Miehen tulkintaa (mikä "uusi" aihe!), mutta ahdistuin...
Tapasin - noh aika monetta kertaa jo - yhden miehen, johon olen törmännyt muutaman vuoden kuluessa aika usein, käydään samoissa paikoissa. Hän on aina jäänyt mielestäni katselemaan minua, ja usein sanonut ohimennen kauniiksi kun ollaan juteltu muista asioista, olen joskus pyytänyt samaan pöytään ja hän on tuntunut tulevan todella mielellään seuraan. Noh, nyt äskettäin satuttiin taas samaan paikkaan, hän oli välillä jo lähdössä koska aamulla oli aikainen herätys töihin. Mutta pyysin jäämään, koska pidän hänen seurastaan paljon, ja hän jäi. Ystäväni lähtivät jossain vaiheessa toiseen paikkaan, jäin hänen ja erään toisen miehen kanssa vielä. Lähdin myöhemmin hänen kanssaan kahdestaan. Matkalla hän yhtäkkiä suuteli minua. Noh tulee pitkä selostus... joka tapauksessa päädyttiin samaan paikkaan yöksi. Hän oli erittäin - jotenkin, intensiivinen ja kohteli minua niin kuin hänellä olisi jotain syvempiäkin tunteita minua kohtaan. Huomautinkin tästä. Hän ei vastannut. Hän suuteli todella paljon, silitti hiuksia, piti sylissä yms. En saanut nukkua koko yönä kun ehkä hetken. Aamulla hän jatkoi samaa. Hän ei olisi selvästi halunnut lähteä, lähti paria minuuttia vaille tapaamiseen, johon matka oli puolisen tuntia. Hän ei kuitenkaan pyytänyt numeroani, jotenkin vaan roikkui siinä, itselläni oli kyllä järkyttävä päänsärky enkä ehkä ollut kovin vastaanottavainen. Ja sitten, asia menee mutkikkaaksi näillä kahdella seikalla: Hän on varattu, ja julkisuuden henkilö. Olen aika varma, että hän on rakastunut, mutta jotenkin koko juttu saa ahdistumaan kun en tiedä totuutta. En halua rikkoa mitään, haluaisin vaan tietää olenko oikeassa. Mikä kuulostaa todella pöljältä... mutta silti. Varmaankin näen hänet uudestaan, hänkin sen kyllä tietää, sanoi ennen kuin lähti jotain tyyliin kun taas tavataan, en muista. Pitäisi varmaan unohtaa koko juttu, mutta varmaan moni täälläkin tietää miten helppoa se on. Ehkä voisinkin, jos tietäisin hänen oikeat ajatuksensa ja tunteensa. Tiedän, että hän ei "harrasta" tällaista, on aina lähtenyt kiltisti yksin kotiin aiemmin. Kuulostan varmaan idiootilta, mutta minusta on aina tuntunut siltä kuin olisin tuntenut hänet aina. Pelkään kohdanneeni sielunkumppanini - joka on VARATTU. Omassa elämässäni on nyt paljon kaikenlaista vaikeutta, en haluaisi ajatella liikaa. Miltä tämä teille vaikuttaa? Arvostan kaikkia asiallisia kommentteja... kiitos.