Lue keskustelun säännöt.
Tekisi mieli lopettaa mielialalääkitys
05.09.2016 |
Masennuslääkkeitä olen syönyt 2,5 vuotta ja pikku hiljaa alkaa tuntua, että haluaisin päästä lääkkeistä eroon. Mitään muuta lääkkeitä ei siis tarvitse syödä, ja olis ihanaa, kun saisi jättää tuon ainoankin lääkityksen pois! Pelottaa vaan, että tulee takapakkia...
Kommentit (8)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksei voi jatkaa lääkitystä?
Ei jaksais syödä enää. Olo kuitenkin ihan ok, niin tuntuu, että syönkö turhaan lääkkeitä. Ja olis niin kiva päästä eroon lääkkeistä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Pikkuhiljaa annostusta alentamalla. Itselläni ei onnistunut ensiyrittämällä vaan jouduin nostamaan annosta uudestaan, mutta kärsivällisyydellä pääsin eroon.
Pitää varmaan lääkärin kans puhua asiasta. Ei vissiin hyvä vaan omatoimisesti lopettaa?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkuhiljaa annostusta alentamalla. Itselläni ei onnistunut ensiyrittämällä vaan jouduin nostamaan annosta uudestaan, mutta kärsivällisyydellä pääsin eroon.
Pitää varmaan lääkärin kans puhua asiasta. Ei vissiin hyvä vaan omatoimisesti lopettaa?
Ap
Lääkärien mielestä aina pitää puhua lääkärin kanssa mutta itse en kyllä tk-lääkärin osaamista pitänyt niin hyvänä, että olisin varannut hänelle ajan. Olennaista on pienentää annostusta hitaasti. Jos lääkkeissäsi on jakouurre niin pienennä vaikka alkuun 1/4 tabletista ja katso muutama viikko, miltä tuntuu. Kun olet sopeutunut siihen annokseen, niin pudota seuraava neljännes jne. Liian nopeasti ei saa ajaa alas!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä lääke on kyseessä? Toiset helpompia lopettaa kuin toiset. Mutta kuten jo tuossa ohjeistettu, lopeta todella hitaasti. Minulla meni useampi kuukausi.
Ja turhaan ei kannata lääkettä syödä. Jos olet ollut jo kuukausia, jopa vuosia oireeton, niin kyllä sinuna kokeilisin lääkkeen jättämistä pois. Itse sain ensimmäisen reseptin joskus 20-vuotiaana, ja siitä lähtien päälle kolmekymppiseksi aina ajoittain oli käytössä lääke. Monta eri lääkettä kokeiltiin.
Lääkkeistä luovuin ennen ensimmäistä raskautta. Synnytyksen jälkeen tuli masennus, ja ehkä liian heppoisin syin otin käyttöön lääkkeen. Lääkkeen purin vuotta myöhemmin. Nyt ilman lääkettä viimeiset pari vuotta. Masennus ja ahdistus on seurana vaihtelevissa määrin. Selviän, koska hyväksyn, että ne kulkevat aina jossain määrin mukana. Minun kohdallani tuo serotoniiniteoria ei toiminut. Eli minulla masennus ei korjaudu serotoniinilla, ja ilmeisesti vain vajaa puolet saa masennuslääkkeistä avun. Tajusin itse, että lääkkeen kanssa voin yhtä huonosti kuin ilman sitä. Sillä minua lääkkeet väsyttivät, ärsyttivät ja aiheuttivat myös monia fyysisiä oireita, jotka entisestään pimensivät mieltä. Itse asiassa aloitus- ja lopetusoireet aiheuttivat juuri sitä, mihin lääkettä söin: ahdistus ja masennusta.
Joskus 10-20 vuotta sitten oltiin sitä mieltä, että lääkettä pitää syödä ikuisesti. Mutta nyt moni lääkäri uskoo, että sitä kannattaa syödä vain silloin kun tarve vaatii.
Kun olet lopettanut lääkkeen, saattaa tuntua, että ahdistus ja masennus ovat palanneet. Malta odottaa hetki, sillä vieroitusoireet voivat jatkua yllättävänkin pitkään.
Lopetin sepramin käytön ihan itse. Ei vieroitusoireita.
Pikkuhiljaa annostusta alentamalla. Itselläni ei onnistunut ensiyrittämällä vaan jouduin nostamaan annosta uudestaan, mutta kärsivällisyydellä pääsin eroon.