"Kyllä he tietävät, mitä he tekevät" - Jo kaksivuotias osaa tietoisesti kiusata toista

Up

Oon välillä ihmetellyt pienten lasten kasvattajien asennetta" kaikkien kanssa ei tarvii leikkiä" tai "lapsien on hyvä ratkaista riitansa keskenään". Pienet on kuitenkin niin vastaanottavaisia ja avoimia ja toisaalta niin tunteiden vietävissä, että miksei aikuiset voisi aktiivisesti auttaa kaveritaidoissa? Ja tiedän,että kiusaaminen on totta monen päiväkotilapsen kohdalla.

No eihän kaikkien kanssa tarvitsekaan leikkiä. En minä ainakaan pakota. Toisaalta en myöskään salli hiekan heittämistä toisen päälle tai tavaran ottamista kädestä tai vittuilua, oli kohteena sitten kaveri tai inhokki. Kohteliasta käytöstä odotan lapselta kaikkia kanssaihmisiä kohtaan, mutta ei todellakaan tarvitse leikkiä KAIKKIEN kanssa.

Kaksivuotiaat nyt eivät vielä varsinaisesti edes riitele keskenään, koska eivät edes leiki keskenään vaan vielä yksinään, vaikka samassa tilassa olisivatkin. Kyllä se yhteisleikki ja tappelu ja äidille kanteleminen on enemmänkin sellaista 5-10-vuotiaiden touhua, ja he ovat jo siinä iässä, että voivat koettaa selvittää asiat keskenäänkin. Toki aikuinen voi olla vieressä ja varmistaa, että oikeaan suuntaan menee.

Entäs jos joku lapsi jää totaaliyksin? Jos on joku kenen kanssa ei kukaan halua leikkiä. Istuuko hän sitten koko päivän nurkassa ja katselee muita?

Tottakai pienikin osaa jo kiusata, tahallaan. Eri asia on sitten kuinka hyvin se 2v tai edes 9v käsittää miten pitkäaikaista tuhoa kiusaaminen voi tehdä toisen psyykelle tai elämälle.

Kyllä ainakin minun 2,5-vuotias leikkii muiden kanssa (siis yhteisleikkejä, mm. mielikuvitusleikkejä tyyliin että "tuolta tulee hattivatteja, mennään piiloon tuonne kiven taakse!" eli aika alkeellista, mutta yhdessä kuitenkin). Hänen ei tarvitse leikkiä kaikkien kanssa, mutta KETÄÄN ei kiusata/tönitä/komennella.

Itse asiassa lähimmän kaverinsa kanssa kyllä kinastlevat ja vuoronperään saattavat ottaa kädestä tai töniäkin, mutta nuo tilanteethan ovat juuri ihanteellisia siihen oikean käytöksen ohjaamiseen. Omani on päivähoidossa, en siis näe useinkaan leikkejä muiden kanssa päiväsaikaan mutta toisaalta lapseni on luonteeltaan vähän "perässä vedettävä", tulee siis kaikkien kanssa toimeen mutta on viime aikoina vähän oppinut laittamaan vastaankin.

Lapseni saa siis keskenään toisen (tutun) lapsen kanssa setviä joitakin juttuja (tyyliin toinen sanoo "et saa nyt laskea tästä mäestä" ja omani kommentoi "kyllä mä saan jos mä haluan" ja sitten laskevat sulassa sovussa yhdessä), mutta toki me aikuiset olemme aika ajoin ohjaamassa, käsittelemässä, sanoittamassa ja perustelemassa erinäisiä asioita.

Itse ainakin kannustan omia lapsiani leikkimäön pihan kaikkien lasten kanssa. Jos huomaan yksinäisen lapsen, kysyn omiltani voisivatko he ottaa tämänkin leikkiin. Ollaan puhuttu paljon miltä tuntuu, jos kukaan ei halua leikkiä ja kavereita ei koskaan voi olla liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Itse ainakin kannustan omia lapsiani leikkimäön pihan kaikkien lasten kanssa. Jos huomaan yksinäisen lapsen, kysyn omiltani voisivatko he ottaa tämänkin leikkiin. Ollaan puhuttu paljon miltä tuntuu, jos kukaan ei halua leikkiä ja kavereita ei koskaan voi olla liikaa.

Enkä usko että kukaan pieni lapsi tahallaan kiusaa. He vaan opettelevat vielä, eivätkä aina osaa ajatella toisten kannalta. Siksi on tärkeää, että aikuinen kertoo kuinka kavereiden kanssa toimitaan.