Lue keskustelun säännöt.
Mies flegu, muija hullu, kämppä pommi, apua!
10.09.2016 |
Ongelmani on niinkin peruskauraa kuin kotitöiden tekemisen vaikeus. Mies on kotona mielestäni flegmaattinen. Tekisi ja tekee mieluiten omia juttujaan. Samaan aikaan toisaalla (eli keittiössä jne.) minä tunnen nujertuvani. Asiat ovat päässeet siihen pisteeseen, että kaikki on kasaantunut, työmäärä on iso ja aloittaminen vaikeaa. Taustalla on remonttia, kiirettä & menoja, ja vuosien ajalta myös henkisen puolen ankeutta (pikkulapsiajan ikuinen väsymys, päämäärättömyys, näköalattomuus, omasta elämästä luopuminen ja siksi katkeroituminen) ja sen tuomaa lamaantumista mm. kotityöosastolla.
Nyt haluaisin vähän vetoapua, kuinka jatkossa pitäisi hoitaa kotityöt siten, että en tuntisi oloani riistetyksi ja liian kuormitetuksi. Tänään suutuin (kieltämättä paljon) miehelle, joka katseli telkkaria, eikä mennyt selvittelemään pikkulasten pahalta kuulostavaa riitaa viereiseen huoneeseen pyynnöstäni (eli käskystäni) huolimatta. Itse olin juuri tekemässä tiskihommia, enkä millään olisi halunnut keskeyttää niitä. Minun mielestäni mies oli joutilas, mutta minä en. Riidan lopputuloksena mieshenkilö painui ovesta ulos, eikä näin ollen aio näköjään tänäänkään tehdä kotitöitä tai hoitaa lapsia. Miehestäni tekee vielä ärsyttävämmän myös passiivisaggressiivisuus ja se, että hän ei mielestään ole koskaan väärässä tai tee asioita ei-toivotulla tavalla.
Onko teillä ollut ongelmia, kuka tekee ja mitä, ja oletteko löytäneet työkaluja arjen parantamiseksi. Mies ei halua mitään työlistoja tai "kirjallisia sopimuksia", sillä ne kuulemma ahdistavat häntä. Mietin, pitäisikö kuitenkin joku muistilista tehdä, vakiopäivät eri askareille tms.? Kuten niin moni muukin perheenäiti, minä olen se, joka on tahtomattaan vastuussa kaikesta lapsiin liittyvästä ja kodista. Mieheni mukaan myös kodin tunnelmasta. Lisäksi tunnen olevani myös työnjohtaja, jonka alaisilla ei ole minkäänlaista oma-aloitteisuutta. Mies ei muka huomaa epäkohtia, vaikka asuisi minkälaisessa murjussa. Kuten tällä hetkellä asuukin.
Pahoittelen huonosti jäsenneltyä tekstiä, nytkin pitäisi tehdä aivan jotain muuta.
Kommentit (15)
Vierailija kirjoitti:
Ei kai hullua muijaa kestä ilman flegua.
Kiitos vastauksestasi, joka on yhtä tyhjän kanssa. Lisäksi ajatus tökkii. Ikään kuin olisi kolme henkilöä, joista yhden kestettävänä olisi hullu ja flegu parivaljakkona. Mutta saivartelu sikseen.
Tässä tullaan tietysti sen ikuisuuskysymyksen äärelle, että kumpi oli ensin, muna vai kana.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysymys kuuluu, miksi teit niitä lapsia, vielä useamman? Tarvitset apua arjesta selviytymiseen, ulkopuolista apua. Sosiaalitoimisto?
Vähän sama tilanne täällä.
En osaa sanoa muuta kuin että älä stressaa jos paikat ei ole kunnossa.
Anna kämpän olla sikolätti välillä.
Itse en jaksa enäää jauhaa. Mies on kaksi kertaa tehnyt kamalan virheen ja kuvannut puhelimella jos vaikka kylppårin lattialla on kynä,tai olohuoneesss kirja. Kuvat siis on seurantaa sille että miten kauan kynä tms siellä lattialla on. Sit jossain vaiheessa laittaa kuvan ja kyselee koska meinasit nostaa. Tällöin tekis mieli turpaan vetää... Että näin.
Viimeksi pidin sellasen huutokonsertin tälläisen jälkeen ettei tosikaan. Mut ei ne vaan tajua. Luulee et kaikki on oikeesti jonkun muunnvastuulla ainoastaan.
Kyllä mä oon jo vuosia sitten täysin alistunut tähän taakkaan. Huutamalla, anomalla tai käskemällä ei ole tapahtunut muuta muutosta kun viikon mykkäkoulu tai muu riita. Helpommalla pääsee kun pitää päänsä kiinni ja hoitaa hommat. Muutama vuosi vielä niin lapset on täysikäisiä. Sen jälkeen en tee enää mitään. Ihan sama peseekö kukaan vaatteita tai syökö. Sit ei enää kiinnosta 😂
Välillä kun jättää vaan kaiken tekemättä alkaa näistä teineistä tai miehestä joku tekemään jotain. Siivoo keittiön, pesee pyykkiä tms. Jos ei itse jaksa, ei jaksa. En pyydä enää. Jätän vaan tekemättä.
Tekstisi oli mielestäni päinvastoin oikein hyvin kirjoitettu.
Oletan, että hulluus, johon otsikossa viittaat, on miehesi mieleipide sinusta kun sinulta palaa käämi? Ja flegu on sinun mielipiteesi hänestä. Ne ovat vain mielipiteitä, muuntuva luonnonvara.
Miehesi ilm. tykkää katsoa telkkaria keskellä kirkasta lauantaipäivää, mitä muuta? Sinua varmaan ahdistaa se kotireen vetäminen yhtä paljon kuin miestäsi "kirjalliset sopimukset". Sinä kunnioitat hänen ahdistustaan ja uhraudut, mutta hän lähtee ovet paukkuen kun pyydät jotain.
Mitään omakohtaista viisautta minulla ei ole jakaa. Meillä on omat ongelmat, mutta kotiin ja lapsiin liittyvät askareet toimivat hyvin. Koska näitä ketjuja on niin paljon, rupesin miettimään asiaa vähän toiselta kannalta kuin työlistojen, vuoropäivien ja tasajaon kautta. Onko teille mahdollista puhua siitä mitä kumpikin haluaa ja tuntee osaavansa tehdä kotona? Mielihyvästäkin voi lähteä liikkeelle, ei vain pakosta.
Meillä siis sellainen systeemi, että mies siivoaa (aina!) ja minä hoidan ruoka- ja pyykkipuolen. Meillä lapset ovat jo isoja ja omatoimisia, me vanhemmat vähän haikeita. He eivät enää halua tehdä meidän kanssamme yhtä paljon asioita kuin ennen. :)
En tarkoita mitään "ilon kautta" tai muuta höpöä klisheetä. Mutta jokainen on hyvä jossakin, ja siitä, missä on hyvä, saa tyydytystä, mikä taas motivoi jatkamaan samalla tiellä. Ja tietysti on sanomattakin selvää, että jos toinen haluaa tehdä asiaa X ja tekee sen omalla tavallaan, niin toinen EI tule siihen viereen arvostelemaan ja käskyttämään.
Sinä haluat varmasti päästää irti ja olla vähemmän "hullu". Päästä irti. Kunhan pidätte lapsistanne huolta, kaiken muun voi säätää. Tsemppiä!
Kysyisin mieheltä, mitä hän ehdottaa ratkaisuksi, jos tehtävälista tai muuten ennalta sopiminen ei kelpaa. Jos hänellä ei ole mitään ehdotusta, niin tyytyköön sinun laatimaan listaan kunnes keksii jotain muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hallonbåt kirjoitti:
Vähän sama tilanne täällä.
En osaa sanoa muuta kuin että älä stressaa jos paikat ei ole kunnossa.
Anna kämpän olla sikolätti välillä.
Kiitos vastauksesta, Hallonbåt. Mulla on paljon samanlaisia tunteita ja kokemuksia kuin sulla.
Kämppä on sikolätti suurimman osan ajasta, mutta en voi sille mitään, että stressaan sen takia. "Feng shui" puuttuu huoneistosta kuin myös pääni sisältä.
Vierailija kirjoitti:
Kysymys kuuluu, miksi teit niitä lapsia, vielä useamman? Tarvitset apua arjesta selviytymiseen, ulkopuolista apua. Sosiaalitoimisto?
En pidä tuosta "miksi teit niin / mitäs läksit?" -asenteesta. Lapsista olen kyllä todella iloinen ja ylpeä; olen sentään saanut aikaan jotain hyvää. Kuluttavien vuosien varrella olemme muuttuneet molemmat, minä ja mies. Voi olla, että olisin tehnyt toisin, jos olisin tiennyt kuinka elämä tulee muuttumaan. Tai sitten en.
Sossun tai kenenkään ulkopuolisen apuun kääntyminen ei ole ratkaisu. Siihen en halua ryhtyä. Haluan kantaa vastuun tästä sekasotkusta itse. Ja valjastaa mieheni mukaan tähän projektiin. :)
-ap (vastasin myös Hallonbåtille äsken)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysyisin mieheltä, mitä hän ehdottaa ratkaisuksi, jos tehtävälista tai muuten ennalta sopiminen ei kelpaa. Jos hänellä ei ole mitään ehdotusta, niin tyytyköön sinun laatimaan listaan kunnes keksii jotain muuta.
Kysytty on. Mies ei näe missään ongelmaa, ja se on yksi ongelman osatekijä. Ei siis halua "korjata ehjää". On mahdollista, ettei sitoutuisi listoihini.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Tekstisi oli mielestäni päinvastoin oikein hyvin kirjoitettu.
Oletan, että hulluus, johon otsikossa viittaat, on miehesi mieleipide sinusta kun sinulta palaa käämi? Ja flegu on sinun mielipiteesi hänestä. Ne ovat vain mielipiteitä, muuntuva luonnonvara.
Miehesi ilm. tykkää katsoa telkkaria keskellä kirkasta lauantaipäivää, mitä muuta? Sinua varmaan ahdistaa se kotireen vetäminen yhtä paljon kuin miestäsi "kirjalliset sopimukset". Sinä kunnioitat hänen ahdistustaan ja uhraudut, mutta hän lähtee ovet paukkuen kun pyydät jotain.
Mitään omakohtaista viisautta minulla ei ole jakaa. Meillä on omat ongelmat, mutta kotiin ja lapsiin liittyvät askareet toimivat hyvin. Koska näitä ketjuja on niin paljon, rupesin miettimään asiaa vähän toiselta kannalta kuin työlistojen, vuoropäivien ja tasajaon kautta. Onko teille mahdollista puhua siitä mitä kumpikin haluaa ja tuntee osaavansa tehdä kotona? Mielihyvästäkin voi lähteä liikkeelle, ei vain pakosta.
Meillä siis sellainen systeemi, että mies siivoaa (aina!) ja minä hoidan ruoka- ja pyykkipuolen. Meillä lapset ovat jo isoja ja omatoimisia, me vanhemmat vähän haikeita. He eivät enää halua tehdä meidän kanssamme yhtä paljon asioita kuin ennen. :)
En tarkoita mitään "ilon kautta" tai muuta höpöä klisheetä. Mutta jokainen on hyvä jossakin, ja siitä, missä on hyvä, saa tyydytystä, mikä taas motivoi jatkamaan samalla tiellä. Ja tietysti on sanomattakin selvää, että jos toinen haluaa tehdä asiaa X ja tekee sen omalla tavallaan, niin toinen EI tule siihen viereen arvostelemaan ja käskyttämään.
Sinä haluat varmasti päästää irti ja olla vähemmän "hullu". Päästä irti. Kunhan pidätte lapsistanne huolta, kaiken muun voi säätää. Tsemppiä!
Kiitos tsempistä ja hienosta viestistäsi! On uskomatonta, etten ole edes ajatellut, että asiaa voisi lähestyä omien taipumusten mukaisesti, ettei pitäisi ajatella kotitöitä rangaistuksena. Käytän suuren osan ajastani mietiskelemällä asioiden järkevöittämistä, ja stressaannun / tuskastun, kun omassa huushollissa kosahtaa päivä toisensa jälkeen.
Mutta seuraavaksi yritän juntata läpi tuota positiivisempaa lähestymistapaa. Jos siis mies vielä palaa kotiin. :)
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekstisi oli mielestäni päinvastoin oikein hyvin kirjoitettu.
Oletan, että hulluus, johon otsikossa viittaat, on miehesi mieleipide sinusta kun sinulta palaa käämi? Ja flegu on sinun mielipiteesi hänestä. Ne ovat vain mielipiteitä, muuntuva luonnonvara.
Miehesi ilm. tykkää katsoa telkkaria keskellä kirkasta lauantaipäivää, mitä muuta? Sinua varmaan ahdistaa se kotireen vetäminen yhtä paljon kuin miestäsi "kirjalliset sopimukset". Sinä kunnioitat hänen ahdistustaan ja uhraudut, mutta hän lähtee ovet paukkuen kun pyydät jotain.
Mitään omakohtaista viisautta minulla ei ole jakaa. Meillä on omat ongelmat, mutta kotiin ja lapsiin liittyvät askareet toimivat hyvin. Koska näitä ketjuja on niin paljon, rupesin miettimään asiaa vähän toiselta kannalta kuin työlistojen, vuoropäivien ja tasajaon kautta. Onko teille mahdollista puhua siitä mitä kumpikin haluaa ja tuntee osaavansa tehdä kotona? Mielihyvästäkin voi lähteä liikkeelle, ei vain pakosta.
Meillä siis sellainen systeemi, että mies siivoaa (aina!) ja minä hoidan ruoka- ja pyykkipuolen. Meillä lapset ovat jo isoja ja omatoimisia, me vanhemmat vähän haikeita. He eivät enää halua tehdä meidän kanssamme yhtä paljon asioita kuin ennen. :)
En tarkoita mitään "ilon kautta" tai muuta höpöä klisheetä. Mutta jokainen on hyvä jossakin, ja siitä, missä on hyvä, saa tyydytystä, mikä taas motivoi jatkamaan samalla tiellä. Ja tietysti on sanomattakin selvää, että jos toinen haluaa tehdä asiaa X ja tekee sen omalla tavallaan, niin toinen EI tule siihen viereen arvostelemaan ja käskyttämään.
Sinä haluat varmasti päästää irti ja olla vähemmän "hullu". Päästä irti. Kunhan pidätte lapsistanne huolta, kaiken muun voi säätää. Tsemppiä!
Kiitos tsempistä ja hienosta viestistäsi! On uskomatonta, etten ole edes ajatellut, että asiaa voisi lähestyä omien taipumusten mukaisesti, ettei pitäisi ajatella kotitöitä rangaistuksena. Käytän suuren osan ajastani mietiskelemällä asioiden järkevöittämistä, ja stressaannun / tuskastun, kun omassa huushollissa kosahtaa päivä toisensa jälkeen.
Mutta seuraavaksi yritän juntata läpi tuota positiivisempaa lähestymistapaa. Jos siis mies vielä palaa kotiin. :)
-ap
Hei vielä!
Luulen, että meilläpäin kaikki perustuu siihen, että olen vastahakoinen enkä kovinkaan hyvä siivooja ja sitten sain elämänkumppanikseni miehen, joka pitää, ehkä jopa rakastaa siivoamista ja on siinä älyttömän hyvä. Se on hänen tapansa "putsata päätä". Minä puolestani rakastan ruoanlaittoa, ja pyykkihommat silityksineen on mulle melkein meditointia. Sitten on yhteisiä hommia ja molemmille vastenmielisiä hommia, jotka tekee se, joka on vähemmän väsynyt. Varmaan meidän hima on joskus (tuon tuostakin?) kuin pommin jäljiltä, mutta ei se haittaa.
Toivottavasti mies on jo tullut takaisin. :)
5
Meillä samanlaista ongelmaa. Mutta johtuu myös hyvin erilaisista siisteyskäsityksistä. Mies on just niitä ällöjä, joka on ennen mua vaihtanut lakanat jouluksi ja juhsnnukseksi, pyykistä huolehtinut äitinsä! Vahingossakaan ei tiskaa, joskus harvoin tekee ruokaa (melkein joka kuukausi). Pölyjä ei ymmärrä pyyhkiä edes telkkarista, eikä heittää pilaantuneita elintarvikkeita roskikseen/kompostiin. Auttaa kyllä käskystä, mutta oma-aloitteisuus sisätilojen siisteyden suhteen pienempi kuin meidän 3-vuotiaalla. Nurtsin leikkaus, lumityöt jne onnistuu kyllä. Mut tympäseehän se, että toinen istuu persuksillaan ilman aikomustakaan auttaa siivoamisessa, kun koti on kuin sikolätti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä samanlaista ongelmaa. Mutta johtuu myös hyvin erilaisista siisteyskäsityksistä. Mies on just niitä ällöjä, joka on ennen mua vaihtanut lakanat jouluksi ja juhsnnukseksi, pyykistä huolehtinut äitinsä! Vahingossakaan ei tiskaa, joskus harvoin tekee ruokaa (melkein joka kuukausi). Pölyjä ei ymmärrä pyyhkiä edes telkkarista, eikä heittää pilaantuneita elintarvikkeita roskikseen/kompostiin. Auttaa kyllä käskystä, mutta oma-aloitteisuus sisätilojen siisteyden suhteen pienempi kuin meidän 3-vuotiaalla. Nurtsin leikkaus, lumityöt jne onnistuu kyllä. Mut tympäseehän se, että toinen istuu persuksillaan ilman aikomustakaan auttaa siivoamisessa, kun koti on kuin sikolätti.
Miehesi on ehkä kuten meidän talouden mies. Roskia pidetään takan päällä, vaikka kolmen metrin päässä on 2 roskista. Astiat jäävät pöytään. Pöytää ei pyyhitä. Tiskipöytää ei pyyhitä. Edellisten päivien lehtiä on kaikkialla muualla paitsi paperinkeräyskassissa. Lapset tekevät "majoja" joka huoneeseen. Lattia on kuorrutettu kaikella. Likaisia vaatteita hillotaan tuoleilla rumissa kasoissa. Keittiön työtaso on täynnä, joten siinä ei paljon työskennellä. Ym. ym. ym. En jaksa listata enempää. Miehen mielestä kaikki on hyvin, ei ole edes sotaa tai nälänhätää. Kadun ja vihaan kaikkea.
Meillä ongelmana on että vaimolle ei kelpaa miehen työjälki. -Imuroitu väärin, pöytä pyyhitty väärin, tiskikone tyhjennetty/ täytetty väärin, ruuan teko väärin, iltapalan tekotapa lapsille väärin, pyykkien ripustaminen kuivumaan väärin yms. yms. Jatkuva valitus kuinka itse joutuu tehdä kaikki. Siksi en jaksa enää edes yrittää ja olen katkeroitunut aviomies joka ei välitä enää paskaakaan vaimon tekemisistä, sanomsiista yms. kunhan lapset ovat muutaman vuoden päästä täysi- ikäisiä alkaa elämäm
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mikset tee oikein ja huolella niitä sinulle uskottuja hommia? Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin joku "uhrautuu" tekemään kotityöt jotenkin sinnepäin ja odottaa vielä kehuja, kun kaikki on mennyt kuitenkin vituralleen pieleen. Kasva aikuiseksi äläkä ole vaimosi yksi kiukuttelevista lapsista, joka kirjoituksestasi tulee ilmi.
Ei kai hullua muijaa kestä ilman flegua.