Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä niitä vanhempia, joiden elämä sujuu kitkattomasti eron jälkeenkin?
14.09.2016 |
Ihan mielenkiinnosta kyselen, kun tuntuu tulevan vastaan enemmänkin niitä, joilla ex on välinpitämätön tai exän uusi hirviö tai muuten vaan ei suju. En siis arvostele tai vähättele, vaan utelen päinvastaisia kokemuksia :)
Meillä sujuu kivasti, erottiin jo raskausaikana. Lapsi pian 3, tapaa (ja on alusta saakka tavannutkin) isäänsä viikoittain - toki iän myötä tapaamiset ovat muuttaneet muotoaan ja nyt on keskimäärin 3-4 yötä kerrallaan isänsä luona.
Me vanhemmat tulemme hyvin toimeen, emme ole varsinaisesti ystäviä (ts. emme soittele "turhaan", emme hengaile yhdessä jne), mutta ilmapiiri on hyvä ja luotto pelaa eikä riidellä ikinä. Toki keskustellaan paljon, joskus jämäkästikin, mutta kommunikaatio lienee yksi isoimmista avaimista toimimiseen :) Exän uusi avovaimokin on mielestäni mukava ja lapsikin tuntuu tykkäävän hänestä.
Miten teillä muilla, joilla oikeasti homma toimii?
Kommentit (7)
Ap:n kuvaava tilanne on hyvin harvinainen ja mahdollinen silloin jos ero on oikeasti yhteinen päätös ja kummallakin uudet puolisot katsottuna ja elämä balanssissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menee ihan hyvin. Minulla meni heti erohetkestä lähtien. Ainoa murhe oli se, etten uskaltanut/ kehdannut iloita sinkkuudestani tai tapailla muita miehiä avoimesti kovin pian eron jälkeen. Nyt kun erosta on lähes kaksi vuotta ja exällä on uusi tyttöystävä, olen erittäin tyytyväinen tilanteeseen ja tekisi mieli huutaa kaikille, että näin katsokaas erotaan nätisti.
Ja exän uusi tyttöystävä on aivan ihana. Teen kyllä kaikkeni, että he pysyisivät yhdessä ja pohjimmiltani toivon, ettei ex tee samoja virheitä, kuin minun kanssani. Omat virheeni tiedän ja huomaan, että tämä uusi tyttöystävä on monessa suhteessa exälleni parempi, kuin minä olisin koskaan ollut. Anteeksi tämä hehkutus, kuulostaa ehkä yliampuvalta, mutta olen niin vilpittömän iloinen tästä tilanteesta.
Kakkonen jatkaa: ero oli yhteinen päätös 18vuoden liiton jälkeen- kummallakaan ei kuitenkaan ollut "uutta katsottuna" tulivat kuvioihin n. Reilu vuosi eron jälkeen.
Ja mistäkö tiedän? Siitä että me ollaan ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kuvaava tilanne on hyvin harvinainen ja mahdollinen silloin jos ero on oikeasti yhteinen päätös ja kummallakin uudet puolisot katsottuna ja elämä balanssissa.
Meillä ero ei ollut yhteinen päätös, päätös oli miehen. Hänellä myös tuli aika nopeasti (alle vuosi erosta, eli kun lapsi oli n. 6 kk) uusi kumppani, itse olen ollut erosta alkaen sinkkuna, pari hassua tapailuviritelmää on ollut mutta ei mitään vakavaa.
Kuvio toimii silti. Olisin voinut valita katkeruuden, skitsoilun ja hankalana olemisen, mutta ketä se olisi hyödyttänyt? Toki mullakin oli negatiivisia tunteita, mutta koskaan en ole antanut niiden häiritä vaan pyrkinyt kehittämään nimenomaan itseäni päästäkseni niistä eroon.
En siis tarkoita, että aina olisi näin "helppoa", toki varmasti monilla on syitäkin olla katkera/epäluuloinen, mutta itselläni oli paljon muita syitä olla myös onnellinen ja jatkaa elämää joka tapauksessa :)
ap
Meillä. Erottiin 11 vuotta sitten ja ollaan oltu sittemmin hyvissä, jopa kaverillisissa väleissä. Ero oli helpohko, (jos se voi sitä ikinä olla), tajuttiin vaan ettei kannata väkisin kahden arvomaailmaltaan ihan erilaisen ihmisen vääntää yhdessä. Molemmat ollaan uusissa naimisissa. Yksi yhteinen, teini-ikäinen lapsi, joka saa pääasiassa päättää, kummassa kodissa viihtyy - kaupungissa, jossa on ainokainen, vai landella, jossa on uusperheessä neljästä vanhin. Sisaruspuolista on tullut vuosien varrella toisilleen läheinen sarja, olen iloinen siitä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä erosta kolme vuotta, ja ihan OK on mennyt. Ei hirveästi nähdä nokitusten, mutta meileillä sovitaan kaikki lasten asiat. Asutaan aika lähellä ja teinilapset kulkevat asuntojen väliä ihan sujuvasti melkein päivittäin vaikka vuoroviikot on se virallinen systeemi. Lapset oli ainut yhdistävä tekijä pitkään, ja niiden asioista ollaan samoilla linjoilla. Kumpikin ymmärtää myös toisen arvon lasten vanhempana, meillä ei ole syytä haukkua toista lapsille. Helpommin sitä toimeen tullaan kun kummallakin oma koti ja lapsetkin ovat sopeutuneet suht kivuttomasti kahden kodin malliin - saattavat välillä valita kummassa syövät ihan sen mukaan kummassa parempaa ruokaa tarjolla ;)
Menee todella hyvin, erosta kolme vuotta ja kummallakin uudet seurustelukumppanit.
Olemme ystäviä, kaikki keskenämme. Esimerkiksi uuttavuotta vietettiin laajennetulla perheellä, myös kummankin uusien kumppanien lapset menossa mukana ja oli todella kiva ilta.