Laiskuus huipussaan

Ei ole vanhaksi tulemista.Pyörin ensinnäkin täällä palstalla,kommentoin ja lueskelen juttuja,mutta en jaksa enkä viitsi kirjautua.Toiseksi,olen jo useamman vuoden seurannut ultrajuoksijaa,joka pitää blogia ja on kertoillut lapsuudestaan ja vanhemmistaan ja kertonut vaikeasta syövästään,jonka voitti.Hänen edesmennyt äitinsä oli serkkuni,ja nyt hän menetti isänsä.Olimme paljon tekemisissä,kun olimme lapsia.Hän on siis lähellä ikääni,vaikka äitinsä serkkuni olikin.Olen vain niin laiska ja aikaansaamaton,etten saa kirjauduttua.Tänään tein huipun,otin älypuhelimella koneen ruudulta hänen valokuvistaan itselleni kuvia,onnistui hyvin.Muuten olen aikaansaapa nainen,mutta olen allerginen nettimaailmalle,jos sen eteen täytyy jotain tehdä.On myös eräs toinen juttu,johon haluaisin ottaa täällä kantaa,lähettää lähinnä tietoa.On kysymys äitini kotiseudusta,josta täällä on kuvia.Taidan olla viimeinen,joka sen saaren tapahtumista tietää.Miten ihminen voisi piristyä ja innostua.Tämä on nyt vaan tälläinen itsensätutkistelusessio.Nykypäivänä on kai pakko tunkeutua sosiaaliseen mediaan,jos ei halua jöäädä pihalle kuin lumiukko.