Lue keskustelun säännöt.
Ratkaisu Helsingin työttömille?
03.09.2016 |
Joskus viikko sitten täällä kirjoitteli Helsinkiläinen keski-ikäinen mies joka suunnitteli myyvänsä asuntonsa ja muuttavansa maalle mökkinsä lähelle. Myymällä asunnon Helsingistä hän oli laskenut että jäisi vielä parisataaatuhatta väliä.
Aloin katselemaan etuovesta asuntoja kotiseudultani ja huomasin että itsellänikin jäisi rahaa tuolla järjestelyllä 140-150000. Kun ikää tulee mittariin 50 ensi kuussa niin tuskimpa enää töihin pääsen. Mietin vain kuinka kauan noilla rahoilla pärjää kun työttömien tukia leikataan jatkuvasti.
Ideana tuo ei kuitenkaan mielestäni ole hullumpi jos on jo ikää ja omistusasunto. Lisäksi moni voisi muuttaa takaisin kotiseudelleen jos on muualta lähtöisin.
Mielipiteitä tai neuvoja?
Kommentit (26)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä muuttaisi minnekään metsään vaan siksi että siellä on halpaa vaikka työtön olenkin.
Muut ihmiset ovat tärkeä asia elämässä, ystävystytkö siis helposti, vai jäävätkö "kaikki" muut Helsinkiin?
Täytyy toki olla maksettu asunto ja uusi sopiva löytyä halvalla, mutta onko siellä palveluja/tekemistä? Tarvitsetko auton, sen käyttö maksaa.
Niin ei varmaan ole helppoa ja suoraa vastausta joka sopisi kaikille.
Yksin eläjä varmasti voisi tuon tehdä, mutta perheellinen ei.
Vaikuttaa myös ystävä ja kaverpiiri.
Erittäin monet työt ja työpaikat kyllä vaan tuppaavat sijaitsemaan siinä pääkaupunkiseudun sisällä tai sen välittömässä läheisyydessä.
Tätä tosi asiaa tukevat lähes kaikki luotettavat faktat ja tiedonlähteet , uutisia myöten.
Muut ihmiset ovat pitkin Suomea jo entuudestaan. Kotiseudulla on vielä vanhoja koulukavereita joita kesäisin olen nähnyt. Autoa en tarvitse. Ihan riittävästi palveluja minulle. En nykyään paljoa tarvitse. Helsinkiin ei jäisi kuin pari ystävätärtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähinnä tuossa muutossa maalle on kyse varmaan juuri siitä että onko valmis myöntämään itselleen sen että jää työttömäksi loppuiäkseen. Viisikymppisten mahdollisuudet työllistyä ovat jo tosi heikot.
Minusta ihan varteenotettava idea. Tekisin itsekin varmasti noin jos olisi omistusasunto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei omasta yksiöstäni lähiössä saa sellaisia rahoja, että voi mihinkään lähteä. Sitä paitsi, mitä minä siellä korvessa yksinäni ja autottomana tekisin? Masentuisi vaan. Olen mieluummin työtön täällä Vantaalla kuin jossain korvessa. On sentään ystävät lähellä. Töitä en enää tule saamaan, olen pian 54.
Katsoin äsken asuntoja omalta kotisudulta. On halvat hinnat kotipuolessa. Itse en enää töitä saa mutta vaimo on vielä muutaman vuoden töissä. Sen jälkeen voisi periaatteessa harkita. Pitää alkaa fundeeraamaan. Saisi hyvät eläkerahat käyttöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi lähteä koska lapset koulussa. Kun koulut loppuu, me myydään talo Hesassa ja ostetaan rahoilla lapsille asunnot ja muutetaan kakkosasunnolle kotikuntaani.
Jos sinulle jää rahaa noin paljon, niin se kannattaa sijoittaa osakkeisiin. Elelet sitten pääomatuloilla ja työttömyyspäivärahalla, et koske pääomaan. Jossakin vaiheessa sitten pääset eläkkeelle, jolloin elät eläkkeellä ja pääomatuloilla. Jos ja kun asuntoosi tulee remonttia niin niihin joudut kyllä valitettavasti tuosta pääomasta jotain lohkaisemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
150 000 riittää kyllä pitkäksi ajaksi, siellä maalla ja näin viisikymppisenä sitä rahaa ei kulu enää niin paljon kuin nuorempana. Ja työkkäriraha kuitenkin tulee koko ajan, onhan sekin jonkinlainen lisä sinne tilille, vaikka sitä nyt leikattaisiinkin.
Ei mahda mitään mutta maaseutu on naiselle turn-off!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osakkeisiin en uskalla enää rahojani laittaa. Maailma menossa siihen suuntaan ettei arvaa luottaa enää pörsseihin. Maalta on helppo löytää asunto jossa isot rempat on jo tehty.
Jokainen muuttaa maalle tai kaupunkiin jos sitä haluaa. Mutta sellaiseen kategoriseen "työttömät maalle" en lähde. Itse kukin rakentaa ja on rakentanut elämänsä jonnekin. Jos kaupungissa on kaikki ystävät, sosiaalinen elämä ja perhe, miksi pitäisi mennä kyhjöttämään jonnekin yksin, jossa ei tunne ketään ja tutustuminenkin on hankalaa, sillä jos ei töitä kaupungissa ei taatusti missään haja-asutusalueellakaan. Vielä voisin kuvitella, että puolison tmv. perässä voisi vielä lähteäkin toiseen ympäristöön, mutta jos siellä uudella paikkakunnalla ole ketään eikä mitään??? Pitää olla jokin "vetävä" tekijä. Asunnon myynti pääkaupunkiseudulla, jossa sijoitettu raha on jokseenkin turvattu ja rahan sijoittaminen isompaan taloon tai asuntoon haja-asutusalueella tai muuttotappiokunnassa on lähes taloudellinen itsemurha. Jos mieli muuttuu ja haluat myydä asunnon - se ei mene kaupaksi ja varmasti tulee takkiin vaikka myyminen onnistuisikin. Lyhytnäköistä.
Voisin hyvin harkitakin lähteväni kotikonnuille. Asunnot ovat halpoja ja olisi käyttörahaa. Ei tarvitsisi kitkuttaa täällä viimeisillä pennosilla. Ikää on jo 58 joten töihin en enää pääse. Voisi ehkä jopa matkustella.
Joillekin voisi olla hyväkin idea muuttaa johonkin pikkukaupunkiin jossa on halpoja asuntoja. Jos ei enää töihin voi päästä iän takia tai muista syistä niin ainakin saa rahaa elämiseen myydessään omistusasunnon Helsingistä. Peruspäivärahalla ei pitkälle pötkitä.
Vierailija kirjoitti:
Ei mahda mitään mutta maaseutu on naiselle turn-off!
Viisikymppinen nainen on useimmiten jo naiseuspajatsonsa tyhjentänyt (kuten pitääkin) ja asuinpaikalla tai -maalla ei ole sitä merkitystä kuin nuorena aikuisena.
Jos on valmis sietämään kylänraitilla sitä oudosti katselevaa Kyösti-setää tai lampaisiinsa kiintyneitä Möttösen veljeksiä, niin mikä ettei.
up