Muita joilla on helposti loukkaantuva lapsi?
Meillä tyttö vetää herneen nenään pienistäkin asioista. Kaikki on aina henkilökohtaista. Ei ole mikään uusi ilmiö vaan on ollut herkkänahkainen aina. Suuttui äsken kun katsoin sarjaa tv:sta ja tuli eteeni seisomaan ja puhumaan. Sanoin että älä käy eteen, olin katsomassa tätä ohjelmaa. Laitoin paussille ja kysyin että mitä sanoit, niin tyttö ryntäsi omaan huoneeseensa murjottamaan loukkaantuneena.
Jeesus että välillä on raskasta!
Kommentit (26)
Juu samanlainen drama queen on täälläkin. Erityisen hauskaa on tarkistaa hänen läksyjään (itse pyytää tarkistamaan ja ope myös ohjannut näin tekemään).
Joo täällä samaa! Kuulostaa tutulta. Todella ärsyttävää. Ja usein loukkaantuessaan hän huutaa "sä oot ilkee" ja huutoitkua. Ikää 7v.
Tilanteita noin kerran tunnissa koko päivän ajan.
Sellaisia me herkät olemme. Poika on myös herkkä. On edelleen vaik on teini.
Niin olen minäkin 46v.
Vierailija kirjoitti:
Sellaisia me herkät olemme. Poika on myös herkkä. On edelleen vaik on teini.
Niin olen minäkin 46v.
Kyllähän ihmiseltä pitää pystyä kysymään ihan arkinenkin asia tai sanoa "odota hetki" ilman, että joutuu kuuntelemaan sitä loukkaantumista tai pahinta niin lepyttelemään. Melko raskaita sellaiset ihmiset, jotka loukkaantuvat joka sanasta tai äänenpainosta. Vähän pitää nahkaa kasvattaa eikä ottaa itseensä kaikkea.
Samansorttinen tyyppi täällä meilläkin. Nyt kun on murrosiässä, käyvät nämä dramaattiset kohtaukset monta astetta kovaäänisemmäksi ja raivokkaammaksi.
Jestas, millaisia lieskoja voi nuoren silmistä leiskua. Ikinä en ole tällaista ennen nähnyt.
Oletteko antaneet lapselle loukkaantujan mallia?
Miten te muut hoidatte nämä tilanteet? Minä olen usein kuin en tajuaisikaan, kun ihan mitättömästä suuttuu. Vanha sanonta: "Ken syyttä suuttuu se lahjatta leppyy" osuu naulan kantaan. Yritän ajatella että kyllä tämä tästä ja elämä opettaa, mutta en ole asiasta yhtään varma.
ap
Vierailija kirjoitti:
Miten te muut hoidatte nämä tilanteet? Minä olen usein kuin en tajuaisikaan, kun ihan mitättömästä suuttuu. Vanha sanonta: "Ken syyttä suuttuu se lahjatta leppyy" osuu naulan kantaan. Yritän ajatella että kyllä tämä tästä ja elämä opettaa, mutta en ole asiasta yhtään varma.
ap
Ei lähdetä mukaan loukkaantumiseen. Jatketaan normaalisti oloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te muut hoidatte nämä tilanteet? Minä olen usein kuin en tajuaisikaan, kun ihan mitättömästä suuttuu. Vanha sanonta: "Ken syyttä suuttuu se lahjatta leppyy" osuu naulan kantaan. Yritän ajatella että kyllä tämä tästä ja elämä opettaa, mutta en ole asiasta yhtään varma.
apEi lähdetä mukaan loukkaantumiseen. Jatketaan normaalisti oloa.
Niin, näin tehdään. Ihan aina ei kuitenkaan onnistu olemaan provosoitumatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te muut hoidatte nämä tilanteet? Minä olen usein kuin en tajuaisikaan, kun ihan mitättömästä suuttuu. Vanha sanonta: "Ken syyttä suuttuu se lahjatta leppyy" osuu naulan kantaan. Yritän ajatella että kyllä tämä tästä ja elämä opettaa, mutta en ole asiasta yhtään varma.
apEi lähdetä mukaan loukkaantumiseen. Jatketaan normaalisti oloa.
Niin, näin tehdään. Ihan aina ei kuitenkaan onnistu olemaan provosoitumatta.
No ei todella, joskus tosiaan ei vaan jaksa ja tulee sanottua. Joskus tulee korvista pahasti ulos se jatkuva loukkaantuminen.
Meillä poika 9v. on aivan mestari suuttumaan ja loukkaantumaan ihan kaikesta. Välillä tuntuu, ettei kestä pienintäkään poikkipuolista sanaa. Asioiden pitää mennä aina oman mielen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Sellaisia me herkät olemme. Poika on myös herkkä. On edelleen vaik on teini.
Niin olen minäkin 46v.
Puhu vain omasta ja poikasi puolesta. Minä olen herkkä, mutta osaan silti käyttäytyä. Niin osaavat myös muut tuntemani herkät ihmiset.
Mutta eihän ihminen kehity, jos vain typeränä toteaa etyä, "tämmöinen minä olen, minkäs teet?"
Vierailija kirjoitti:
Meillä poika 9v. on aivan mestari suuttumaan ja loukkaantumaan ihan kaikesta. Välillä tuntuu, ettei kestä pienintäkään poikkipuolista sanaa. Asioiden pitää mennä aina oman mielen mukaan.
Joskus näissä on taustalla aisti-yliherkkyyttä eli sellainen hyvin lievä muoto autismikirjon häiriöstä. Ei varsinainen asperger, mutta sinne suuntaan.
Tämän tyyppisillä lapsilla voi olla vaikeutta sosiaalisten syy-seuraussuhteiden hahmottamisessa, ovat usein hyvin itsekkäitä ja minäkeskeisiä, sekä joustamattomia. Eivät hahmota mitään muusta kuin juuri siitä omasta näkökulmastaan.
Kannattaa pyytää lapselle tunne-elämän kartoitus perheneuvolasta tai koulupsykologin kautta.
🇺🇦🇮🇱
"aina sä rageet/huudat" on ihan vakio. Ja en raivoo ja huuda. Jos sanon ei ja perustelen johonkin asiaan, niin lapsi oikeuttaa itsensä loukkaantumaan tuolla huudahduksella.
Myöskään hänelle ei saa nauraa tai edes hymähtää missään tilanteessa. SÄ NAUROIT MULLE!!! Ja mökötys päälle.... Huoh. Onneksi muilla on samanlaista:)
Lasen onneksi hänen ei välttämättä tarvitse kestää SINUA enää kuin noin 11 vuotta. Toivottavasti vähemmän.
Onnea. Toivottavasti näet joskus valon ja ymmärrät muitakin kuin itseäsi.
Eikö lapsi saa näyttää tunteitaan, oli ne sitten millaisia tahansa? Pitääkö opettaa jo pienestä pitäen, ettei tunteet ole toivottuja?
Olin lapsena aivan samanlainen :D
Tosin minusta tuntui, etten saa tarpeeksi rakkautta tai että olin huono ihminen.
Olen myös melko herkkä ollut aina.
Onhan se kurjaa kun ei saa huomiota vanhemmiltaan. Aina joku laite nenän edessä.
Mulla on yhtä helposti loukkaantuva mies