miten ihmeessä te yh.t jaksatte!?

Häh. Minä olen naimisissa, mutta olen kyllä ihan yksin hoitanut lapset. Mies on yrittäjä ja tehnyt koko ajan pitkiä päiviä ja ollut paljon työreissuilla. En kyllä ole hetkeäkään tuntenut itseäni yli-ihmiseksi. Miten se vauvan hoito voi olla joillekin niin vaikeaa ja raskasta? Sitäpaitsi siskoni, joka on ns. yh, pääsee paljon helpommalla. Lapset ovat vuoroviikoin vanhemmilla ja siskollani on siis joka toinen viikko aikaa lepäillä lastenhoidosta.

Vierailija kirjoitti:

Siis etenkin vauvojen yksinhuoltajat mutta miksei isompienkin.. Miten ihmeessä jaksatte!? Minusta alkaa tuntua että olette jotain yli-ihmisiä! :) Meillä miehen kanssa esikoinen, 3kk ja olemme molemmat kuin zombieita. Ei vaan meinaa kohta enää jaksaa tämän väsymyksen kanssa. Kotityöt hoitamatta, samoin kaikki juoksevat paperiasiat. Vauvalla ei ole siis koliikkia mutta on kyllä todella vaativa. Haluaa olla koko ajan sylissä ja että hänelle lauletaan muuten aloittaa kovan tyytymättömän kitinän :D ...äh... Miten te jaksatte kun meilläkin ollaan jo ihan poikki vaikka kaksi ihmistä hoitamassa vauvaa.

Teinivanhemmat vai muuten vaan uusavuttomat?

Oli vaan pakko. Ei ollut tukiverkkoja eikä lapsen isää. Aamusta alkaen laskin minuutteja siihen, että pääsen heräilemään yön ajaksi lapsen refluksiin. Olin puoliksi psykoosissa ensimmäisen vuoden. Hyvä etten tappanut itseäni. Pahimmalla hetkellä päätin nimittäin, että jos vuoden päästä on vielä yhtä rankkaa, niin annan itselleni luvan lopettaa itseni.

Vierailija kirjoitti:

Häh. Minä olen naimisissa, mutta olen kyllä ihan yksin hoitanut lapset. Mies on yrittäjä ja tehnyt koko ajan pitkiä päiviä ja ollut paljon työreissuilla. En kyllä ole hetkeäkään tuntenut itseäni yli-ihmiseksi. Miten se vauvan hoito voi olla joillekin niin vaikeaa ja raskasta? Sitäpaitsi siskoni, joka on ns. yh, pääsee paljon helpommalla. Lapset ovat vuoroviikoin vanhemmilla ja siskollani on siis joka toinen viikko aikaa lepäillä lastenhoidosta.

Eri lapset voivat olla temperamentiltaan erilaisia ja eri tavoin vaativia. Mun esikoinen valvoi vauvana, ihan jo 6 viikkoisen tunteja. Neuvolassa jälkitarkastuksessa ihmeteltiin, muten se on koko ajan hereillä. Olin siellä 2 tuntia, ja koko sen ajan vauva hereillä. 2 nuorempaa sai laittaa vain sänkyyn nukkumaan. Ja ne nukahtivat heti. Esikoista piti kantaa paljon, ei viihtynyt yksin ja hän olikin mulla paljon rintarepussa, että sain edes kotain tehdyksi, kun lapsen isä oli joka toisen viikon matka työssä. Mä jouduin häntä ottamaan mukaan suihkuun ja vessaankin, kun huuto alkoi heti, jos en ollut näkyvissä.

Olen elänyt myös täysin yksinhuoltajan elämää esikoisen kanssa. Siitä ajasta rankimman teki toisen rahapussin puuttuminen, onat tulot niin hyvät, että päivähoitomaksut täydet, ei asumistukia tai muitakaan tukia. Mutta myös se, että kenenkään kanssa ei voinut jakaa vastuuta lapsesta edes keskusteluissa. Ja toki se, että kun esim olit 40-asteen kuumeessa tai vatsataudissa ja lapsi terveenä, tämä piti ruokkia vaikka ruokakaapit olivat tyhjiä ja ei ollut ketään, joka olisi voinut käydä kaupassa.

Teillä on vaan niin iso muutos, kun on ensimmäinen lapsi, se on rankkaa. Kyllä se siitä pikkuhiljaa helpottaa. Sitä paitsi toiset ihmiset kestävät univajetta paremmin kuin toiset.

Yksinhuoltajille ja etenkin vauvojen yksinhuoltajille kuitenkin hatunnosto, yksin kaikki on varmasti tuplasti raskaampaa.

Teillä mättää nyt jokin siinä kuviossa. Käykääpäs rutiininne läpi. Rytmit, kotitöiden priorisointi, kotitöiden jako jne.

Voi olla että häsläätte nyt vaan molemmat sinne tänne vähän päämäärättä.

Eli toinen on lapsen kanssa, toinen hoitaa ne kotityöt ja juoksevat asiat. Vuorotelkaa!

Täällä 4kk ikäisen lapsen äiti ja voin kertoa lihdytykseksi että tilanne on hiukan helpottanut tuon 3kk jälkeen. Nyt tosin on alkanut hulinaa öisin kun vauva oppi kääntymään ja on hoksannut maailman ympärillään. Silti koen että se pahin kausi on takana. 😊

Täällä 4kk ikäisen lapsen äiti ja voin kertoa lihdytykseksi että tilanne on hiukan helpottanut tuon 3kk jälkeen. Nyt tosin on alkanut hulinaa öisin kun vauva oppi kääntymään ja on hoksannut maailman ympärillään. Silti koen että se pahin kausi on takana. 😊

Eihän siinä ollut muuta vaihtoehtoa. Välillä itkettiin yhdessä. Ekat 3kk täyttä helvettiä. Sitten se tapahtui kun vauva oli 4kk, nukkui täyden yön, minä en vieläkään. Luulin että kuollut vähintään ja tarkkailun hengitystä. Siitä se lähti 😊.

Yh

Jos olisin ensimmäisen lapsen kanssa jäänyt yh:ksi ja hän olisi ollut samanlainen kuin kuopus, olisin varmaan ollut väsyneempi kuin nyt kolmen yh:na. Teillä on tapahtunut iso elämänmuutos, kyllä se väsymys ajastaan helpottaa. Itse olen hoitanut omani miehen reissutyön vuoksi paljon yksin ja kyllä esikoisen syntymän jälkeen tuntui, että ikinä ei saa nukkua riittävästi. Kolmas kun syntyi ja olen hänet hoitanut lähinnä yksin, ei väsymys enää yllättänyt vaan hyvin jaksoi. Vaikka vauvana ei nukkunut kuin tunnin pätkissä ja yöllä heräsi ekat 10kk seitsemän-kymmenen kertaa yössä. Tsemppiä teille, kyllä se siitä helpottaa.

Myönnän, että olen välillä aivan poikki, en ehdi hoitamaan kaikkea ja pienen yksinolon tarve on suuri vaikka lapset ei ole enää pieniä. Isä osallistuu päivän kuukaudessa. Hän löysi uuden naisen, eikä yh-elämä ole ollut oma toiveeni.

Raha-asiat on olleet toisinaan murheena. Olen töissä eikä suuria huolia, mutta en pysty yksin tarjoamaan lapsille sitä mitä pystyi kahden tuloilla esim harrastamisen suhteen.

Pärjäämme silti hyvin, ja olen onnellinen lapsista.

Aina nämä yrittäjien / paljon työtä tekevien miesten vaimot vertaavat itseään yksinhuoltajiin vaikka tilanne on aivan toinen: joku kantaa rahaa himaan koko ajan. Ei tarvi pahemmin toimeentulosta huolehtia.

Vierailija kirjoitti:

Aina nämä yrittäjien / paljon työtä tekevien miesten vaimot vertaavat itseään yksinhuoltajiin vaikka tilanne on aivan toinen: joku kantaa rahaa himaan koko ajan. Ei tarvi pahemmin toimeentulosta huolehtia.

Itse asiassa ap nimenomaan kyseli työmäärästä ja sen rasittavuudesta, ei rahasta. Eli kyllä se yrittäjän vaimo tai paljon matkustelevan vaimo nimenomaan kykenee vastaamaan siihen, mitä on hoitaa lapsi/lapset yksin.

Vierailija kirjoitti:

Siis etenkin vauvojen yksinhuoltajat mutta miksei isompienkin.. Miten ihmeessä jaksatte!? Minusta alkaa tuntua että olette jotain yli-ihmisiä! :) Meillä miehen kanssa esikoinen, 3kk ja olemme molemmat kuin zombieita. Ei vaan meinaa kohta enää jaksaa tämän väsymyksen kanssa. Kotityöt hoitamatta, samoin kaikki juoksevat paperiasiat. Vauvalla ei ole siis koliikkia mutta on kyllä todella vaativa. Haluaa olla koko ajan sylissä ja että hänelle lauletaan muuten aloittaa kovan tyytymättömän kitinän :D ...äh... Miten te jaksatte kun meilläkin ollaan jo ihan poikki vaikka kaksi ihmistä hoitamassa vauvaa.

Teidän täytyy oppia priorisoimaan, kun toinen hoitaa esim. 6 tuntia, niin toinen nukkuu, sitten vuoron vaihto jne. 

Laskut voi maksaa vauva sylissä. Samoin voi käydä kaupassa, kun hommaatte vain kannettavat välineet tai teillä varmaan onkin sellaiset.(?)

Kantoliina tai esim manduca vaan käyttöön. Jää molemmat kädet vapaaksi voi samalla tehdä kotitöitä. Minusta on kyllä aika avutonta jos muutaman kilon nyytti saa kaksi aikuista niin sekaisin ettei muka mitään pysty tekemään. Vuorotelkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina nämä yrittäjien / paljon työtä tekevien miesten vaimot vertaavat itseään yksinhuoltajiin vaikka tilanne on aivan toinen: joku kantaa rahaa himaan koko ajan. Ei tarvi pahemmin toimeentulosta huolehtia.

Itse asiassa ap nimenomaan kyseli työmäärästä ja sen rasittavuudesta, ei rahasta. Eli kyllä se yrittäjän vaimo tai paljon matkustelevan vaimo nimenomaan kykenee vastaamaan siihen, mitä on hoitaa lapsi/lapset yksin.

Puhu pukille. Sulla on mies joka tuo rahan kotiin on yhtäkuin yksi huoli vähemmän. Menetkö huomenna ripsihuoltoon?

Vierailija kirjoitti:

Kantoliina tai esim manduca vaan käyttöön. Jää molemmat kädet vapaaksi voi samalla tehdä kotitöitä. Minusta on kyllä aika avutonta jos muutaman kilon nyytti saa kaksi aikuista niin sekaisin ettei muka mitään pysty tekemään. Vuorotelkaa.

Kokeillaan tätä. Vuorotellaan vauvan kanssa 😂

Olin totaali yh ekat 7 v eli lapsi oli aina mulla eikä koskaan isällä. Minulla ei oölut mitään omia menoja eikä harrastuksia ekoina vuosina. Mihinkään kuten iltakävelylle ei päässyt, kun piti tietty olla kotona vauvan kanssa.

Aluksi vauvalla oli koliikkia 4 kk ja sitten puolen vuoden korvatulehduskierre. Nukuin ekan vuoden n 3 tuntia yössä koostuen tunnin pätkistä. Kerran vaunuja työnnellessä ajattelin, että jatkan työntämistä, kunnes kohta kuolen. Lopulta menin hakemaan unilääkkeitä, että pystyin nukahtamaan, kun piti heräillä tunnin välein ja silloin ei enää saanut uudestaan unta yön aikana.

Vaikea jakso oli myös, jos oltiin yhtä aikaa sairaana, yhtenä talvena molemmat saivat yhtä aikaa keuhkokuumeen. Pakko pinnistellä vaan, koska ihan samat velvollisuudet mulla silloin oli 40 asteen kuumeessa kuin terveenäkin... Silloin kun oli koliikki, olin niin pöppörössä yhtenä yönä, että potkaisin jalan kynnykseen vahingossa ja varvas murtui. Se oli aika huvittavaa kun lääkäri sanoi, että varvasta ei voi edes kipsata että sori ei voi tehdä mitään, haluanko viikon sairaslomaa! Hieman nauratti, vaikka samalla itketti. Juu laitan vain tämän 3 kk ikäisen vauvan tuonne hyllylle viikoksi ja lepäilen hieman sohvalla tosiaan...

Korvien putkituksen jälkeen 1 v 2 kk ikäisenä vauva nukkui ekan kerran 5 h putkeen ja se oli kuin taivas olisi auennut! Saatoin myös joskus alkaa esim katsomaan tv:tä illalla ja alkaa lukemaan pari sivua omaa kirjaa nukkumaan mennessä! Olin ihan, että wau.

Tuo järjetön valvominen ikävä kyllä aikaansai, että vanhenin sinä vuonna ihan silmissä, mun kasvot ei ole oikein ikinä toipuneet siitä rasituksesta. Muuten tosiaan putkituksen jälkeen pärjättiin jo ihan erilailla. Olin halunnut vauvaa pitkään, joten ei haitannut, että piti ns lakkauttaa oma elämä kokonaan niiksi vuosiksi, olimme kai aika symbioosissa vauvan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina nämä yrittäjien / paljon työtä tekevien miesten vaimot vertaavat itseään yksinhuoltajiin vaikka tilanne on aivan toinen: joku kantaa rahaa himaan koko ajan. Ei tarvi pahemmin toimeentulosta huolehtia.

Itse asiassa ap nimenomaan kyseli työmäärästä ja sen rasittavuudesta, ei rahasta. Eli kyllä se yrittäjän vaimo tai paljon matkustelevan vaimo nimenomaan kykenee vastaamaan siihen, mitä on hoitaa lapsi/lapset yksin.

Puhu pukille. Sulla on mies joka tuo rahan kotiin on yhtäkuin yksi huoli vähemmän. Menetkö huomenna ripsihuoltoon?

Pyhästä hengestäkö ne sinun lapsesi on siinneet? Eli oma moka, jos mies on häipynyt.