Kun ostamisesta ei saa enää nautintoa. Ostamatta jättäminen saa aikaan mielihyvää.

Aika synkältä kuulostaa.

Mä olen ostanut elämässäni kaikenlaista materiaa, kunnes totesin etten tarvitse enää mitään. Nykyään nautin minimalismista ja piheilystä. Hyviin raaka-aineisiin elintarvikkeissa panostan ja siihen että katto pysyy pään päällä. Kaikki muu on toissijaista.

Hyvä ap! Mäkin alan lähestyä tätä tilaa. Harmittaa kaikki kulutettu raha, eikä tavarat tee onnelliseksi mua. Parempi on elää piheillen ja ostaa vaan silloin kuin oikeasti tarvii jotain. :-)

En ole koskaan shoppaillut ihan älyttömästi, mutta ostan kyllä tarpeeseen. Sen olen huomannut, että parhaan tyydytyksen saa niistä ostoksista, joita on hautonut jo pitkään ja jotka tulee tehtyä jotenkin järkevästi ja edullisesti. Minulla on esim. ollut tapana ostaa kesäksi aina 1-2 uutta teepaitaa ja on ilahduttavaa, jos sattuu olemaan alennusmyynti silloin kun saa aikaiseksi tarttua asiaan. 

Useimmiten kyllä harmittaa, jos joutuu ostamaan jotain vaatetta pakon edessä (esim. uusia alushousuja puhkikuluneiden tilalle), koska mieluumminhan sitä olisi ostamatta. Siis se rahanmeno harmittaa. Usein ne hankinnat tulee tehtyä pyrskäyksittäin (asiaa viivytellään kunnes ei voi enää viivyttää) ja silloin rahaa kuluu enemmän. Olisi jotenkin kivuttomampaa ostaa vaikka yhdet alushousut ja sukat joka kuukausi, mutta kuka sellaista jaksaa?

Eniten saan tyydytystä pörssissä tehdyistä ostoksista. Ja aina parempi, jos onnistuu saamaan jotain alennusmyynnistä!

Vähän sama tilanne. Ennen ostin esim. lapselle ihan hullun paljon vaatetta eikä puoliakaan ehtinyt käyttää. Tai sitten olin jo kyllästynyt niihin, kun ne alkoivat olla sopivan kokoisia. Ostin aina alesta ja kuvittelin olevani kovinkin taloudellinen. Sitten iski ahdistus koko ostamiseen. Nykyisin ostan lapselle vain kahden tietyn merkin vaatteita. Ne kivoimmat aina tuoreimmasta mallistosta. Ja niillä sitten pärjätään. Seuraavan kerran ostan saman merkin alesta ja sitten taas seuraavasta mallistosta. Näin ostan lapselle vaatteita vain neljä kertaa vuodessa entisen miltei joka viikkoisen ostelun sijaan. Käytän rahaa paljon vähemmän kuin ennen, vaikka en osta kaikkea alesta.

Nykyään törsään osakkeisiin. Niihin on kivempi tuhlata irtorahansa.

Juu. Nykyään ostan vain ihan juuri sen mitä tarvitsen. Tosin en ikinä ole ollutkaan shopaholic.

Olen siirtynyt kirjojen, tavaroiden ja vaatteiden ostosta ainettomaan kulutukseen: matkat, konsertit, elämykset, vaellukset jne. Kännykän ja muut kodin laitteet vaihdan vasta kun edellinen menee rikki, niin ettei sitä voi enää korjata. Kirjat lainaan kirjastosta ja vaatteita tai kenkiä en ole ostanut kolmeen vuoteen, koska entisiä on niin paljon ettei kaappiin kunnolla mahdu. Ravintolassa käymme syömässä noin kerran viikossa. Lahjoiksikin annan aineettomia asioita: konsertti-tai elokuvalippuja, kosmetologille lahjakortteja, elämyslahjoja, lupaus ikkunanpesusta tms. jne.

Mä huomasin saman, olen 34 vuotta. Olen kyllä aiemmin shoppaillut ja sisustanut kotia, mutta kun nyt muutettiin omakotitalosta ja pois ja jouduin kohtaamaan nämä shoppailuni jäljet varastoja tyhjentämällä tajusin, että pelkästään mun varastossa olevilla "käytän ehkä joskus" vaatteilla vaatettaisi pienen kylällisen verran ihmisiä. Päätin, että en osta enää mitään ellei oikeasti ole tarve. Nyt ostin kuoritakin, kävin sovittamassa kaksi kertaa ja kävin läpi vaatteet, että onko sellaista oikeasti kaapeissa. Tällä metodilla kauppaan on jäänyt monia vaatteita.

Olen myös tottomuksesta kierrellyt kaupassa ja laittanut tavaroita ostoskärryyn ja sitten kierrellyt lisää ja huomannut, että en oikeastaan tarvitse sitä. Se ostospakkomielle on tyydytetty jos siinä vaiheessa kun näen kauniin esineen tai vaatteen ja laitan sen ostoskoriin. Mulle tulee morkkis siinä vaiheessa kun olen pakkaamassa kamoja ja matkalla kotiin jo ärsyttää, että taas ostin.

Samoin sisustaminen ei kiinnosta enää, en halua enää yhtään koristetyynyliinaa, torkkupeittoa tms. Mulla on torkkupeittoja ainakin 10kpl eri kuoseilla ja päätin, että kolme parasta saa jäädä enkä ainakaan osta enää yhtään.

Olen tällä tavalla saanut säästöön puolen vuoden aikana 400 euroa, olen siis nostanut käteisellä aina sen verran mitä olisin normaalisti pistänyt tavaroihin. Perinteinen säästöpossu konkretisoi säästön, korkotuottoja en kaipaa eikä tuolla summalla niitä tulisikaan.

Jos kaikki tekisi kuten minä, lähtisi kaupan alalta varmaan loputkin duunit. Aion käyttää "ylimääräiset" rahani matkusteluun jatkossa, se tekee minut onnelliseksi.

Joskus aikanaan kun ei ollut niin paljon rahaa niin teki mieli ostaa kaikkea ja koko ajan. Palkka tuli ja meni hetkessä. Tuskin muistin normaaleja laskuja maksaa ostohuumassa. Sitten meni muutama vuosi ja syystä sun toisesta meidän tulot olivat yhtäkkiä tähtiitieteelliset jopa Suomen mittakaavassa ajateltuna. Mun halu ostaa yhtään mitään loppui siihen. Ei tehnyt enää mieli kun tajusi että voi ostaa mitä vaan ja uudestaan ja uudestaan. Aloin kiinnittämään enemmän huomiota henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin. Huomaan että näin tekevät muut rikkaat myös. Terveys ja onnellisuus, niitä ei loppujen lopuksi voi ostaa rahalla.

Se että ahdistuu ostamisesta kun on kallista ( vaikka ostaa tarpeeseen) on pihiyttä, rehellistä nuukuutta tai köyhyyttä. Se että ahdistuu kerskakulutuksesta ja saa hyvän fiiliksen kun ostaa vain hyvää ja vain tarpeeseen on ideologia, uskon että tämä lisääntyy tulevaisuudessa, on trendi.

Alkuperäinen voisi olla mun kirjoittama. Eikä tämä ole synkkää vaan aidosti on tunne, ettei tarvitse mitään.

Vierailija kirjoitti:

Onko muilla käynyt näin? Olin ennen impulsiivinen ostaja, sitten kului vuosia, talous meni tiukille vaihtuvan työtilanteen takia ja kas, huomasin etten oikeastaan enää ollenkaan kaipaa sellaista turhaa ostamista. Tää on aika siisti juttu, kun homma meni järkevämpään suuntaan kuin itsestään. Ostaminen, kuluttaminen ja jatkuva uusien tavaroiden tai vaatteiden haaliminen ei enää tee mua onnelliseksi. Usein mulla on tunne että en tarvitse oikeastaan mitään. Onni tulee ihan muista asioista kun kuluttamisesta, onneksi.

Mulla kävi samoin. Taitaa olla ajan henki. Tai Jumalan ohjatusta.