Lue keskustelun säännöt.
"Hyvä tyyppi" työpaikkailmoituksissa = sosiaalinen ekstrovertti. Ei ole meillä introverteillä helppoa videohaastattelujen maailmassa...
11.09.2016 |
Olen aina ollut parempi ilmaisemaan itseäni kirjallisesti kuin suullisesti. Vuorovaikutustaidot eivät ole vahvuuteni, vaikka en mikään täysin sosiaalinen erakko olekaan. Tuntuu, että nykyään suunnilleen jokaiseen työhön vaaditaan sitä, että työntekijän on oltava avoin, sosiaalinen, puhelias, some-aktiivi, itsensä joka tavalla likoon laittava... Minä taas haluaisin tehdä töitä ilman sen suurempaa haloota itsestäni.
Harmittaa, etten ole tarpeeksi älykäs tutkijaksi, sillä omissa oloissa puurtaminen ja työyhteisöön enimmäkseen kirjallisesti / satunnaisissa konferensseissa ym. yhteydessä oleminen sopisi minulle parhaiten.
Mitäs te muut introvertit nykytilanteesta olette mieltä, ja millaiseen työhön olette päätyneet? Minua melkein houkuttaa työttömyyskin, vaikka tätä ei tietenkään saisi myöntää. Olisin varmasti onnellisempi työtön kuin minimipalkkainen kaupan kassa, näin kärjistäen.
Kommentit (19)
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalisten tilanteiden kammo tai huonot sosiaaliset taidot eivät ole sama asia mitä introversio.
Eivät niin mutta kyllä voi olla introvertti JA samalla kammota sosiaalisia tilanteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teen töitä kotona yksin toiminimellä 😊
Tympii kun töissä yli-innokkaat puhkuvat ja keksivät koko ajan kaikkea ylimääräistä.
Haluan vain tehdä työni ja mennä kotiin.
Nytkin kysytään "vapaaehtoisia" ties mihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalisten tilanteiden kammo tai huonot sosiaaliset taidot eivät ole sama asia mitä introversio.
Eivät niin mutta kyllä voi olla introvertti JA samalla kammota sosiaalisia tilanteita.
Minä kykenen sosiaaliseenkin työhön, mutta en halua tehdä sitä. Haluaisin olla sosiaalinen mieluummin vapaa-ajallani, koska työn pakkososiaalisuus syö niin paljon energiaa mielestän ihan turhan takia. Ei jää energiaa mihinkään muuhun. Olen tällä hetkellä opintojen ohessa asiakaspalvelutyössä.
ap
Samaa mietin lähes päivittäin. Meidän alalla korostetaan some-aktiivisuutta ja itselleni se tuntuu ihan ylivoimaiselta, en kertakaikkiaan jaksa mitään facebookkailua tai twitteriä. Fb tunnukset mulla kyllä on ja pari kertaa vuodessa saatan jotain päivittääkin mutta se että kuluttaisin siellä aikaa joka päivä niin työssä kuin vapaa-ajalla, tuntuu toivottomalta. Twitter ei voisi vähempää kiinnostaa.
En tiedä onko mun kaltaiselle töitä tulevaisuudessa ollenkaan. Olen tunnollinen työntekijä mutta nykypäivän vaatimukset on ihan kamalia. Ikää "vasta" 35 eli vielä 30 vuotta pitäis ainakin jotenkin työllistyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Introverttejä tarvitaan tasapainottamaan työyhteisöä. Muutenhan ekstrovertit hölöttävät ja hösäävät niin, ettei mistään tule mitään. Kannattaa hakea sellaisia työpaikkoja, jotka kiinnostavat itseä JA katsoa mitä ominaisuuksia edellytetään ja mitä vain toivotaan.
Introvertti voi olla sellainen "hyvä tyyppi" ja sopia työyhteisöön. Jos vaikuttaa positiiviselta ihmiseltä ja sellaiselta, jolla on hyvä yhteishenki, niin ei haittaa, vaikka ei ole jatkuvasti suuna päänä. Toki jos on erakko, niin se vaikeuttaa asioita. Ei-erakot saavatkin töitä helpommin kavereiden avulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Introverttejä tarvitaan tasapainottamaan työyhteisöä. Muutenhan ekstrovertit hölöttävät ja hösäävät niin, ettei mistään tule mitään. Kannattaa hakea sellaisia työpaikkoja, jotka kiinnostavat itseä JA katsoa mitä ominaisuuksia edellytetään ja mitä vain toivotaan.
Tuo tasapainottajan rooli vain on todella epäreilu ja uuvuttava introvertille. Töistä tehdään nykyään väkisin sosiaalisia / yhteisöllisiä, vaikka työn luonne sitä ei vaatisi.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalisten tilanteiden kammo tai huonot sosiaaliset taidot eivät ole sama asia mitä introversio.
Eivät niin mutta kyllä voi olla introvertti JA samalla kammota sosiaalisia tilanteita.
Minä kykenen sosiaaliseenkin työhön, mutta en halua tehdä sitä. Haluaisin olla sosiaalinen mieluummin vapaa-ajallani, koska työn pakkososiaalisuus syö niin paljon energiaa mielestän ihan turhan takia. Ei jää energiaa mihinkään muuhun. Olen tällä hetkellä opintojen ohessa asiakaspalvelutyössä.
ap
Noinhan se monilla introverteillä on. Vapaa-aika menee sitten mieluusti omissa oloissa eikä jaksa pitää yllä kaverisuhteita, kun työn vaatima sosiaalisuus on vienyt voimat. Elämästä tulee suorittamista, jonka keskiössä on työ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joutuu sitä tutkijanakin myymään itseään nykyään vaikka mihin projekteihin. Kaukana on ne ajat, kun pystyi lukkiutumaan omaan huoneeseensa ja vain tutkia. Tutkijana haluaisin keskittyä nimenomaan tutkimiseen, mutta aikaa menee verkostojen luomiseen, ylläpitämiseen, yritysyhteistyön kehittämiseen ja rahoitushakuihin (joissa yritysyhteistyö nimenomaan on suurta plussaa).
Välillä tuntuu, että introvertti ei saa olla oma itsensä enää missään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalisten tilanteiden kammo tai huonot sosiaaliset taidot eivät ole sama asia mitä introversio.
Eivät niin mutta kyllä voi olla introvertti JA samalla kammota sosiaalisia tilanteita.
Minä kykenen sosiaaliseenkin työhön, mutta en halua tehdä sitä. Haluaisin olla sosiaalinen mieluummin vapaa-ajallani, koska työn pakkososiaalisuus syö niin paljon energiaa mielestän ihan turhan takia. Ei jää energiaa mihinkään muuhun. Olen tällä hetkellä opintojen ohessa asiakaspalvelutyössä.
ap
Noinhan se monilla introverteillä on. Vapaa-aika menee sitten mieluusti omissa oloissa eikä jaksa pitää yllä kaverisuhteita, kun työn vaatima sosiaalisuus on vienyt voimat. Elämästä tulee suorittamista, jonka keskiössä on työ.
Näin pelkään minulle käyvän. Oman alan työllisyysnäkymät ovat heikot, harjoittelupaikkaa en ole saanut, ja tosiaan rahoitan elämääni tällä hetkellä asiakaspalvelutyöllä. Pelkään jämähtäväni sitten tällaiseen "hanttihommaan", johon ilman koulutustakin pääsisi, joka on minulle pidemmän päälle aivan hirveää, ja jota varmaan joku muu osa-aikaista työtä vailla oleva tekisi paljon mieluummin. Kauhistuttaa ajatus siitä, että myös ihan muista kuin asiakaspalvelutöistä ollaan leipomassa yhteisöllisiä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen työpaikalla hyvä tyyppi. Autan muita, tuen uusia työntekijöitä, joustan ja annan anteeksi. Yritän saada kaikki tuntemaan olonsa tärkeäksi ja tervetulleeksi sekä pitää yhteistyötä yllä. Olen silti introvertti. Olen huono puhumaan, enkä puhu kovin paljon. En viihdy somessa enkä ole bilettäjä. Hyvä tyyppi ja ekstrovertti ei ole sama asia.
Olen myös introvertti, inhoan ja kärsin liiasta pakkososiaalisuudesta. Olen onneksi jo niin vanha (yli 50), sekä työtön, että taitaa työelämä jäädä historiaan kohdallani. Saa olla kotona rauhassa ilman ylimääräistä stressiä jokapäiväisestä näyttelemisestä työpaikalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joutuu sitä tutkijanakin myymään itseään nykyään vaikka mihin projekteihin. Kaukana on ne ajat, kun pystyi lukkiutumaan omaan huoneeseensa ja vain tutkia. Tutkijana haluaisin keskittyä nimenomaan tutkimiseen, mutta aikaa menee verkostojen luomiseen, ylläpitämiseen, yritysyhteistyön kehittämiseen ja rahoitushakuihin (joissa yritysyhteistyö nimenomaan on suurta plussaa).
Välillä tuntuu, että introvertti ei saa olla oma itsensä enää missään.
Juuri tätä kammoan: perinteisesti itsenäisistä töistä on muotoutumassa sosiaalisia niistäkin, vaikka työn tuloksen kannalta se tuskin on niin oleellista kuin annetaan ymmärtää. Tietenkään täysin ei voi eristäytyä, mutta edes niin, että se arkipäiväinen työ olisi edes fyysisesti itsenäistä olisi minulle unelmien täyttymys.
ap
Vierailija kirjoitti:
Olen myös introvertti, inhoan ja kärsin liiasta pakkososiaalisuudesta. Olen onneksi jo niin vanha (yli 50), sekä työtön, että taitaa työelämä jäädä historiaan kohdallani. Saa olla kotona rauhassa ilman ylimääräistä stressiä jokapäiväisestä näyttelemisestä työpaikalla.
Tuota se nimenomaan on, jokapäiväistä näyttelyä. Esimerkiksi asiakaspalvelu ei missään nimessä ole minulle luontaista tai mitään henkisiä tarpeitani tyydyttävää, päinvastoin. Kykenen kuitenkin vetämään sitä roolia, mutta en usko kykeneväni siihen enää kovin monta vuotta. Ehkä jos ei mitään koulutusta etäisesti vastaavaa ei-sosiaalista työtä löydy, niin yritän sitten vaihtaa vaikka siivoojaksi. Eikä tosiaan työttömyyskään sinänsä pahalta kuulosta ja on valitettavan todennäköistä nykytilanteessa jos työpaikastaan luopuu...
ap
Minulle on ihan ok olla sosiaalinen koulussa ja töissä, mutta siinä vaiheessa kun suunnitellaan opiskelijapippaloita ja työpaikan pikkujouluja, tuntuu olo todella toivottomalta. Mulla on selkeesti se tietty kapasiteetti mihin pystyn päivittäin/viikossa, ja sen jälkeen on pakko päästä kotiin omiin oloihin. Vapaa-ajalla en oikeastaan näe kuin perhettäni (ja tietenkin avomiestä), ja se riittää minulle. En kaipaa minkäänlaista sosialisointia kavereiden kanssa, kuulumiset vaihdan mieluiten netissä.
Nyt olen siis opiskeluiden ohella ihan vain kassatyössä, mutta pelottaa tulenko saamaan oman alan töitä, sillä hakuilmoitukset on todellakin luokkaa "ulospäinsuuntautuva, heittäytyväinen ja hyvä tyyppi". Ja jos työtä saan, niin miten siellä pärjään. Kaikki yritykset joihin olen tutustunut painottavat työpaikkaviihtyvyyttä ja ties mitä virkistyspäiviä.
Vierailija kirjoitti:
Minulle on ihan ok olla sosiaalinen koulussa ja töissä, mutta siinä vaiheessa kun suunnitellaan opiskelijapippaloita ja työpaikan pikkujouluja, tuntuu olo todella toivottomalta. Mulla on selkeesti se tietty kapasiteetti mihin pystyn päivittäin/viikossa, ja sen jälkeen on pakko päästä kotiin omiin oloihin. Vapaa-ajalla en oikeastaan näe kuin perhettäni (ja tietenkin avomiestä), ja se riittää minulle. En kaipaa minkäänlaista sosialisointia kavereiden kanssa, kuulumiset vaihdan mieluiten netissä.
Nyt olen siis opiskeluiden ohella ihan vain kassatyössä, mutta pelottaa tulenko saamaan oman alan töitä, sillä hakuilmoitukset on todellakin luokkaa "ulospäinsuuntautuva, heittäytyväinen ja hyvä tyyppi". Ja jos työtä saan, niin miten siellä pärjään. Kaikki yritykset joihin olen tutustunut painottavat työpaikkaviihtyvyyttä ja ties mitä virkistyspäiviä.
Näin juuri, jos työ itsessään ei ole "riittävän sosiaalista" niin siitä yritetään väkisin vääntää sellaista. Lähimmäisiä tapaan mielelläni, mutta asun yksin. Työ imee niin paljon energiaa, etten tosin jaksanut tänäkään viikonloppuna nähdä ketään, vaikka hyvistä ystävistäni useampikin ehdotti tapaamista. Harmittaa, nähdään muutenkin niin harvoin, mutta olen yksinkertaisesti niin poikki että työpäivän jälkeen en jaksa mitään.
ap
Mulla taas ei ole mitään tarvetta sosiaalisiin suhteisiin vapaa-ajalla, koen sen turhaksi. Työni on sosiaalinen, nimensäkin perusteella, sillä työskentelen sosiaalialalla. Työssä sosiaalisuus ja ihmisten kanssa tekemisissä oleminen ovat minulle ok, koska sillä on jokin tarkoitus = auttaa ihmisiä, eli tuntuu mielekkäältä. Sen sijaan, että pitäisi hengailla muuten vaan omalla ajalla jonkun kanssa, ihan vaan sen hengailun takia, ei nappaa.
Sosiaalisten tilanteiden kammo tai huonot sosiaaliset taidot eivät ole sama asia mitä introversio.