsiaan jossain hattuhyllyllä. Eikö jo JÄRKI sano, että sehän on aivan seinähullua. Jos ei nyt huipputurvaistuimia, niin ainakin että lapsi olisi istunut paikallaan ja turvavöissä (jos sellaiset oli). Eikö 70-lukulainen tiennyt sen vertaa fysiikassa että olisi osannut funtsata miten sen hattuhyllymukulan käy äkkijarrutuksessa. Tarvitaanko kaikkeen tutkimustieto?

etta liikennekuolemia oli yli 2 kertaa enemman kuin nyt, vaikka autojen maara oli murto-osa nykyisesta. Turha puhua ' vanhoista hyvista ajoista' kun ei tarvinnut kayttaa turvavoita.

Sitä ennen sai ajaa niin kovaa kuin koslalla vaan pääsi.

Mutta kyllä ihmisiä kuolikin liikenteessä, myös lapsia, liikennemääriin nähden moninkertaisesti nykymenoon verrattuna.

Vierailija:

Kyllähän sitä oli ennen autojaki vähemmän liikenteessä ja nopeudet alhaisempia......

oli kiva nukkua ja " illistellä" perässätuleville...

Ja kun takana oletiin koko katras, niin jokainen haki mahd. kivan nukkuma-asennon. Milloin kontillaan lattialla jne. Minä vanhimpana sain tuon hattuhyllyn...

Vielä 70-luvulla kuoli liikenneonnettomuuksissa noin 1000 ihmistä vuodessa, eli melkein 3 päivässä, vaikka liikennemäärät olivat ihan onnettomia nykyisiin verrattuna. Ei mikään ihme, kun kuuntelee tarinoita niiltä ajoilta.

60-luvulla....Ilman kypärää.

joiden sylissä 4 pienempää ja nuorin sai maata pitkällään kaikkien sylissä! =D

Lestaäiti ajoi autoa. Ja muutaman vuoden ikänen tyttö oli aukinaisessa etuikkunassa puoleksi ulkona. No eipä ne lujaa pikkutiellä ajanut. Mut kyllä ois penska lentänyt ku leppäkeihäs, jos ois niillä tullut äkkijarrutus

Mutta koska autot vasta alkoivat yleistyä, harvalla oli kokemuksia onnettomuuksista lähipiirissä...ei varmaan haluttu ajatella, että voisi tulla onnettomuus. Meillä autoa käytettiin lähinnä vain mummola ja mökkimatkoilla, muut asioinnit kuljettiin jalan tai bussilla.

Kuoli sitten kolarissa ajettuaan päin punaisia...



Kerran viitisen vuotta sitten kuulin kun kaksi mummoa muisteli bussissa menneitä, toinen kertoi että siihen aikaan kun hän ajokortin ajoi ei edes ollut kaistamerkkejä :)

kun ne vain häiritsivät ajoa, posotti vain suoraa päin. Ihme ettei sattunut useampia kolareita. No, riittihän se kertakin.

kauan opetella turvavyön käyttö.

Ollaan oltu usein ojassa ja penkassa, onneksi ei ole vakavampaa sattunut...

Minäkin olen pikkuisena ollut pikkufiiatin hattuhyllyllä

Sitä sellaista juustohöylän näköistä autoa, jonka takaikkuna oli silleen hassusti " väärään" suuntaan viistossa. Naapurilla oli sellainen silloin 60 ja 70 luvun vaihteessa :D Sen takaikkunalla ei vissiin olisi mahtunut makaamaan edes se perheen pienin..

pikkuveli oli lomareissuilla takapenkin jalkatilassa köllimässä.



luojan kiitos ei ole tullut äkkijarrutuksia!

Nykyään meininki on se, että syntyvälle laitetaan kypärä päähän ennen kuin hartiat on ulkona ettei mitään satu. Miten todellakaan kukaan lapsi on säilynyt hengissä aikuisikään ennen 2000-lukua...

Itsekin muistan kun aina pienenä seisoin siinä takapenkin jalkatilassa etupenkkien " välissä" , siitä näki niin hyvin. Ja olisi kolaritilanteessa varmaan lentänytkin aika hyvin...

Vierailija:

pikkuveli oli lomareissuilla takapenkin jalkatilassa köllimässä.

luojan kiitos ei ole tullut äkkijarrutuksia!

Meillä sama homma. Tosin meitä lapsia oli kolme ja yks nukkui hattuhyllyllä (pikkusisko koska oli pienin kooltaan ja sopi sinne parhaiten), veli takapenkillä ja minä jalkatilassa. Tämä oli 80-luvun alkupuolella/puolivälissä.

Edelleenkin vanhemmilleni on vähän iin ja näin tuo kuljettaminen:( Eihän se mitään haittaa jos pienen matkan kulkee ilman istuinta.

Pahimmillaan meitä oli 7 lasta+2 aikuista tavallisessa henkilöautossa, sylikkäin ja päällekkäin, samoissa vöissä ja ilman vöitä ja pareittain etupenkillä. Ja vielä ihan 90-luvun puolivälissä. Hyi kamala kun ajatteleekin mitä ois voinu sattua.

turvavöistä puhuttukkaan.