Tositapahtuman kieltäminen. Onko sinulla kokemusta sellaisesta?
Sanotaan, että historia on voittajien kirjoittamaa. Ne, joilla on eniten valtaa, selostavat virallisen tapahtumienkulun.
Tämä pitää paikkansa historiankirjoituksessa suurvaltasuhteiden ja valtiollisten tapahtumien selostuksissa jälkipolville – ei toki kaikki ole vääristelyä, mutta paljon jää kertomatta ja paljon jätetään kertomatta.
Olen ihan varma, että myös pienempien yhteisöjen ja yksilöiden tasolla pätee sama logiikka. Esim. koko suku saattaa vaieta yhdelle jäsenelle tehdystä vääryydestä ja tehdä tämän ihmisen syylliseksi paitsi omaan kohtaloonsa, myös moniin muihin ongelmiin. Yhtenä ääriesimerkkinä tällaisesta olisi insesti, joka on oikeasti tapahtunut, mutta josta pienyhteisö, eli suku ja lähipiiri, on vaiennut lopullisesti. Tässä esimerkissä pienyhteisön käyttämä valta olisi enemmistövaltaa. Tämä ilmiö voi esiintyä myös koulukiusaamistapauksissa joskus.
Näyttää siltä, että motiivi vaikenemiseen on usein tarpeessa ylläpitää jonkun ihmisen / yhteisön / aatteellisen toimijan tahratonta kuvaa, vaikka valheellisesti. Koko tapahtumienkulun kertominen johtaisi tämän ihmisen / yhteisön / aatteellisen toimijan moraalisen hyvyyden kyseenalaistamiseen.
Onko sinulla kokemusta jostain tällaisesta?
Kommentit (6)
Tällaista tapahtuu kai paljon sukujen kesken. Tehdään jostain sopivasta ihmisestä syntipukki, jota sitten syyllistetään ja syytetään kaikki yhdessä. Syntipukiksi kelpaa kuka tahansa jollain tavalla erilainen ihminen, joka ei ole elänyt elämäänsä niin kuin ihmisten enemmistö, eli perheetön, naimaton, yksinäinen, jolla ei ole juuri ketään itseään puolustamassa. Suku on pahin........
Muut voivat sitten olla tyytyväisiä itseensä, kun voivat pitää syntipukkia itseään huonompana ihmisenä. Motiivina on oman julkisuuskuvan ylläpitäminen hyvinä, tahrattomina, kunniallisina ihmisinä vaikka valheellisesti suojellen näitä "parempia" ihmisiä. Koskaan ei paljasteta asioiden todellista laitaa, sillä se tosiaankin aiheuttaisi liikaa ongelmia ja heidän "hyvän ihmisen" naamionsa romahtamisen.
Valitettavasti kyllä on kokemusta, mutta uhrin osuudessani, ei kenelläkään pitäisi olla kanttia syyttää minua tietyistä jutuista, vaikka suvussani on heitäkin, joilla on menneiden asioiden tiedot hatarat, kaikki eivät tiedä asianomaisten itsensä kertomana mitään, ja silloinhan on vaara, että asiat, joista tiedetään minimaalisen vähän, saattavatkin huonossa lykyssä kääntyä uhria vastaan, ja todellinen syyllinen tai syylliset lasketaan ikään kuin vihikoirat veräjästä vapaiksi.
Syyllisethän ja heidän hännystelijänsähän mielellään kääntävät asiat toistepäin eli syyllisen hyväksi, ja syyllistävät uhria etenkin, kun eivät ole olleet itse paikalla, kun tapahtumat ovat tapahtuneet, ja he, jotka asiasta jotain tietävät, niin eivät välttämättä kerro, eivätkä haluakkaan tunnustaa syyllistä suojellakseen TOTUUTTA muille suvun jäsenille. Omassa asiassani myös uhrina olen syyllistä tietyistä syistä johtuen suojelemaan, joka voi tuntua jostakin aivan käsittämättömältä, mutta niin se vaan on mennyt. Mutta joka tietää perin pohjin asiani, ymmärtää kyllä, miksi niin ovat asiat menneet.
On. Eräästä sukulaismiehestä ei suvun vanhukset halunneet puhua. Vaihtoivat aihetta tai sanoivat vain että ei suvussa sen nimistä ole ollutkaan. Nyttemmin olen kaivellut asioita ja yksi vanhuksista livautti että kyseinen sukulainen oli tappanut kännissä veljensä.
Itseään muita paremmaksi luulevassa suvussa salataan jäsenen alkoholismi tai sille keksitään mitä mielikuvituksellisempia selityksiä. Joitakin asioita esim. suvun historiasta ei yksinkertaisesti haluta kertoa vähäarvoisemmille sukulaisille, muut saavat asiat halutessaan tietoon. Tai Sitten asiat halutaan muistaa itselle edullisesti. Vanhoja valeita on alettu kertoa totena ja myöhemmät sukupolvet uskovat ne ja alkavat väittää tosiasioita valeiksi. Syitä moiseen on monia.
Tätä tapahtuu erityisen paljon uskontolahkoissa. Mm. lestadiolaiset ja jehovan todistajat tekevät tätä.
Tavallaan. Me sukumme nuoremmat polvet kiristelemme usein hampaita, kun mistään ei saa enää selville joidenkin asioiden tai tapahtumien syitä ja seurauksia, koska suvussa kaikki hankalat asiat lakaistiin maton alle eli niistä ei puhuttu. Esimerkkinä olkoon vaikkapa erään nyt jo edesmenneen läheisen sukulaisen mielisairaus ja eläminen laitoksissa nuoresta aikuisesta aina kahdeksankymppiseksi eli kuolemaansa asti.
Toinen perheessä vaiettu asia oli minun taustani, siis biologinen isäni, josta annettiin ymmärtää, että kukaan ei tiedä mitään. Mutta kun sitten aloin lopulta jo ikäihmisenä tutkia asioita tarkemmin ja udella läheisiltä, niin kas kummaa, kaikki olivat tienneet asian, jopa muutamat perheen ulkopuolisetkin. Vain minä olin tietämätön.
En uskokaan, että olen ainut, joka on törmännyt perheessään ja suvussaan kertomiini tapauksiin. Niitä on monissa suvuissa. Osa on tullut päivänvaloon, mutta osa on edelleen siellä maton alla piilossa.