Rakastaako muut omaa puolisoaan?
Tuntuu, että tääkin palsta on täynnä pettäjiä. Itse voin rehellisesti sanoa, että rakastan omaa miestäni. Hän on tukeni, turvani, rakastajani. En voisi kuvitellakaan pettäväni ja siten satuttavani häntä.
Kommentit (28)
Kiitos! Täällä viestejä lukiessa meinaa usko mennä ihmisyyteen ja rakkauteen. Itse rakastan miestäni, hän on perheeni, paras ystäväni ja rakastajani. Yhteiseloa takana jo lähemmäs kymmenen vuotta, ja yhä hän saa perhoset vatsaani.
Nyt odotellaan tätä katkeraa porukkaa, joka tulee kertomaan kuinka naiiveja olemme ja kuinka mies on pettänyt sen seitsemän kertaa ja nytkin on kauniimpi/hoikempi/hauskempi/kaikin puolin parempi nainen kierroksessa selän takana! :)
Rakastan yli kaiken. On kyllä hyvä mies. Sanon sen myös hänelle päivittäin.
Jo kymmenen vuotta yhdessä ja toivottavasti (yhteistä)elämää riittää vielä pitkälti.
P.s Olin todella todella kauan todella todella yksinäinen ja kuinkas ollakaan --- mies löytyi kypsässä iässä.
Vierailija kirjoitti:
No, mun ei ole mitään noista, eikä ole ansainnut uskollista puolisoa, mutten silti petä, ihan periaatteesta.
Miksi sitten olet hänen kanssa?
Mekin ollaan oltu yhdessä yli kymmenen vuotta. Perhosia ei ole enää vatsassa mutta rakastamista sitäkin enemmän. Minä tiedän, ettei miehenikään pettäisi minua. Emme kumpikaan ole sellaisia ihmisiä. Tuntuu, että täällä on paljon kyynisiä ja toisille kateellisia ihmisiä, jotka yrittävät purkaa pahaa oloaan muihin.
Ap
En, mutta järkisyistä en eroakaan. Ihan kelvollinen elämä näinkin. En silti petä.
Vierailija kirjoitti:
En, mutta järkisyistä en eroakaan. Ihan kelvollinen elämä näinkin. En silti petä.
sama juttu. En sitten pätkän vertaa. Olen hoksannut sen vasta nyt neljän lasen jälkeen.
Ei ole koskaan ollut mitään silmitöntä rakastumista tai himoakaan.
Onneksi tuossa ei ole nimeäni alla.
Rakastan, valtavasti.
Ihastun välillä muihin mutta karkotan tietoisesti ihastuksen mielestäni. Flirttailen mutta en liikaa. Vietän aikaa miespuolisten kavereiden kanssa, myös illanviettojen merkeissä (sis. alkoholia).
En silti petä. Enkä tule pettämään.
En, kai? Mutta en mä siltikään petä.
Olemme vielä seurusteluvaiheessa (yhdessä 3 vuotta) ja vilpittömästi voin sanoa että rakastan poikaystävääni. Hurjin huuma on ohi mutta tilalle on tullut turvallisuuden tunne ja vilpitön onnellisuus ihmisestä joka rinnallani on.
Kyllä rakastan. Uusioparina osaa arvostaa suhdetta, jossa kummankin on hyvä olla ilman vääntämistä, jossa arvostamme toisiamme, nauramme samoille asioille, annamme toisillemme tilaa ja jossa molemmat haluavat "passata" toista. Kun on elänyt toisenlaisessakin suhteessa...
Kyllä minä rakastan, nyt on ollut erityinen vuosi, ollaan jääty kahdestaan, oli tärkeä hääpäivä, täytettiin pyöreitä, työelämässä ollaan jähdyttelyvaiheessa. Ollaan oltu erossakin toisen tekemän pitkän matkan vuoksi ja nyt on tosi kiva olla yhdessä. Itse olen vähän muuttanut ajatusmaailmaani, lakannut ottamasta puolisoa itsestäänselvyytenä.
Rakastan ja koen olevani rakastettu. Yhdessä on hyvä olla ja päivän paras hetki on illalla käpertyä turvallisen mieheni viereen nukkumaan <3
Kai mä jotain tunnen miestä kohtaan. Välillä vihaan ja säälin. Mutta rakkaus, kyllä rakastin paljonkin yli 10-vuotta sitten.
Nyt en tiedä, onko se vaan tottumusta olla yhdessä. Mies on pettänyt ja räyhännyt, syyttellyt älyttömistä asioista.
Itse en ole pettänyt koskaan. Olen tosinaan kateelinen esim. kavereille jotka löytäneet uuden ihanan miehen. Mutta en jaksa uskoa, että itse koen rakkautta enään.
Lapsiani rakastan ja he rakastavat minua. Tämä rakkaus säilyy ikuisesti.
Rakastasin varmaan, jos ois ketä rakastaa :(
Minä en muuten tunne ketään joka olisi pettänyt puolisoaan. (tai sitten joku on tehnyt sen niin salassa tai jotain)???
Tokko se vieraan kanssa peuhaaminen ihan nyt niin yleistä on kuin elokuvissa. Muutama sama pässi saattaa pyörittää säälittävää puutteessa olevien kuturinkiä, mutta lähipiirissä just noita yli kymmenen vuotta kimpassa olevia jotka vaikuttaa ihan onnellisilta ja tyytyväiseltä valintaansa eli kohtelee toisiaan hyvin.
Kyllä kai. Ainakin hän tekee elämästäni hauskempaa. Yhdessä 17 vuotta.
En rakasta, mutta en myöskään petä.
Minä rakastan aviomiestäni kovasti. Hän on sekä rakastettu että kumppani.
No, mun ei ole mitään noista, eikä ole ansainnut uskollista puolisoa, mutten silti petä, ihan periaatteesta.