Mistä johtuu eroavaisuudet psykoosialttiuteen?
Olen tässä hurjan elämänvaiheen läpikäymisen jälkeen ihmetellyt, kuinka minä en ole kokenut koskaan harhoja, deliriumeja, todellisuudentajun menettämistä tai muita psykoottisia oireita, vaikka olen riehunut ehkä paremminkin kuin monet smurffeja moikkailevat tuttavani. Olen juonut ihan hirveitä kuukausia kestäviä perseitä, polttanut pilveä, valvonut useita öitä putkeen, sekoillut ylipäätään vaikka kuinka.
Kun nyt sitten lopetin juomisen niin oli kieltämättä liskojen öitä viikon verran, mutta popsin vaan b-multivitamiinia naamaan ja selvisin ilman katkoa. Kun tuosta oli kuukausi mennyt tajusin, että mitä hittoa, missä ne deliriumit ja sekoamiset on joihin olin ihan varautunut?
Mistäköhän johtuu nää eroavaisuudet ihmisissä. Jotkut pilvenpolttelijat menneet ihan kajahtaneiksi psykoosipotilaiksi jo parissa vuodessa. :/ Eivätkö ole siitä juuri toipuneet...
Kommentit (2)
Samaa olen miettinyt. Mutta ihan niin kuin alkoholistia ei ymmärrä kuin toinen alkoholisti, ei psykoottistakaan oikein tajua jos ei itsellä ole taipumusta.
Geeniperimä vaikuttaa, ne henkilöt joilla on psykoosialttius, ovat suuremmassa vaarassa sairastua psykoosiin tai skitsofreniaan.