Työkaveri avautuu päivittäin

Eipä oikein mitään. Työkaveri ei ole yhtä kuin terapeutti

Eikö suomessa ole hr osastoja, joka hoitaisi tuollaiset asiat?

Tekisin ilmoituksen työpaikkakiusaamisesta. Ei ole oikein että yksi ihminen terrorisoi ilmapiiriä asioilla jotka eivät työpaikalle kuulu.

Vierailija kirjoitti:

Tekisin ilmoituksen työpaikkakiusaamisesta. Ei ole oikein että yksi ihminen terrorisoi ilmapiiriä asioilla jotka eivät työpaikalle kuulu.

Ohhoh aika rajusta kuulostaa? Olisiko perusteluja?598

Ehkä se sitten on työnantajan asia kuunnella noita murheita. Minulla on työntekijä, jolla on samanlaisia murheita, ja kyllä minä päivittäin juttelen hänen kanssaan millainen päivä on ja miten kotona meni. Mutta täällä ei ollakaan vain töissä, vaan tää on vähän kokonaisvaltaisempi työpaikka.

Kohtuullisessa määrin kuuntelisin ja yrittäisin olla empaattinen. Kuuluu minusta hyviin tapoihin ja normaaliin työyhteisöön. On totta, että työkaverit eivät ole terapeutteja eikä heidän päälleen voi kaikkea kaataa. Jos tätä avautumista jatkuu ja jatkuu ja se on joka päiväistä ja vie merkittävästi aikaa, puhuisin esimiehelle asiasta. Hänen tehtävänsä on tarvittaessa ohjata henkilö työterveyteen ja tarvittaessa myös antaa palaute siitä, miten paljon toisia voi kuormittaa omalla elämän tilanteellaan. Jollain muullakin voi olla jollain tapaa hyvin kuormittava elämäntilanne, josta ei työpaikalla tiedetä, ja sellaiselle tällaisten juttujen kuunteleminen voi todella olla liian rankkaa.

Kaikki keskustelu kääntyy aina tämän työkaverin ongelmiin. Ihan sama mitä puhutaan. Toisaalta olen pahoillani hänen puolestaan, mutta tämä alkaa olla jo liiallista. Ap

Puhukaa esimiehellenne.Ei kuulu tuossa määrin valittaminen enää normaaliin työkaverikeskusteluun.

Sori että tungen samaan ketjuun, mutta mitä tekisitte jos kyseessä olisi samanlainen tilanne, mutta tyyppi oliskin opiskelukaveri?

Entä jos itse ottaisit lopputilin. yks hapannaama vähemmän.

Tarkoitatko, että hän terrorisoi teidän kahvi- ja ruokatauot? Voitko syödä toisaalla?

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitatko, että hän terrorisoi teidän kahvi- ja ruokatauot? Voitko syödä toisaalla?

Meillä ei valitettavasti oikein voi syödä muualla ja kahvipaussit pidetään aina yhdessä ja yhtä aikaa. Työn ohessakin tulee avautumista

Ap

Jotenkin tuli tosi paha mieli aloituksesta. Ymmärrän ettei kuulu työpaikalle ja tosi raskasta kuunnella. Itselle vaan tuli olo, että työkaverillasi ei välttämättä ole ketään muitakaan kelle puhua ja jos on raskasta haluaa sitä jollekulle avautua. Varmasti vaikea tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tuli tosi paha mieli aloituksesta. Ymmärrän ettei kuulu työpaikalle ja tosi raskasta kuunnella. Itselle vaan tuli olo, että työkaverillasi ei välttämättä ole ketään muitakaan kelle puhua ja jos on raskasta haluaa sitä jollekulle avautua. Varmasti vaikea tilanne.

Olen tosiaan pahoillani hänen puolestaan, mutta hän käy tosiaan useamman kerran viikossa terapiassa, ystäviä on yms. Itsellänikin on raskas elämäntilanne, joten siksikin välillä tuntuu, että en enää jaksaisi kuunnella, kun on ns omatkin ongelmat. Ap

Vierailija kirjoitti:

Kohtuullisessa määrin kuuntelisin ja yrittäisin olla empaattinen. Kuuluu minusta hyviin tapoihin ja normaaliin työyhteisöön. On totta, että työkaverit eivät ole terapeutteja eikä heidän päälleen voi kaikkea kaataa. Jos tätä avautumista jatkuu ja jatkuu ja se on joka päiväistä ja vie merkittävästi aikaa, puhuisin esimiehelle asiasta. Hänen tehtävänsä on tarvittaessa ohjata henkilö työterveyteen ja tarvittaessa myös antaa palaute siitä, miten paljon toisia voi kuormittaa omalla elämän tilanteellaan. Jollain muullakin voi olla jollain tapaa hyvin kuormittava elämäntilanne, josta ei työpaikalla tiedetä, ja sellaiselle tällaisten juttujen kuunteleminen voi todella olla liian rankkaa.

Riippuu mielestäni paljon työyhteisöstäkin ja työstä, jos esim. työ on sen tyyppistä että siinä työn lomassa voi jutella työkavereiden kanssa päivän mittaan on mielestäni eri asia kuin vain kahvitaukojen viettäminen yhdessä. Siis tarkoitan, että jos koko päivä vietetään yhdessä niin työkaverista ehkä muodostuu läheisempiä ja välillä ehkä avaudutaankin omasta elämästä. Mutta ei tosin silti tarkoita, että toisella on oikeua kaiket päivät puhua omista ongelmistaan.

Itse olen sen verran ehkä sitten sulkeutunut ja omaa yksityisyyttä kunnioittava etten voisi ikinä jutella vastaavia työkavereille. Tollaiset jutut kuuluu niille lähimmille henkilöille, jotka vapaaehtoisesti kuuntelevat häntä ja tuntevat hänen taustan tai sitten vastaavasti terapeutille. Juttelisin ehkä tämän henkilön kanssa kahdestaan niin että toisin esille sen, että miten hänelle itselleen on parempi, jos työpäivinä keskittyy vain työntekoon ja yrittää unohtaa muut, jos sama kuitenkin jatkuu niin puhuisin esimiehelle. Tällainen henkilö ei todellakaan ole työkunnossa, ja varmasti hänelle itselleenkin olisi parempi olla hoidossa.

Puhuisin esimiehelle, joka puhuisi kyseiselle työntekijälle. Te ette ole psykoterapeutteja.

Montako teitä on siinä ryhmässä? Olen aina ihmetellyt ihmisiä, jotka avautuvat ongelmistaan jopa isomman porukan kesken. Ymmärrän hyvin jos kaksin/kolmisin keskustelee, mutta isomman määrän kesken menee jo oudoksi.

Vierailija kirjoitti:

Sori että tungen samaan ketjuun, mutta mitä tekisitte jos kyseessä olisi samanlainen tilanne, mutta tyyppi oliskin opiskelukaveri?

Oli sitten opiskelukaveri tai mikä niin kenelläkään ei ole vastuuta toimia toisen terapettina tai roskasäkkinä. Omat rajat pitää tuntea, eikä antaa toisen "hyväksikäyttää", kuuntelisin sen mitä pystyisin ja sen jälkeen, kun oma sietokyky on täynnä yrittäisin ohjata keakustelun muihin aiheisiin tai poistuisin paikalta. Jossain kohtaa myös hyvä hienovaraiaeati vihjata terapiasta.

Voisi olla ihan hyvä herätys työkaverille, jos esimies juttelisi hänen kanssaan asiasta. Minulla on ystävä joka kertoo niin hyvät kuin huonot asiansa kaikille jotka vaivautuvat kuuntelemaan, eikä oikein aina tajua, että vaikka hän on avoin, muut eivät aina ole valmiita niin suureen avoimuuteen.

Ja töissä ollaan töissä. Siellä ollaan omana itsenä, mutta siinä asiallisempana, pidättyvämpänä versiona itsestä.

Itse jättäisin nyörin paksua köyttä työkaverin työpöydälle.