Lue keskustelun säännöt.
En osaa viettää aikaa lasteni kanssa
02.07.2022 |
En vaan osaa. Tykkään kun lähdetään yhdessä jonnekin, tms. Mutta kotona.. en osaa leikkiä, pelata istuskella ja olla lasten kanssa. En osaa laskeutua lasten tasolle. Teen kaikkea muuta mielummin, siivoan, luen, teen töitä jne Joku sanoo että olisit miettinyt ennen lasten hankintaa, mutta ei tällaista voi tietää.
Harmittaa ja kadun päivittäin, silti en osaa muuttaa tapojani.
Onko muita samasta kärsiviä?
Kommentit (12)
Mulla sama. Ei todellakaan kiinnosta lasten "seura". Vaikka minullakin on kaksi lasta. Alkuun jaksoin enemmän, mutta lapsiin hermostuminen pilasi sitten nekin hetket. Eli ei tunnu kivalta enää edes yrittää tehdä mitään. Ahdistaa, kun välttelee omia lapsiaan :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei sinun ole pakko olla leikkitäti 24/7.Riittää että rakastat lapsiasi ja olet heille tukena ja turvana .
Niin tuntuu että kaikki muut äidit osaa olla läsnä. Puhutella kauniisti jne.. itse toisiin helposti kun lapsi keskeyttää omat puuhani. Itken asiaa usein varsinkin iltaisin kun lapset on nukahtanut olisi pitänyt pystyä parempaan. Ovat aivan ihania lapsia.
Omat vanhempani eivät koskaan viettäneet aikaa kanssani paitsi yhteisillä reissuilla,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sinun ole pakko olla leikkitäti 24/7.Riittää että rakastat lapsiasi ja olet heille tukena ja turvana .
Niin tuntuu että kaikki muut äidit osaa olla läsnä. Puhutella kauniisti jne.. itse toisiin helposti kun lapsi keskeyttää omat puuhani. Itken asiaa usein varsinkin iltaisin kun lapset on nukahtanut olisi pitänyt pystyä parempaan. Ovat aivan ihania lapsia.
Omat vanhempani eivät koskaan viettäneet aikaa kanssani paitsi yhteisillä reissuilla,
*toisiin=tiuskin
Mä en näe tuossa mitään väärää. Tuollaisia mun vanhemmat oli, kotona heillä oli omat puuhansa mutta veivät meitä lapsia kyllä retkille, uimaan jne. Mulla oli mielestäni onnellinen lapsuus. Ja hyvä mielikuvitus, keksimme kyllä itsellemme leikit.
Vierailija kirjoitti:
Mä en näe tuossa mitään väärää. Tuollaisia mun vanhemmat oli, kotona heillä oli omat puuhansa mutta veivät meitä lapsia kyllä retkille, uimaan jne. Mulla oli mielestäni onnellinen lapsuus. Ja hyvä mielikuvitus, keksimme kyllä itsellemme leikit.
Tämä On helpottavaa kuulla että koet lapsuuden silti hyvänä. Itsekään en muista kärsineeni siitä että vanhempani eivät olleet kanssani. Mutta minä jostain syystä kärsin kovasti etten pysty parempaan. Yritän pelata pelin sillon tällöin ja se on parasta mihin pystyn ja teen senkin pitkin hampain, yritän olla näyttämättä sitä lapsilleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä oot lastesi vanhempi, et kaveri.
Helppo sanoa kun itse annoin mielikuvitukseni todella lentää kun leikin lapsen kanssa ja rakastin niitä hölmöjä juttuja. Päästä , en sano typerää kliseetä sisäinen lapsesi, vaan oma hölmösi irti. Vaikeaa varmasti jos et koe omaavasi mielikuvitusta, joka minusta on se tärkein ominaisuus lapsen kanssa leikkiessä. Lapsetkaan ei ole samanlaisia, jonkun legopalikat pitää olla suorassa kulmassa tai tulee hepuli. Koeta välttää ennakko asennetta, jessus tää on tylsää !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harmittaa ja kadut päivittäin lapsiasi? Että kehtaat.
Vierailija kirjoitti:
Harmittaa ja kadut päivittäin lapsiasi? Että kehtaat.
Miten v*n väärin luet? En kadu lapsiani vaan omaa käytöstäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään ollut mikään leikki äiti. Memory peliä saatoin toisinaan pelata ja jotain muuta pientä mutta tein sen enemmnkin koska lapsi vaati. En kuitenkaan tuntenut itseäni koskaan miksikään huonoksi äidiksi ja esikoiseni oppi myös leikkimään yksin. Minun kaksi aikuista tytärtäni eivät ole koskaan valittaneet asiasta ja ovat hyvin erilaisia. Vanhempi leikkii paljon lapsensa kanssa ja nuorempi on sanonut että hän ei ole leikki äiti, hän mielummin antaa ehdotuksia leikeistä kaksosilleen ja sitten seuraa vierestä. Miehensä taas mielellään on osallinen leikeissä. Parempi olisi ettet tuntisi asiasta huonoa omaatuntoa tai pahaa oloa sillä lapset voivat sen vaistota ja ehkä luulevat että sinun huono olosi johtuu heistä.
Vierailija kirjoitti:
En minäkään ollut mikään leikki äiti. Memory peliä saatoin toisinaan pelata ja jotain muuta pientä mutta tein sen enemmnkin koska lapsi vaati. En kuitenkaan tuntenut itseäni koskaan miksikään huonoksi äidiksi ja esikoiseni oppi myös leikkimään yksin. Minun kaksi aikuista tytärtäni eivät ole koskaan valittaneet asiasta ja ovat hyvin erilaisia. Vanhempi leikkii paljon lapsensa kanssa ja nuorempi on sanonut että hän ei ole leikki äiti, hän mielummin antaa ehdotuksia leikeistä kaksosilleen ja sitten seuraa vierestä. Miehensä taas mielellään on osallinen leikeissä. Parempi olisi ettet tuntisi asiasta huonoa omaatuntoa tai pahaa oloa sillä lapset voivat sen vaistota ja ehkä luulevat että sinun huono olosi johtuu heistä.
Kiitos, valaiseva kommentti, näiden kommenttien perusteella mietin että onko turhaa kokea syyllisyyttä. Pärjään äitinä muuten hyvin.
Ei sinun ole pakko olla leikkitäti 24/7.Riittää että rakastat lapsiasi ja olet heille tukena ja turvana .