Lue keskustelun säännöt.
Olen liian tottunut sinkkuuteen
09.09.2016 |
Niin monta vuotta tätä on kestänyt että nyt on jo mennyt kaikki mahdollisuudet jakaa ikinä elämäänsä kenekään kanssa. Olen vaan liian tottunut omaan rauhaan ja rutiineihin ja siihen ettei kukaan ole lähellä. Seksiäkään en enää kaipaa. Onko surullista vai pitäisikö olla tyytyväinen nyt?
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Prikulleen samat ajatukset kuin minulla vielä puoli vuotta sitten. 6 vuotta sinkkuutta opetti nauttimaan omista rutiineista, omistautumisesta omiin harrastuksiin ja mahdollisuudesta olla suunnittelematta mitään tai päinvastoin suunnitella kaikki viimeistä piirtoa myöten. Olin varma, että juna meni jo parisuhteen puolesta, koska arkeen ei pystynyt mitään isoa muutosta kuvittelemaankaan.
No mutta, sitten elämän mies tuli sattumalta vastaan. Nyt on muutettu yhteen ja omien rutiinien tilalla on yhteisiä rutiineja, jotka muotoutuivat yhdistelmiksi molempien entisistä tavoista. Harrastukset ovat molemmilla omansa, ja jotkut rutiinit menee nykyään jopa helpommin kun on toinen auttamassa ja tekemässä puolet.
Eli ei kannattanut olla huolissaan. Jos se oikea puoliso osuu kohdalle, niin kyllä se tila löytyy. Itselläni oli muutama hankala suhdeyritelmä, joiden kohdalla ei tahtonut tulla edes yksien treffien järjestämisestä mitään. Oikean miehen kanssa ei tullut edes mieleen että voisi olla jotain ongelmaa.