Ei jumalauta! Nyt kyllä raivostuttaa!

Etpä vähän kiillota omaa kruunuasi..



Ap:lle en kyllä osaa sanoa muuta kuin, että istuta se miehesi pöydän ääreen ja jutelkaa pelisäännöt selviksi.

Mikäs tekee minusta vittumaisen, sekö että sanon mielipiteeni? Pitäisikö mielistellä ja yrittää kieli ruskeana miellyttää muita? Jos mielipiteeni eivät kelpaa, en voi sille mitään.

Ehkä elämä on sen verran kovettanut, enkä pysty/halua sääliä turhan valittajia. Niitä näkee ihan liikaa.

Ystäväni (painotan sanaa ystäväni) ovat samantyyppisiä kanssani, ei hekään kitise turhista, joskus saisivatkin hieman pitää " kitinärimaa" matalemmalla. En vain yksinkertaisesti tunne ihmisiä, jotka rutisevat turhista. Jos sellainen ihmetyttää ja saa minut kommentoimaan tavallani, olenko siis huonompi vittumainen? Ihan miten vain, itsetuntoni kestää sen kyllä.

Olen käynyt tällä keskustelupalstalla noin 5-6 kertaa ja jos monet tänne kirjoittavat kirjoittaisivat sille palstalle missä normaalisti olen, joutuisivat useasti pettymään ja herneen nokastansa poistamaan.

ei kai se nyt ole niin vakavaa jos ennalta ajateltu " päiväsuunnitelma" hieman muuttuu? Ja pitääkö joka pikkuasiasta aina kysyä ensin vaimolta? en usko että tekään joka asiaa kysytte ensin mieheltänne vaikka asia miestänne koskeekin?

Ap:n pointti ei varmaan ollut listojen maalaus tai anopin lastenhoitoapu..?

Enemmänkin tässä on nyt kyse periaatteista, eikä edes ihan pienestä, eli tavasta jolla mies asian järjesti ja ilmoitti. Ymmärrän hyvin ap:tä ja olisin itse VÄHINTÄÄN yhtä raivoissani tuollaisesta! En listojen maalaamisesta enkä anopista, vaan siitä, että mies asettaisi itsensä jonkinlaiseksi ylijohtajaksi, joka sanelee toisen tekemiset.



Jos tämä kaiken lisäksi on toistuvaa käytöstä miehellä, kyseessä voi olla myös " viimeinen pisara" -ilmiö, eli mitta sattui tulemaan täyteen juuri nyt, jolloin näennäisesti pienestä asiasta voi syntyä suuri sota

kirjoituksessasi. Minä olen ehdottomasti sitä mieltä, että parisuhteessa ei ole kummankaan asia ILMOITTAA toiselle, että näin teet ja tällöin, vaan asioista SOVITAAN. Periaatteessa itse asia, se että mies on hommannut lastenvahdin, jotta sinä pääset tekemään yhteiseen rakennusprojektiin sinulle ilmeisesti yhdessä sovitun työn, ei kuitenkaan ole missään nimessä kiukuttelun arvoinen. Itse olisin vastaavassa tilanteessa ilahtunut, että mies on hoitanut lapsenvahdin ja pääsen viemään sovittuja asioita eneenpäin ilman sen kummempaa omaa panostusta (että minä joutuisin vielä järjestämään sen lapsenvahtiasiankin tai taituroimaan raksalla lapsi jaloissa)...Ja eihän miehesi kuitenkaan ilmoittanut asiasta juuri sillä minuutilla kun pitää lähteä, vaan edellisenä iltana. Siis kuinka kauan etukäteen sinun täytyy päiväsuunnitelmasi lyödä lukkoon?!? Ymmärtäisin, JOS sinulla olisi ollut oikeasti jotain menoa tai suunnitelmaa, jota et olisi voinut perua (esim. joku lääkäriaika tai tapaaminen tms.), Mutta olisittehan siinä tapauksessa ehtineet vielä illalla soittaa anopille, että ei tarvikaan aamulla tulla.



Kyllä tämä ko. tapaus kieltämättä kuulosti noin kerrottuna ihan silkalta prinsessatouhulta...Et kestä sitä, että normaalien kotitöiden tekeminen vähän siirtyy, eikä tapahdu etukäteen suunnittelemassasi järjestyksessä?!

Ja kyllä tuo kertomasi kuulosti edelleen siltä, että " kiukuttelet" myös anopille, jos kerran anoppi oli tulossa lasta vahtimaan tietystä syystä ja sinä vain aioit istua perseelläsi kahvia juomassa kaikessa rauhassa, käyttäen näin " lapsenvahtiaikaasi" ihan muuhun kuin siihen mitä pitäisi saada aikaiseksi. Ja muutenkin; mikä ihme valtapelien pelaus teillä siellä on meneillään miehesi kanssa. Sano miehellesi suoraan, mikä mättää (Ilmeisesti se, että hän ei keskustele ja sovi asioista, vaan määrää niitä. Ja sen kyllä ymmärrän paremmin kuin hyvin, että se ärsyttää), mutta älä esitä vaikeata ja lähde omalla käytökselläsi vastaärsyttämään miestä! Äläkä protestoi vääriä asioita vastaan (sitä, että miehesi hoiti paikalle anopin lapsenvahdiksi ja yrittää saada taloprojektianne eteenpäin) vaan niitä pohjimmaisia ongelmia vastaan (että mies ei KYSYNYT sinulta, onko tämä aamu ok).

Ja yritä nyt katsoa asiaa objektiivisesti: Perheellisten rakentajien ei todellakaan kannata ruveta kiukkuamaan siitä, jos tavallisten kotitöiden teko ei suju juuri aiemmin sovitussa tahdissa. Tärkeintähän on saada sitä taloa pystyyn kuten parhaimmin sopii!



Ymmärsinkö oikein, että odotat oikein miehesi jättävän sinut?! Miksi ihmeessä? Ja miksi ihmeessä olet sitten hänen kanssaan tehnyt vauvan ja rakennatte taloa? Miksi et itse jätä miestäsi, jos siltä tuntuu? Tai miksi et nyt ihan ekana kokeilisi puhumista miehen kanssa ja oman käyttäytymisen tarkistamista?

ttiin aika kuuluvasti nimenomaan siitä, että päiväsuunnitelmat menivät uusiksi, ja ihan vielä edellisenä iltana. Ja että mies oli omavaltaisesti kysynyt anoppia lapsenvahdiksi.



Sitä paitsi jos mies ei olekaan sopinut asiasta asianmukaisesti ap:n kanssa, ja syyllistyy näin " huonoon parisuhdekäytökseen" , niin mites sitten ap:n oma käytös parisuhteessa? Ei tosiaan sano miehelle, että häntä loukkaa tämän tapa jaella tekemisiä työnjohtajameiningillä tai sano tahtovansa, että mies jatkossa kysyy etukäteen ap:n mielipidettä. Ei. Ap avaa tietokoneen ja purnaa av:lla ja aikoo käyttäytyä kuin kiukkuinen pikkukakara mieltään osoittaen.



Edessä loistava tulevaisuus tällä ap:n parisuhteella...

Onneksi et tosiaan mieheni kanssa ole, et varmaan kestäisi? Päiväjärjestyksesi olisi useimminkin sekaisin.

Jos sinun päiväsi menee todellakin noin pienestä sekaisin, niin et ole oikea ihminen sanomaan minun päivistäni mitään.

Oletko ajellut pahimmillaan 30 asteen helteessä vauvan kanssa (vauvan joka huusi ja huusi ja huusi..) hakenut kolmesta eri paikasta tavaraa, nostellut yksin parhaimmillaan 30 koria juomia autoon + kaikki muut. hoitanut kaikki juoksevat asiat. Mennyt tukka putkella työmaalle (meillä kun tehtiin ITSE ilman talkooapua kaikki pitkästä tavarasta) ja sieltä illalla myöhään kotiin tai mahdollisesti töihin. Toisina päivinä hoidin parhaan kykyni mukaan kirjanpitoa, pankkiasioita ja elukoita (ne tietystikin vapaaehtoisia). Monasti tuli aamulla soitto, " meetkö tukkuun ja hakeen tavarat?" Sitten vaan pitää mennä.

Ed. tekstillä EN NOSTA sädekehää pääni päälle, vaan tarkoituksena on herättää miettimään ettei kaikilla ole asiat noin hyvin kuin sinulla. Oletko ollut yötä myöten töissä, nukkuen sen jälkeen 3-4 tuntia? Parhaimmillaan todellakin luulin että kuolo korjaa. Mikäs pahan tappais :)

Kyllä mielestäni kiukuttelet (alotustekstisi mukaan) anopille, jollet viitsi olla valmiina kun hän viitsii tulla lapsen/lapsien kanssa.

Jahka ikää tulee, toivottavasti avarakatseisuus lisääntyy ja itsekkyys häviää.

Ei kai avo/avioliitto ole sitä että aina saa tehdä niinkuin haluaa? Ei mielestäni ainakaan. Kyllä siinä joutuu joustamaan, PYYTEETÖMÄSTI.

Mikset vaihda hiippakuntaa jos et miehesi kanssa halua olla? Ymmärrät kuitenkin ettei se yh:n elämäkään ruusuilla tanssimista ole?

Lajittelisin pyykit valmiiksi niin olisi helppo nostella koneeseen. Kertoisin et ruoka on silloin ja silloin ja olisi kiva jos vähän ehtisit siistiä paikkoja. Tosin olisin kyllä kohtelias enkä millään pahalla. Anoppihan tulee auttamaan.

Vierailija:

Onneksi et tosiaan mieheni kanssa ole, et varmaan kestäisi? Päiväjärjestyksesi olisi useimminkin sekaisin.

Jos sinun päiväsi menee todellakin noin pienestä sekaisin, niin et ole oikea ihminen sanomaan minun päivistäni mitään.

Oletko ajellut pahimmillaan 30 asteen helteessä vauvan kanssa (vauvan joka huusi ja huusi ja huusi..) hakenut kolmesta eri paikasta tavaraa, nostellut yksin parhaimmillaan 30 koria juomia autoon + kaikki muut. hoitanut kaikki juoksevat asiat. Mennyt tukka putkella työmaalle (meillä kun tehtiin ITSE ilman talkooapua kaikki pitkästä tavarasta) ja sieltä illalla myöhään kotiin tai mahdollisesti töihin. Toisina päivinä hoidin parhaan kykyni mukaan kirjanpitoa, pankkiasioita ja elukoita (ne tietystikin vapaaehtoisia). Monasti tuli aamulla soitto, " meetkö tukkuun ja hakeen tavarat?" Sitten vaan pitää mennä.

Ed. tekstillä EN NOSTA sädekehää pääni päälle, vaan tarkoituksena on herättää miettimään ettei kaikilla ole asiat noin hyvin kuin sinulla. Oletko ollut yötä myöten töissä, nukkuen sen jälkeen 3-4 tuntia? Parhaimmillaan todellakin luulin että kuolo korjaa. Mikäs pahan tappais :)

Kyllä mielestäni kiukuttelet (alotustekstisi mukaan) anopille, jollet viitsi olla valmiina kun hän viitsii tulla lapsen/lapsien kanssa.

Jahka ikää tulee, toivottavasti avarakatseisuus lisääntyy ja itsekkyys häviää.

Ei kai avo/avioliitto ole sitä että aina saa tehdä niinkuin haluaa? Ei mielestäni ainakaan. Kyllä siinä joutuu joustamaan, PYYTEETÖMÄSTI.

Mikset vaihda hiippakuntaa jos et miehesi kanssa halua olla? Ymmärrät kuitenkin ettei se yh:n elämäkään ruusuilla tanssimista ole?

Taidat kyllä sitä sädekehää vaan nostella pääsi päälle! Luuletko tosiaan, että yksi pieni tälläinen pilaisi mun päivän tosta noin vaan? Eehei, vaan se pilasi päivän ja se rupesi ärsyttämään, ettei mies voinut asiaa aikaisemmin merkitä, jolloin olisin voinut tehdä ne hommat jo eilen! Ja tämä pikkuasia ei todellakaan olisi niin paljoa ärsyttänyt, jos olisi ollut ensimmäinen tälläinen kerta. Vaan kun niitä tuollaisia juttuja on monia erilaisia ja monista asioista minä en tiedä yhtään mitään, koska mies ei vaan kerro minulle. Jotkut jopa on todella tärkeitä asioita, jotka pitää toiselle kertoa!

Tämä juttu vaan oli se lopullinen niitti, josta meni hermot! Mutta anteeksi 8 kun minähän en voi tälläisestä asiasta valittaa kun sulla mukamas on kuitenkin asiat paaaaljon rankemmat! ap

Kun anoppi tuli, jouduin vielä miestä odottamaan yli tunnin. Sinä aikana söin aamupalat ja tein aamutoimet.

Anoppi teki ruoan ja oli hieman järkännyt paikkoja yms. Ole todella kiitollinen anopilleni siitä! Ja tein kyllä selväksi myös anopille, että olin kiukkuinen miehelleni, koska ei sanonut minulle mitään asiasta ja että kämppä oli kuin räjähdyksen jäljiltä kun täään oli tarkoitus siivota. Anoppi ymmärsi suuttumukseni kyllä. Koska hän tuntee poikansa ;) ap

Miksi ihmeessä olet suostunut tuollaiseen? Huudattanut vauvaa vain ja ainoastaan miehen hommien takia? Minkälaista lie vauva raukallekin ollu, kuumassa autossa, meno päällä ja äidille tärkeimpiä isän työt entä vauva:(



Oikeassa olet että joustaa pitää osata ja itsekäs ei voi aina olla lasten ja avioliiton kanssa mutta kai osaat sanoa myös joskus ei? ETtet ihan väsy tossuna olemiseen!!!

Minun mies ei koskaan ole tehnyt minulle vastaavaa, ymmärtää myös mikä on lapsille hyväksi ja mikä ei.

Ei voi olla totta! Heh. Ihan tosi, heitätkö provosoidaksesi muita noita kirjoituksia? EN ala kiisteleen kenellä on rankempaa, onneksi en ole 40 asteen helteessä joutunut lasten kanssa mihinkään :). En viime vuosina ole sellaiseen helteeseen suomessa tosin törmännytkään.

Niin tai näin, kahvikupposen nauttiminen venähti. Nyt parempien askareiden pariin.



Koitahan kaltoinkohdeltu rinsessa AP jaksaa. Se on elämää se.



Ai niin netistäkin saa tulostettua avioero hakemus kaavakkeen, mikäli naimisissa olette. Pistä pöydälle allekirjoitettuna ja pyydä mieheltä allekirjoitus ja hoida asia pois päiväjärjestyksestä jos asiasi niin huonosti ovat. Sen jälkeen toivottavasti saat päättää itse omista asioistasi. Onneksi meillä ei ole kaltaistasi työntekijää :)

Vierailija:

Onneksi meillä ei ole kaltaistasi työntekijää :)

Hah! Et voi tietää ;)

siinäkään mielessä että jos eivät hommiaan hoida, omassa tilipussissaan se näkyy (tuntitöinä kun tekevät). Todennäköisesti en ihan hevillä enää työntekijöitä suostu ottamaankaan.

Sitten toinen: vauva tosiaan huusi aina, neuvolassa ja neuvolan lääkärissä sanottiin olevan koliikkia, saattoi ollakin. Huuto jatkui jossain määrin, eikä neuvolan lääkäri ottanut asiaan mitään kantaa, vaikka muutimme siinä ja neuvolakin vaihtui. Jahka vein yksityiselle, jo alkoi tapahtua, ruoka-aineallergiahan siellä taustalla piili. Jo loppui lapsi-paran itkut kun jätimme tietyt ruoka-aineet pois. Tuskin kuumuus asiaa auttoi, muta ei se yksinomaa ollut syynä.

Öitä kaikille, prinsessalle erikseen

En ymmärrä ihmisiä, jotka kritisoivat toisen pahaa oloa, myös mieheni joskus, valitettavasti. Yritin hänelle vääntää rautalangasta, etta jos jollain on jalka poikki ja tuskia, kuinka häntä lohduttaa tieto siitä että toisella on kummatkin jalat poikki. Toki perspektiivi on hyvä säilyttää. Tämä palsta kyllä on ollut pettymys joskus, en edelleenkään ymmärrä mitä tarvetta ihmisessä palvelee se, että voi anonyyminä vittuilla tuntemattomille.

Eikö tälläisestä asiasta voi valittaa?

Mutta eihän miestä kiinnosta mun mielipiteet! Tekee aina niin ku itse haluaa! Luulee kaiken lisäksi myös sitä, että vaan makaan täällä kotona. Sillä ei ole minkäänlaista hajuakaan mitä kaikkea täällä joutuu tekemään! Olen todella kiukkuinen! ap

periaatteesta! mies polonen sortui pahaan protokolla virheeseen kun ei kysynyt sinulta ensin. Mutta oletkos miettinyt mitä vahinkoa siinä tulee jos teet niin kuin mies oli ajatellut? ei mitään

Ja ompahan sitten listat maalattu valmiiks ja ne voi vaikka laittaa samantien paikalleen kun kattokin asennetaan.

Onko tuo nyt niin kamalaa että etukäteen on vähän päivää suunniteltu?? Ja kun homman hoitaa aamusta, niin jää se loppupäivä muille hommille.

Hellanlettas sentään. Anoppisi vikako se on jos miehesi anopin teille on pyytänyt? Mitä hittoa anopille kiukuttelet? Taidat olla pikkuisen itseäsi täynnä?

On ihmisellä pienet murheet. Kunpa meillä olisi anoppi joka tulisi lasten kanssa, en kehtaisi rutista mistään.

Vai meni oikein päivän suunnitelmat sekaisin? Johan oli sen kuulloisia suunnitelmia, että niitä ei voi muuttaa. Ymmärtäisin jos olisi vaikkapa lapsi kipeä ja olisit viemässä lääkäriin tms.

Onneksi et ole tavannut miestäni, olisit jo pyöreässä huoneessa kaikkien minuutissa tehtyjen suunnitelmamuutosten vuoksi.

Toivottavasti miehesi ymmärtää jättää tuollaisen keskenkasvuisen kitisijän. Jos teille on talo tulossa, eikö sinullekin kuulu hommia siellä tehdä? Sait vieläpä anopin lapsen kanssa!

Minä aikoinaan hoidin yrityksen asiat, juoksin tukussa pienen vauvan kanssa kesäkuumallakin, vein töihin pakettiautollisen tavaraa. Yritin jossain välissä milloin missäkin lasta syöttää. Nukutin, pesin ja hoidin rakennuksella ja tein hommiakin!!!

Jotkut ne kehtaa turhista rutista!