Lue keskustelun säännöt.
Perheen perustaminen ilman vakituista työtä - kokemuksia, mielipiteitä?
11.09.2016 |
Otsikon aihe on ollut mielessä. Olen aina ajatellut, että perheen perustaminen toimii niin, että ensin opiskellaan, mennään töihin, naimisiin, saadaan vakityösuhde, rakennetaan pesää ja sitten jossain vaiheessa, ilman kiirettä, kaikki on kunnossa lasten tuloa varten.
Eipä mennytkään ihan niin kuin kuviteltu. Ensinnäkin kouluttauduin alkuun väärälle alalle, ja mieskin oli pitkään väärä. Se nyt ei paljon haittaa ja nyt on ihana puoliso, mutta nyt sitten on tilanne se, että kumpikin tekee pätkätöitä jo useampaa vuotta putkeen. Vakinaistamista on lupailtu vuoroin kummallekin, mutta viime vuoden sisään molempien työpaikoilta on ollut yt-neuvottelut ja tehty harvinaisen selväksi, että vakinaisia paikkoja ei ole tulossa auki, ja nykyisiäkin vähennetään. Katsotaan uusiksi kun suhdanteet muuttuu, ehkä.
Ikää on jo itsellä yli 30. Ja on varma tieto, että jokaiseen määräaikaisuuteen olisi kyllä tulijoita jonoksi asti. Mitähän hittoa tapahtuu, jos päätän saada lapsia ja jäädä kotiin niiden kanssa edes pariksi vuodeksi? Voinko ikinä enää päästä sinne jonon etupäähän, kun työpätkiä jaetaan?
Jotain pitäisi alkaa päättämään. Tuntuu vaan niin omien ennakko-odotusten vastaiselta, että eläisi lasten kanssa tilanteessa, jossa ei saa edes pankista asuntolainaa työtilanteen epävarmuuden takia. Eikä kumpikaan meistä ole oikeasti valmis jäämään sivuun työelämästä. Ei ollut helppo päästä tähänkään, että sentään jotain töitä on, ja nyt pelottaa jättäytyä sivuun kilpailusta. Toisaalta, jos odotetaan vielä muutama vuosi niin ei tarvitse ehkä päättää enää mitään.
Miten olette miettineet omalla kohdalla?
Kommentit (47)
Tässä taloustilanteessa et voi jäädä odottamaan parempia aikoja. Jos lapsia haluat, tee niitä ennenkuin aika ajaa ohitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haluat alkaa yhteiskunnan elätiksi ja maksattaa lapsesi kulut veronmaksajilla niin siitä vaan. Tiedäthän kuitenkin tilastot, joiden mukaan köyhyys periytyy, joten varaudu siihen, että lapsesi ei tule saavuttamaan mitään erikoisempaa elämässään. Ylipainoisen, työttömän, yksinäisen, syrjäytyneen WT-elämän.
Itsehän et tosin lastasi kasvata vaan ulkoistat kaiken vastuun ja velvollisuudet yhteiskunnalle, koululle ym.
Mulla oli äitiyslomalle jäädessäni vakityö yhdessä suuressa ja tunnetussa firmassa. Sain lapset aika peräkkäin. Kun äitiyslomani loppui, ei koko firmaa ollut enää olemassakaan. Eli mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma.
Olen lähihoitaja. Valmistumisen jälkeen tein pari vuotta pätkätöitä. Sitten lapset. Olin poissa työelämästä 6 vuotta. Palasin ja sain heti töitä. Pätkiä toki, mutta niistä saa melkeenpä valita mitä ottaa ja milloin. Pystyn esim kesät olemaan kotona lasten kanssa nykyään ilman työvelvoitteita.
Luulen että pätkätyöt on tulleet jäädäkseen. Onhan se osalla tosi epävarmaa, toisilla aloilla taas se tuo vapautta. Pankkilainakin saatiin, vaikka vain miehellä pienipalkkainen vakityö. Minun työtilanne on pankissa kuitattu aina sillä että hoitoala on "varma" ala. Ja säästöt on tärkeät, voittehan te nyt säästää ja ottaa sitten ennen lapsia kohtuullisen lainan.
Siinä oma kokemus. Riippuu ja roikkuu varmaan paljon alanvalinnasta. En kuitenkaan jättäisi lapsia hankkimatta työkuvioiden vuoksi. Onhan sillä miehellä kuitenkin töitä. Sit vaan pitää elää vähän niukemmin, eikä sekään automaattisesti elämänlaatua huononna.
Mulla ei ole eläessäni ollut yhtään "vakityötä". Sen sijaan mulla on perhe, lapsia, ja yksi toisensa jälkeen otettuja ja maksettuja asuntolainoja ja nyt jo huomattava massa omaisuutta. Työttömänä olen ollut 25 vuoden työuran aikana 4 kuukautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sosiaalituet pitää huolen että työttömänäkin pärjää lapsen kanssa. Asumistuet, pienemmät päivähoitomaksut jne takaa ettei kätee jää juuri paljon vähempää kuin työssäolevalla, joka maksaa itse asumisensa ja päivähoitomaksut. Sopikaa miehen kanssa että jaatte vanhempainvapaat tasan, jolloin kumpikin voi jatkaa omaa uraa melko kivuttomasti.
Olethan perustanut ASP-tilin? Minä aloitin säästämisen 20-vuotiaana, ja 25-vuotiaana ostin jo ansiasunnon. Minulla on myös vain puolen vuoden määräaikaisia, mutta olen säästänyt paljon tulevaa äitiyslomaa varten. Kelahan maksaa äitiysrahat kyllä vuoden 2015 tulojen mukaan (ensi keväänä siis).
Kyllä me ainakin aiotaan pärjätä, se on oma valinta haluaako olla maisteri ja huonoilla määräaikaisilla suhteilla mielekkäämmässä työssä vai vakityössä jossain vähän ns. huonommalla alalla.
Aina voi säästää, ja me ainakin tehtiin oikea ratkaisu hommata se lapsi nyt 28-vuotiaana eikä "joskus kun on vakityöt".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse tekisin silti lapsen, ehkä vain yhden koska tiukassa taloustilanteessa helpompi niin. Olen myös samaa mieltä siitä, että pätkätyöt ovat tulleet jäädäkseen. Itse olen 37 eikä vielä ole vakituista työpaikkaa ollut.
Vierailija kirjoitti:
Jos haluat alkaa yhteiskunnan elätiksi ja maksattaa lapsesi kulut veronmaksajilla niin siitä vaan. Tiedäthän kuitenkin tilastot, joiden mukaan köyhyys periytyy, joten varaudu siihen, että lapsesi ei tule saavuttamaan mitään erikoisempaa elämässään. Ylipainoisen, työttömän, yksinäisen, syrjäytyneen WT-elämän.
Itsehän et tosin lastasi kasvata vaan ulkoistat kaiken vastuun ja velvollisuudet yhteiskunnalle, koululle ym.
Kukas sen sun persees pyyhkii kun oot vanha? Vissiin jonkun lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä sain ekan lapsen parikymppisenä ja lapsen ollessa pieni lähdin sit yliopistoon. Taloudellisesti oli tiukkaa toki, mutta ei lapsi pienenä välittänyt siitä oliko vaatteet merkkivaatteita vai kirpparilta.
Nyt vanhin lapsi jo teini ja ei meillä edelleenkään saa kaikkea, mutta taloudellinen tilanne on jo vakaampi. Lapsilla on kavereita, joiden perheet asuu edelleen vuokralla ja elää aika tiukasti ja ihan onnellisia ja fiksuja lapsia nekin on.
Itse ajatelisin, että ikinä ei ole ns. valmis lapsen tuloon, elämä ei ikinä ole täydellistä sillä lailla. Mutta jos on hyvä parisuhde, sen verran rahankäyttökykyä että osaa ennakoida yllättäviä menoja pienistäkin tuloista ja todella haluaa lapsen, on lapsen hankkiminen ihan ok, ilman vakitöitäkin.
Olisin itse tuon lapsen hankinnan kannalla. Tai ainakin siis yrittämisen aloittamisen joskus lähitulevaisuudessa. Kuten niin moni onkin jo todennut, voi olla että teet pätkätöitä loppuelämäsi.
Jos lapsi on suuri haaveesi, sitä ei TODELLAKAAN kannata riskeerata huolehtimalla jostain omistusasunnon hankinnasta. Mieti mikä on sinulle tärkeintä koko elämän skaalalla. Jonkinlaisen työn saat varmasti ennen pitkää myös hoitovapaan jälkeen, varsinkin jos pystyt hetken odottamaan ja etsiskelemään. Voit hoitovapaalla myös alkaa uudelleenkouluttautua lyhyen tai pitkän kaavan mukaan. Eli nyt viimeistään kaikki liikenevät rahat säästöön sitä aikaa varten!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä opiskelen amk:ssa, opinnot vähän vajaa puolenvälin ja olen 9kk pojan äiti.
Kyllähän välillä hirvittää, että saako varmasti töitä jne. mutta en kyllä toisinkaan tekisi jos uusiksi voisi valita. Osa-aikatöistä jo muutamia työtarjouksia tullut ja vauvankamoja saatu lahjoituksena lähipiiristä ja ostettu käytettynä. Juuri itse asiassa ostettiin käytettyinä hyväkuntoiset vaunut hintaan 40€.
Useampaa lasta en kylläkään tässä kohtaa edes miettisi.
Itse tulin raskaaksi muutama kuukausi sen jälkeen, kun olin poikaystäväni tavannut, vahingossa. Olin 18-vuotias, abivuosi alkanut vasta. Onneksi poikaystävä oli vanhempi ja juuri valmistunut edellisenä keväänä ja hänellä sentään oli vakiduuni. Tai, no olihan mullakin osa-aikainen lukion ohella kahvilassa.
Nyt viis vuotta myöhemmin mies tekee hyvää ja kivaa työtä, itse valmistuin keväällä AMK:sta, pieni jämähdys jäi ruokakauppaan töihin (aloitin siellä reilu 3v sitten osa-aikaisena amk:n ohella), mutta aloitin juuri äitiyslomalaisen sijaistuksen osastovastaavana. Ja meidän toinenkin lapsi täytti just 2 vuotta :--) Ja muutettiin kesällä omistusasuntoon, eikä tosiaan jouduttu ottamaan törkeetä asuntolainaa.
Taloudellisesti ja kaikin tavoin on aina pärjätty, eikä oikeasti koskaan ole tehnyt tiukkaa. TOki tähän vaikuttaa se, että lähtötilanne oli molemmilla se, että rahaa oli ihan kivasti, myös tukiverkko oli ja on molemmilla hyvä.
Eli siis, hyvin voi pärjätä ilman vakiduuniakin, kunhan sitä hakee aktiivisesti eikä vaan jää kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisin itse tuon lapsen hankinnan kannalla. Tai ainakin siis yrittämisen aloittamisen joskus lähitulevaisuudessa. Kuten niin moni onkin jo todennut, voi olla että teet pätkätöitä loppuelämäsi.
Jos lapsi on suuri haaveesi, sitä ei TODELLAKAAN kannata riskeerata huolehtimalla jostain omistusasunnon hankinnasta. Mieti mikä on sinulle tärkeintä koko elämän skaalalla. Jonkinlaisen työn saat varmasti ennen pitkää myös hoitovapaan jälkeen, varsinkin jos pystyt hetken odottamaan ja etsiskelemään. Voit hoitovapaalla myös alkaa uudelleenkouluttautua lyhyen tai pitkän kaavan mukaan. Eli nyt viimeistään kaikki liikenevät rahat säästöön sitä aikaa varten!
Töitä on todella vaikea saada tällä hetkellä. Kuulostaa älyttömältä että pitäisi alkaa uudelleenkouluttautua lähihoitajaksi, laitoshuoltajaksi tmv. äitiysloman/hoitovapaan takia.
Odotan ensimmäistä lastani nyt 35-vuotiaana pätkätyöläisenä. Miehelläni on loistava työtilanne, mutta surkea palkka julkisella sektorilla. Olemme myös juuri ostaneet omistusasunnon pk-seudulta, tosin meillä oli aika hyvät säästöt ennen asuntokauppoja. Asuntomme oli kallis, mutta se on myös sijoitus jonka voimme pakon edessä myydä.
Elämässä ei voi odottaa sitä täydellistä hetkeä, jolloin kaikki onnistuu. Aina on riski, että joku menee pieleen.
Ihan hyvin voisi yhden lapsen nyt hankkia, ei se lapsi töihinmenoa estä, kun äitiyslomat on pidetty.
En jättäisi enkä jättänytkään tekemättä, mutta voin kokemuksen rintaäänellä sanoa, että pätkätöiden ja perhe-elämän yhteensovittaminen on tavanomaista rankempaa.
Tiedän monia, jotka eivät ole enää oikein työllistyneet takaisin omalle alalle ja lukuisia, joille lapsen saaminen on merkinnyt työpaikan menettämistä.
Vaikka nämä esteet ylittäisikin, niin se vaatii töitä: jatkuvaa itsensä kehittämistä, työnhakua, ehkä keikkoja ja koulutusta, vaikka olisi kuinka vanhempainvapaalla. Yksinkertaisesti ei ole varaa pitkiin hoitovapaisiin työuran kannalta. Työnhaku pienen lapsen kanssa voi olla myös hyvin hankalaa.
Aloittaessasi aina uudessa työpaikassa sinulla ei ole oikeutta tehdä lyhennettyä työaikaa ensimmäiseen kuuteen kuukauteen, mikä on monen perheen keino ylipäätään selvitä ruuhkavuosista. Kynnys jäädä hoitamaan sairasta lasta kotiin myös kasvaa mitä lähemmäs tullaan määräaikaisuuden loppumista ja uuden odottamista. Ylipäätään moni sellainen perhevapaisiin liittyvä normaaliksi koettu oikeus, on lähinnä työnantajan hyvämielisyydestä kiinni.
Päätös supistaa subjektiivista päivähoito-oikeutta osuu myös nimenomaan pätkätyöläisiin ja töitä etsiviin. Se on lisästressi ja uusi liikkuva palanen jo liikkuvassa palapelissä. Työpaikkasi kunkin hetkinen status vaikuttaa aina myös lapsesi päivähoitoon. Lapsen elämässä pysyvyys luo turvaa, mutta vanhempien usein vaihtuvat työllisyystilanteet rikkovat aina myös lapsen arkea.
Vaikka joku tuossa ylempänä sanoi, että YT:t voi osua vakkareihinkin - ja niinhän se onkin - , niin pätkätyöläisellä vanhemmalla on jo siinä perusarjessa monta ylimääräistä kysymysmerkkiä. Ilman niitä yt:eitäkin.
No ei ne vakityötkään mikään tae ole. Pienet yt:t ja vuosien vakkarit pellolle. Eli työelämä on lähes kaikilla epävarmaa. Mutta tietenkin eroja on siinä, miten eletään niillä tuloilla, mitä on. Eli oletko aina töissä ollessa laittanut haisemaan vai onko tilille kertynyt säästöjä esim. hoitovapaata varten. Haluatteko mahdolliselle lapselle kaikki viimoisen päälle vai kelpaako käytetty? Pitää miettiä, mikä itselle on tärkeää. Jos se vakkarityön metsästys on tärkeämpää kuin oma lapsi, niin sitä sitten. Lapsella on oikeus olla maailman ihanin asia eikä mikään uran tuke.