Lue keskustelun säännöt.
lievästi kehitysvammaiset vanhemmat
14.09.2016 |
Voiko lievästi kehitysvammaisen äidin ja alkoholismin myötä taantuneen isän lapsesta kasvaa lapsellinen ja jälkeenjäänyt aikuinen, joka kuitenkin kehittyy päästessään normaalijärkisten pariin?
Lasten kasvua ja kehitystä ei ole koskaan tuettu millään lailla. Sosiaaliset suhteet käsittää lähinnä pikkusiskot ja veljet, joita on paljon, ja joita on joutunut koko elämänsä vahtimaan kaiken vapaa-ajan. Vahemmat eivät ole antaneet lasten kulkea kuin koulussa, koska kotona on pitänyt olla äidin apuna vuodesta toiseen. Kun sanon, ettei kavereita ole ollut yhtään, tarkoitan sitä. Joskus näkevät juhlissa serkkujaan.
Minulla on tällainen sukulaisperhe(18 lasta), jossa moni lapsi on saanut kehitysvamma/kehitysviivästymä diagnoosin, mutta kaikki jotka ovat muuttaneet omillee ovat muuttamisen jälkeen vuosien saatossa kasvaneet hurjasti. Sellainen lapsellisuus ja sivistymättömyys on poissa. Tietyissä asioissa ongelmat huomaa, osalla enemmän ja osalla vähemmän.
He eivät jää enään tyhmänä katsomaan, kun kertoo vitsin, eikä asioita tarvitse vääntää rautalangasta. Osaavat ajatella ja ihan kuin ajattelu olisi jotenkin nopeutunut, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Heidän kanssaan voi keskustella ilman, että tavalliset asiat menee yli hilseen.
Kaksi vanhinta on huostattu lapsina ja heistä on kasvanut täysin normaaleja aikuisia ilman mitään ongelmia. Kotona asuvat vaikuttavat kaikki (anteeksivain) kehitysvammaisilta ja yksinkertaisilta.
Kotoa muuttamisen ja oman elämän alkamisen jälkeen he ovat järjestäin kaikki muuttuneet normaaleiksi. Ei ole enää sellaista naiivia lapsellisuutta. Esimerkiksi yksi tytöistä kirjoitti vielä 20-vuotiaana facebookpäivityksiä, kuin olisi 10-vuotias kirjoitusvirheineen. Itsenäistymisestä pari vuotta ja on kuin kuka tahansa ikäisensä. Oppinut kirjoittamaankin. Facebookissakin kaikilla vain sukulaiset kaverina.
Mielestäni tämä on hyvin surullista. Lapset on leimattu kehitysvammaisiksi ja viivästyneiksi, koska vanhemmilla ei ole ollut kykyä kasvattaa ja tukea heitä. Ei varmaan tarvitse mainita heidän käyneen pientäkyläkoulua ja asu(i)vat maalla, jossa lähinaapuriin helposti 5 km.
Kommentit (10)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotain tämän tapaisia tapauksia olen myös nähnyt.
T: Ope
Älyllisesti kehitysvammaisilla ei pitäisi olla oikeutta tulla vanhemmaksi, koska ja jos eivät kykene kasvattamaan itse lastaan ilman apua. Johonkin se raja on vedettävä.
Tv:stä tuli aikoinaan, olikohan norjalainen dokumentti aikuisesta varttuneemmasta naisesta, jonka molemmat vanhemmat olivat kehitysvammaisia, oli tuntenut lapsuudessaan suurta turvattomuutta ja ahdistuneisuutta, oli aika katkera vielä vanhempanakin, koska koki, että myös yhteiskunta oli hylännyt hänet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ikäni liittyy tähän tai miksi hävettää puolestani? Voitte te sulkea silmät ja kuvitella kaikilla olevan 2-3 lasta, jotka pääsevät joka kesä linnanmäelle ja pitävät itsestäänselvyytenä huoltsikoilta saatua pullaa. Kaikilla ei ole niin, eikä kaikissa perheissä lapset ole koskaan saaneet kokea sellaista mikä on meille päivänselvää ja normaalia. Tämän perheen lapset eivät ole koskaan käyneet mäkkärissä tai shoppailemassa. Kyse ei ole siitä, ettäkö vanhemmat haluaisivat antaa terveellistä ruokaa tai opettaa rahankäyttöä. Kyse on siitä, ettei kotoa todella poistuta kuin kouluun. Eihän ne ole koskaan mahtuneet edes autoon, koska sos.tuilla ei minibusseja ostella. Ruuaksi puuroa, makaronia,leipää ja makkaraa...joka päivä, vuodesta toiseen, eikä ketsuppia tai sinappia ellei ollut juhla. Rahat menevät isän viinoihin. Olin heillä joskus lastenvahtiapuna, koska kaksi oli samaan aikaan rippileirillä ja leirin jälkeen vielä viikon järjestämässä juhlia. Siellä ei todellakaan yli 10 v lapset huvitelleet tai saaneet edes omaan huoneeseensa mennä kuin nukkumaan. Kaikesta säästettiin. Ei ikinä kampaajaa, kirjakauppaa, bussi tai junamatkaa, kavereita ei yhtään mitään minkä moni on kokenut ennen aikuisikää. Tytöiltäkin leikattiin ihan lyhyet hiukset, ettei tarvinnut shamppoota ja hoitoainetta tai teini-iässä hiuslakkaa. Hammasharjoja ei omistanut kukaan perheestä.
Vierailija kirjoitti:
Miten ikäni liittyy tähän tai miksi hävettää puolestani? Voitte te sulkea silmät ja kuvitella kaikilla olevan 2-3 lasta, jotka pääsevät joka kesä linnanmäelle ja pitävät itsestäänselvyytenä huoltsikoilta saatua pullaa. Kaikilla ei ole niin, eikä kaikissa perheissä lapset ole koskaan saaneet kokea sellaista mikä on meille päivänselvää ja normaalia. Tämän perheen lapset eivät ole koskaan käyneet mäkkärissä tai shoppailemassa. Kyse ei ole siitä, ettäkö vanhemmat haluaisivat antaa terveellistä ruokaa tai opettaa rahankäyttöä. Kyse on siitä, ettei kotoa todella poistuta kuin kouluun. Eihän ne ole koskaan mahtuneet edes autoon, koska sos.tuilla ei minibusseja ostella. Ruuaksi puuroa, makaronia,leipää ja makkaraa...joka päivä, vuodesta toiseen, eikä ketsuppia tai sinappia ellei ollut juhla. Rahat menevät isän viinoihin. Olin heillä joskus lastenvahtiapuna, koska kaksi oli samaan aikaan rippileirillä ja leirin jälkeen vielä viikon järjestämässä juhlia. Siellä ei todellakaan yli 10 v lapset huvitelleet tai saaneet edes omaan huoneeseensa mennä kuin nukkumaan. Kaikesta säästettiin. Ei ikinä kampaajaa, kirjakauppaa, bussi tai junamatkaa, kavereita ei yhtään mitään minkä moni on kokenut ennen aikuisikää. Tytöiltäkin leikattiin ihan lyhyet hiukset, ettei tarvinnut shamppoota ja hoitoainetta tai teini-iässä hiuslakkaa. Hammasharjoja ei omistanut kukaan perheestä.
Voi luoja...miksi eivät ole lastensuojelun piirissä?
Tähänkin alotukseen pätee hyvin sanonta
"Vähän älyä, paljon mölyä."