onko täällä yhtään onnellista ihmistä?
... joka hyväksyisi itsensä ja ulkonäkönsä edes suurinpiirtein, olisi tyytyväinen koulutukseensa ja ammattiinsa, ei olisi fyysisesti tai psyykkisesti täysin jumissa niin, että suurin osa ajatuksista ja energiasta menee sen kehnon olon pohtimiseen? Ja vielä eläisi onnellisena joko sinkkuna hyvien ystävienympäröimänä tai parisuhteessa perheen kanssa? Tilastojen mukaan suurin osa suomalaisista on tällaisia: varsin terveitä, aika onnellisia. Tällä palstalla tuntee olonsa kummalliseksi friikiksi vaikka minunkaltaisten pitäisi olla se enemmistö.
Kommentit (39)
Mulla menee oikeasti ihan hyvin. Erinäisiä ongelmia on, mutta nekin olisivat ratkaistavissa, tavalla tai tsella ja ne ratkaistaankin aikanaan.
Täällä on. En kuitenkaan tunne itseäni palstalla friikiksi.
On. Elämä on aika seesteistä, mutta päälle viiskymppisenä pitäisikin jo olla.
Ihmettelen enemmän miksi onnellinen ihminen tulee AV-palstalle.
Willy Loman kirjoitti:
Ihmettelen enemmän miksi onnellinen ihminen tulee AV-palstalle.
Tämä on yksi vilkkaimmista keskustelupalstoista. Onnellisillakin ihmisillä on joskus luppoaikaa.
Olen kyllä elämän suuriin linjoihin tyytyväinen. Ainahan sitä jotain pientä löytyy, mutta pääosin kyllä onnellinen ihminen.
Olen vähän ihmetellyt noita tutkimuksia suomalaisten onnellisuudesta, että siis valtaosa ihmisistä olisi onnellisia, voihan näin ollakin mutta tuntuu jotenkin uskomattomalta vain. Jos otetaan huomioon esim. mielialalääkkeiden käyttö, päihteiden käyttö, työttömyys, erilaiset ongelmat työpaikoilla jne. , niin ovatko tosiaan ihmisesti aidosti näin onnellisia Suomessa? Vai vastaavatko he tutkimuksiin ihan rehellisesti?
Samaa mieltä Willyn kanssa. Itse käyn AV:lla juttelemassa edes jonkun kanssa. Täällä voi valita aiheet, en ole sosiaalisesti lahjakas, en osaa puhua aiheesta kuin aiheesta irl. Poistan yksinäisyyttä ja ajoittaista surumielisyyttä.
Willy Loman kirjoitti:
Ihmettelen enemmän miksi onnellinen ihminen tulee AV-palstalle.
Koska onnellisella ihmisellä on asiat niin järjestyksessä, että sillä on aikaa huvitella ja lörpötellä netissä.
Minä olen hyvin onnellinen. Nelikymppinen, sinkku, hyvä työpaikka, kiinnostavia harrastuksia. Paljon aikaa tehdä mitä huvittaa.
Täällä yksi. Ikä tuo viisautta ja tyyneyttä ja näin +40- vuotiaana olen aikamoisen tyytyväinen elämääni. Aina on uutta opittavaa ja parannuskohteita mutta sehän kertoo vain siitä että kehittyminen ja viisastuminen jatkuu, eikö niin?
Olen ihan onnellinen mies. Mahtuuhan noita murheita, jos niitä alkaa haalimaan, mut en mä semmosta halua. Vuosia kestäneen synkän ajanjakson jälkeen tein lopulta selväksi itselleni ja ympärilläni oleville ihmisille mitä minä haluan. Se kannatti.
Täälläkin yks suurinpiirtein onnellinen ja tyytyväinen. Käyn täällä joskus luppoaikoina jos en keksi parempaa tekemistä. Riitelyihin en yleensä jaksa lähteä mukaan, paitsi silloin tällöin rauhoittelemaan osapuolia ja ujuttamaan mukaan järjen ääntä. Enkä myöskään päivystä täällä joka päivä tai edes joka viikko.
Ihan mukavasti menee ja olen tyytyväinen. Muutamaa ongelmakohtaa varten on toimintasuunnitelma olemassa, jota kohti tässä pikkuhiljaa etenen.
Vierailija kirjoitti:
... joka hyväksyisi itsensä ja ulkonäkönsä edes suurinpiirtein, olisi tyytyväinen koulutukseensa ja ammattiinsa, ei olisi fyysisesti tai psyykkisesti täysin jumissa niin, että suurin osa ajatuksista ja energiasta menee sen kehnon olon pohtimiseen? Ja vielä eläisi onnellisena joko sinkkuna hyvien ystävienympäröimänä tai parisuhteessa perheen kanssa? Tilastojen mukaan suurin osa suomalaisista on tällaisia: varsin terveitä, aika onnellisia. Tällä palstalla tuntee olonsa kummalliseksi friikiksi vaikka minunkaltaisten pitäisi olla se enemmistö.
- Minulla ei ole ulkonäköni suhteen mitään ongelmaa. Ylipainoa on ja vaikka yritän pudottaa, en koe itseäni nytkään rumaksi tai epämiellyttäväksi, päämotivaationi on ihan, että haluan pitää huolta itsestäni ja pysyä terveenä.
- Sairastin vaikeaa masennusta, mutta olen nyt parantunut ja toimintakyky on lähes ennallaan.
- Olen nyt kouluttautumassa alalle, mikä kiinnostaa ja missä pitäisi olla hyvä liksa. (insinööri)
- Olen onnellisessa parisuhteessa, lapsia ei vielä ole, mutta haluttaisiin miehen kanssa kyllä. Ei olla käytetty ehkäisyä ikinä, että saa nähdä, jääkö yritykseksi. :/
- Minulla on kolme ihanaa lemmikkiä, jotka ovat samalla tapaa rakkaita kuin lapset. (Toki saavat rakkauden lisäksi myös rajoja ja lajityypillistä hoitoa. Ennen kuin joku alkaa jeesustella eläinten inhimillistämisestä.)
- Minulla on paljon hyviä ystäviä, joita näen aina välillä.
- Hyvät välit vanhempiin.
Kai sitä voisi enimmäkseen sanoa, että olen onnellisten joukossa. Tai vähintäänkin siirtymässä sinne onnettomien joukosta. Opiskelijana toki tuo ainainen rahapula vaivaa, nytkin koitan tässä saada päätöksen Kelan opintotukeen, että saisin edes osuuteni vuokrasta maksettua. :/
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Ihmettelen enemmän miksi onnellinen ihminen tulee AV-palstalle.
Tämä on yksi vilkkaimmista keskustelupalstoista. Onnellisillakin ihmisillä on joskus luppoaikaa.
Oletteko onnellisia vielä palstailun jälkeenkin? Osaatteko sivuuttaa kaiken sen saastan, jota tämäkin palsta on tulvillaan, vai miten oikein vältätte myrkyttämästä mieltänne?
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Ihmettelen enemmän miksi onnellinen ihminen tulee AV-palstalle.
Tämä on yksi vilkkaimmista keskustelupalstoista. Onnellisillakin ihmisillä on joskus luppoaikaa.
Oletteko onnellisia vielä palstailun jälkeenkin? Osaatteko sivuuttaa kaiken sen saastan, jota tämäkin palsta on tulvillaan, vai miten oikein vältätte myrkyttämästä mieltänne?
Ei tämä palsta ole sen enempää saastaa tulvillaan kuin muutkaan mediat.
Se on sitten jo suurempi ongelma, jos joku täällä roikkuu yötä päivää.
Hienoa! Onhan meitä! Itse olen tosiaan oikeinkin onnellinen ihminen. Elämä ei aina ollut helppoa mutta ihmeesti asiat on selvinneet. Ja surukin kuuluu elämään, juuri miehen kanssa ollaan vuorotellen kannettu toisiamme vanhemmistamme tulevien surujen vuoksi. Ja miksi onnellinen ihminen lukee palstaa? MInä nollaan aivoja. Monesti kahvikupin ääressä äkkiä selaan palstaa kun en ole saanut ratkaistua jotain työjuttua, lepuutan selaamalla tai tuijottelemalla ikkunasta ulos. Työni on yksinäistä puurtamistam pidän siitä mutta se ja myös työporukka on aika kaukana normiarjesta, siksi täällä on kiva lukea sitä ihmiselon kirjoa, erilaisia tapoja elää eämää, erilaisia asioita. Eniten kaipaisi niitä positiivisia juttujakin, äärinegatiivisuus alkaa kyllästyttää. Erityisesti ihmiset joilla elämässä ulkopuolisen silmin kaikki suht hyvin, heidän pikkujutuista mariseminen hieman surettaa, menee elämä hukkaan kun koko ajan pitää olla harmissaan, stressaantunut ja ahdistunut. Mutta kyllä täällä joskus on ihan kiinnostavaakin ja jopa kivaa luettavaa ja ne töryt, marinat ja tyhjästä riitelyt yritän jättää edes lukematta. Hauskaa päivää! ap
Hep! Olen onnellinen. Olen luonteeltani perusonnellinen, iloinen ja tyytyväinen ihminen. En ole täydellinen, mutta ei se estä minua olemasta onnellinen. Onnellisuudessa on kyse tietynlaisesta elämänasenteesta, eikä se riipu siitä, onko kiloja liikaa, parisuhteessa parannettavaa, lapsista huolia tai työssä kehitettävää.
Take the best, and leave the rest on vanha kunnon suodatin, olkaapa hyvä, Willy ja muut.
Harjoitusta, niin suodatinta oppii käyttämään.
Lisäharjoitus:
Välillä palsta kiinni, eli tauolle.
T. Paraskin sanoja ;-)
Mä ainakin olen sairaslomalla, tympiitynyt ja kipeä. En kai mä muuten tappais aikaa täällä. Vaikea keskittyä edes kirjan lukemiseen kun sattuu koko ajan.