Mies (tai nainen), joka kärsit misogyniasta!
Mistä tämä on saanut alkunsa? Vihattiinko teillä kotona äitiännekin tai mahdollisia siskojannekin (ja teitä itseänne, jos olet nainen)? Onko misogyniasi ihan universaalia? Kuluttaako se sinulta turhaa voimavaroja? Hallitseeko se ihan jokapäiväistä elämää?
Itse olen nainen ja patriarkaattisen kulttuurin ja yhteiskunnan kasvattina omaan jonkin verran misogynistisia asenteita, mutten todellakaan pidä itseäni misogynistina. Joskus on vaikea olla toisten naisten kanssa, herää esim. vihan ja kateuden tunteita, halveksin lihavia ja rumia naisia ja alan vihata ja haukkua mielessäni sellaista naista, joka saa miehen, josta olen itse ollut kiinnostunut. Mutta nämä jutut on aika pieniä, olen tullut niistä tietoiseksi itsessäni ja osaan käsitellä näitä tuntemuksia ja ajatuksia itsessäni, eikä ne täten aiheuta vahinkoa itselleni tai ympäristölleni juurikaan. Kellään muulla naisella tällaista? Entä misogynisti miehet, millaista teillä on? Millainen suhde teillä on toisiin miehiin?
Kommentit (5)
Vierailija kirjoitti:
Olen myös halveksinut vanhoja naisia ja vanhenemista naisena, täten ollut myös kriisissä oman vanhenemiseni ja rupsahtamiseni kanssa. Olen kuitenkin viime vuosina alkanut löytää todellista itsearvostusta näiden naisiin kohdistuvien vihamielisten asenteiden sijaan. Olen lempeämpi itseäni ja muita naisia kohtaan. Työtä minulla on tässä edelleen itseni kanssa tehtävänä.
T: Ap
Feministinen kasvatus ja se kun tajusin ettei suurin osa naisista mitenkään pysty täyttämään feministisiä ihanteita (jos feminismillä tarkoitetaan semmoista että naisilla tasavertainen asema). Useimmat naiset ovat epävarmoja, huonoitsetuntoisia, kyvyttömiä itsenäiseen ajatteluun tai varsinkaan , kiinnostumattomia asioista omaa napaa ja sosiaalista piiriä pitemmälle, vaikka koululaitos on kuinka kannustanut siihen.
Misogynia lakkasi, kun rupesin arvostamaan naisia näiden naisellisista piirteistä. Nykyään olen oikeastaan näkemyksiltäni aika konservatiivinen. Vaikka jokainen saa toki tehdä sitä mitä haluaa niin useimmille naisille varmaan sopii parhaiten joku muu kuin johtajan ja uranuurtajan rooli. Saa olla ihan niin lammas kuin haluaa ja miesten kuuluisi olla ensisijaisesti ne jotka vievät maailmaa eteenpäin.
Olen myös halveksinut vanhoja naisia ja vanhenemista naisena, täten ollut myös kriisissä oman vanhenemiseni ja rupsahtamiseni kanssa. Olen kuitenkin viime vuosina alkanut löytää todellista itsearvostusta näiden naisiin kohdistuvien vihamielisten asenteiden sijaan. Olen lempeämpi itseäni ja muita naisia kohtaan. Työtä minulla on tässä edelleen itseni kanssa tehtävänä.