Lue keskustelun säännöt.
Mitas tekisitte noin noin 11-vuotiaiden tyttojen aidit, jos tyttonne haluaa ostoksille eraan ystavansa kanssa, mista arvaan tulevan vaan pahaa mielta?
26.06.2007 |
11-vuotiaallani on hyvä samanikäinen kaveri, mutta kaverisuhteessa on myös ei-toivottuja piirteitä, kuten kritiikitön ihailu ja matkiminen ja nollassa oleva omantunnon arvo. Kaveri on varakkaasta perheestä ja rahaa käytetään. Pikkuneiti tiedostaaa tämän hyvin ja tuo sekä tahallaan että tahtomattaan esiin sitä. Me taas ollaan tällainen marketti-Kanariansaaret-perhe, eli ei merkkivaatteita eikä ylipäätään mitään vain merkin tai muodin mukaan. Tytöt tahtoisivat lähteä nyt aleostoksille kaupungille, mutta pelkään että matkasta tulee vain pahaa mieltä. Ehdottamani 100 euroa omatoimisiin vaate- ja vähän huvihankintoihin sai raivokohtauksen, sillä kaverin pelkät farkutkin oli jotain 80 euron luokkaa. Koska oma tyttöni ei millään sisäistä elämän julmaa tosiasiaa, että toisilla vaan on varaa ja toisilla ei ja että ihan kiva ja kauniit ei-merkkifarkut voi löytää 30-40 eurolla, en haluaisi päästä heitä yhdessä. Toinen paistattelee ison rahapussin kanssa ja toisella ei ole siihen verrattuna varaa mihinkään.
Kommentit (77)
Itselläni nuo ajat ovat vielä edessä, mutta oli todella avartavaa lukea näitä juttuja jo nyt, kun omat lapset pukevat päälleen vielä ihan sitä mitä äiti ostaa (ja mistä äiti tykkää ;)). Toivottavasti osaan toimia yhtä fiksusti kuin ap sitten joskus, kun moinen on meillä ajankohtaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me olemme " varakas" perhe, mutta meidän lapset ei saa käyttää esim. vaatteisiin isoja rahasummia. Heille ei osteta yli 50 euron farkkuja. Meillä 9v käy kyllä kaverin kanssa joskus kaupungilla, mutta se, mitä noin suurinpiirtein aikoo ostaa on sovittu etukäteen. Ja kokonaisrahamäärä on myös rajallinen, yleensä luokkaa 10 eur, mutta jos on puhuttu joku esim. vaateostos valmiiksi, niin tyttö silloinkin saa ostaa max. 10-15 euron vaatteita.
Kiitos kiinnostavasta ja rakentavasta keskustelusta minunkin puolestani :)
Vielä shoppailusta:
Muistaakseni tyttäreni ja hänen rikas kaverinsa aloittivat kahdenkeskisen shoppailun ala-asteen vikalla luokalla tai sitten ala- ja yläasteen välisenä kesänä. Ongelmaksi muodostui aika pian se, että tytöt ostivat yhdellä shoppailukerralla mielestäni ihan liikaa vaatteita ja pistin tälle aika pian jarrut. Kyse ei ollut niinkään rahan menosta, vaan mielestäni ilo ostosreissusta on suurempi silloin, kun sieltä palaa muutaman hyvän hankinnan kanssa sen sijaan, että kassit ovat täynnä aika samantyyppisiä t-paitoja, toppeja, sukkia ym.
Sovimmekin sitten, että tyttäreni voi käydä kavereidensa kanssa ostelemassa niitä yhdessä etukäteen suunnittelemiamme hankintoja + tekemässä löytöjä, mutta yhdellä kertaa ei osteta ihan älyttömiä määriä vaatteita, vaikka rahat ovatkin osittain tytön omia (omilla töillä hankinttuja, isovanhemmilta saatuja jne.). Nykyisin tyttäreni on mielestäni aika harkitseva kuluttajaa, vaikka tykkääkin shoppailusta, eikä minun tarviste juurikaan puuttua asiaan. Isommat hankinnat (esim. laksettelutakki) päätetään toki yhdessä.
Lapset tosiaan ovat erilaisia, mutta minusta tässä tuon brassailijakaveri-komponentti on aika oleellinen juttu. On helppoa olla välittämättä merkkikuteista, kun kukaan kaveri ei sellaiseen painosta.
Ja aika harvassa lienevät ne varhaisteinit, jotka antavat kavereiden mielipiteille piutpaut. Kaikkien kohdalla se kavereiden mielipiteiden vaikuttaminen ei näy ulkoisesti (kuten tässä tapauksessa), vaan lapsi voi kätkeä sen sisälleen ja se ilmeneekin tyystin toisenlaisena toimintana (masennus, syömishäiriö, sulkeutuneisuus jne.).
Tsemppiä, ap! Sulla on selkeästi järki päässä :)
vaikutat selvästi tosi ihanalta ja järkevältä äidiltä! Tuli melkein liikuttunut olo, niin fiksussa ja rakentavassa hengessä kirjoitit.
Mielestäni tuo 100 euroa kuvaamassasi tilanteessa sekä sen käyttöehdot ovat erittäin järkevän kuuloiset. Todennäköisesti toimisin itse samalla tavalla. Voithan sanoa tytöllesi myös, että läheskään kaikilla aikuisillakaan ei ole 100 euroa käytettäväksi alennusmyynneissä. Ja niilläkin, joilla on, on usein järkeä päässä niin, ettei tuhlata aivan älyttömiä summia (niin kuin ilmeisesti tyttösi kaveri tekee).
Tuli vielä mieleen, että onko tytölläsi joitakin sellaisia taitoja tai voisiko hänellä tulevaisuudessa olla, joiden avulla itsetunto kaverista riippumatta kohenisi? Itse tulen köyhästä perheestä, mutta esim. se, että olin musiikissa tosi taitava ja lahjakas, auttoi osittain " kestämään" tuon köyhyyden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sillä on tonneittain rahaa käteisenä 11-vuotiaana, niin ehkä soittaisin sen vanhemmille ja kysyisin mikä on jutun nimi?
Meillä esikoinen on 6 v. ja vaatefriikki mutta H&M kelpaa hyvin. Asutaan aika hyvätuloisten alueella ja tiedän jo nyt tulevat luokkakaverit ja heidän vanhempansa ja uskon että vaatteilla brassailua ei tule olemaan, brassailu tulee luultavasti olemaan toisilla sektoreilla, esim. et kuka saa hienoimman auton, kuka mageimman kämpän jne. huoh...
Kiitos teille kaikille. Mukava lukea välillä tällaistakin. Kerrotko vielä meille myöhemmin, mitä ostosreissulta tarttui mukaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muakin ihmetyttää kuinka paljon tällä kaverilla on rahaa mukana? Vaikka meilläkin on samanikäisellä tyttärellä yli sadan euron farkkuja niin ei tulisi mieleenkään antaa enempää rahaa mukaan, sehän on jo turvallisuusriskikin.
Vierailija:
Samoin on vuodatettu kyyneliä siitä, että olemme lomailleet vain muutaman kerran ulkomailla emmekä koskaan kaukomailla. Edes lupaus mahdollisesta tulevasta matkasta ei auta (ehdotin että aletaan säästää rahaa ja lähdetään matkalle), vaan ongelma on just se että kun ei olla koskaan oltu missään, niin se on niin noloa. Jos nyt lähdetään jonnekin, se on matkimista tms.ap
Kyllä halusi meidänkin esiteini kaukoitään lomalle, mutta eipä haluakaan enää kun tietää kuinka paljon tuollainen thaimaanmatka (ts. lento sinne) kuluttaa luontoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ostoksilla). 100 euroa on ihan ok summa antaa 11 kesäiselle kaupunkiin shoppailurahaksi, sillä saa kirpparilta ja aleista ison kasan vaatetta ´ja asustetta tai sitten yhden merkkituotteen (alesta). Tietty jos perheellä on raha tiukassa niin kyllä lapselle pitäisi kelvata pienempikin summa tai tehdä jotain työtä mistä saa tarkurahaa.
Vierailija:
100 euroa ei olis missään nimessä varaa antaa lapsen mukaan.
pistäisin miettimään, miksi joillakin on enemmän rahaa kuin toisilla ja miten tämä vaikuttaa kulutuskäyttäytymiseen. Meidän 11-vuotias tietää hyvin, ettei raha kasva puussa ja tietyt asiat vaativat säästämistä. Hän saa kohtuullista kuukausirahaa (20 euroa kuussa) ja säästää siitä itselleen sellaiset asiat, joihin vanhemmat eivät suostu rahaa käyttämään. Sadan euron farkut saa säästettyä alle puolessa vuodessa, jos sellaiset välttämättä haluaa!
Merkki ei välttämättä tee vaatteesta sen parempaa tai laadukkaampaa, vähän huonompilaatuisiakaan muotivaatteita ei edes pysty käyttämään loppuun ennen kuin ne ovat jo menneen sesongin tavaraa. Hyvällä mielikuvituksella ja silmiä auki pitämällä pääsee oikein hyvään lopputulokseen huomattavasti halvemmalla!
Olen yhtä tällaista " rikas tyttö ja klooni" -tyttöparia seuraillut naapurustossa ja se on kyllä surullista katsottavaa. Kloonaus on mennyt niin pitkälle, että huulikiiltoakin lisätään tämän rikkaan tytön määräämään tahtiin. Suosittelenkin siis kannustamaan tyttöä enemmän yksilöllisyyteen kuin toisen perässä kulkemiseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä sillä kaverilla on sit rahapussissa???
Mulla on 12 vuotias tyttö, sama meininki on täällä, kun kaverilla on sitä ja tätä ja tuota. Minä en anna mennä kavereiden kanssa ostoksille ainakaan vaateostoksille. En todellakaan luota lapseni valintakykyyn.. vois tulla mitä tahansa tissitoppia mukana kotiin. Vaateostokset tehdään yhdessä ja muut ostokset voisi tulevaisuudessa tehdä kaverin kanssa. Osaako lapsesi ostaa edes oikeankokoisia vaatteita??
Meno voi olla semmosta et koetetaan kaikkee mikä näyttää kivalle, koosta viis... kiva sit palautella liian suuria paitoja tai liian kireitä farkkuja. Ja mitä sitten jos ne ei ole merkkituotteita????
Olisko syytä keskustella uudemman kerran tyttäresi kanssa materiasta??? Meillä tyttö ei juokse merkkien perässä, kelpaa ihan henkan ja seppälän vaatteet. Eikä meillä mitään merkkivaatteita kaivatakkaan, ihan perusvaatteita käytetään. Jotkut tietty enemmän tai vähemmän pakosta muotivaatteita, itse en kyllä tota järkky kasarimuotia päälleni vetäs, enkä niitä tulevia mattinykäs farkkuja.
Isommat ostokset tekisimme yhdessä, kaverin kanssa kaupungille saisi maksimissaan 50 euroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ihan samanlaisia tilanteita usein; tyttären kaverit saavat hukkua rahan paljouteen ja ostaa kaiken mitä mieli tekee hinnasta piittaamatta. Valitettavan usein tämä tarttuu tyttäreeni ja harva se kerta aiheuttaa pahaa mieltä ETENKIN MINULLE...
Kun siis ei ole rahaa eikä millään voi ostaa kaikkea mitä haluaa, ei edes kaikkea mitä oikeesti tarvii.
Juuri tultiin kaupasta kotiin ja täysi mykkäkoulu menossa...
Olisi pitänyt ostaa koko maailma eikä mikään olisi kelvannut. ei osata arvostaa mitään eikä ketään.
No mutta, anyway, 100 e olisi meillä ihan hirveän paljon rahaa enkä ikimaailmassa antaisi - edes pystyisi antamaan - noin paljon rahaa mukaan. Sydämestä kirpaisee vaikka olisi itsekin mukana reissussa tuolla summalla, saati mukulat yksinään.
Toisaalta lohduttavaa nähdä, että toisillakin kärsitään samoista ongelmista...
Tsemppiä teille!
Pikaiset terveiset, kun huomasin ketjun olevan vielä olemassa.
No shoppailureissu meni ihan ok. Farkut maksoivat 59, ja eivät olleet ne superfarkut, mutta jotkut halvemmat jotka kaverikin oli kehunut hyviksi. Sitten yksi pitkähihainen trikoopaita oli jotain 14 euroa Lindexiltä. Sukkia oli ostettu, kympillä neulepaita. Loput oli mennyt Heseen, hiusjuttuihin ja karkkiin. Olen ihan tyytyväinen. Farkut oli selkeesti se ykkösjuttu ja kallein, mutta rahaa jäi vielä muuhunkin. Neule nyt on aika lötkö, mutta eipä kympillä parempaa saa, kun nuuka äiti antoi niin vähän rahaa :-) Mutta ideani siitä, että elämä on valintoja ja jos vaikka farkkuihin satsaa noin paljon, ei sitten jää rahaa kovin paljon muuhun.
Kaverilla ei ole mitään hirmusummia mukana, mutta saa silti esim satasen mukaan ja menee farkkukauppaan ostamaan satasen farkut. Eli hyvin kalliita tavaroita saa käydä ostamassa yksinkin.
Yritän palata myöhemmin koneelle! Terkut kaikille! AP
Kun mennään kaverin kanssa kaupungille, parikymppiä saa riittää. Äiti voi sitten olla mukana kun tehdään ne suuremmat ostokset, farkut sun muut.
Mutta mielestäni 100 euroakin on tosi iso raha 11 vuotiaalle omatoimisiin ostoksiin, eli missään nimessä en antaisi enempää niin etten itse lähtisi mukaan.
Olen yläasteen ope, ja kyllä teinitkin shoppaa ihan onnellisina vähemmäkin rahalla!
Niitä myy Helsinki10. Kerro se sille brassailijakaverille.
Ja ap, laita viestiä tänne kun ehdit, miten ostosreissu meni? Jännä näin aikuisena, kun itse maksaa kaiken, sitä tyytyväisempi on, mitä enemmän saa vähemmällä. Itsekään en osta kuin harvoin merkkituotteita, H&M, Vero Moda, Only, Anttila, Sokos, jopa Citymarket on mun shoppailupaikkoja. Ja vaikka olisi varaakin, en todellakaan pistäisi 80 e enempää farkkuihin tai maksaisi paitiksesta 100 euroa. Kunhan on kiva vaate ja mun tyylinen niin ihan sama mistä ostan. Miten muut, huomaatteko edes ohimennessänne, kuka kulkee kalliissa trendivaatteissa ja kuka halvemmissa vastaavissa, en minä ainakaan. Ja ennemmin aidoissa halpisvaatteissa kuin esimerkiksi väärennöksissä.