Lue keskustelun säännöt.
Onko onni vaan seksistä kiinni!?
habaahabassa
02.09.2016 |
Moi vaan foorumille, ensimmäistä kertaa kirjoitan tänne (tai yleensäkkään mihinkään). Toivottavasti saan monipuolisia vastauksia niin saa näkökantaa asioihin. Dilemma on niinkin perinteinen kuin parisuhteen seksi, minua miestä se kiinnostaa kovasti ja naista ei niinkään, yllättävän yleinen jakauma..:) Ongelma ei ole niinkään se ettei seksiä olisi tai orgasmeja tulisi puolin ja toisin, vaan se että alkaa yhteisten reilun 15 vuoden jälkeen homma vähän toistamaan itseään. Nainen tahtoi suhteen alkuaikoina kokeilla paljonkin eri asioita, seksiasuja, välineitä / leluja , paljon eri asentoja ja jopa pyllyseksiä. Nykyään homma on vakiintunut sellaiselle tasolle, että on korkeintaan pikaista suuseksiä esileikiksi ja pikapano normaalissa lähetyssaarnaajassa, jossa nainen tulee suhteellisen nopeasti ja minä sitten sen jälkeen hyvää hyvyyttäni heti perään. Taustaksi sen verran että saimme ensimmäisen lapsen muutamia kuukausia sitten, ymmärrän että raskausaikana ei voi olla kovin aktiivista toimintaa eikä heti synnytyksen jälkeen, mutta kun olen yrittänyt asiasta keskustella ja hakea seksiin sitä "nuoruuden kipinää" niin vastauksena lähinnä on se, että "minä olen nyt äiti, ei paljon pervoilu kiinnosta". Kuinka tästä lähdet rakentamaan molempia tyydyttävää seksisuhdetta? Täsmennän vielä sen verran että nuo nuoruuden huuman kokeilut loppui jo paljon ennen raskaaksi tulemista joten se perinteinen lapsi tuli taloon ei ole tässä se suurin syy. Mitä olen kavereiden kanssa keskustellut aiheesta niin yleensä lapsen saamisen jälkeen nainen on vasta "puhjennut kukkaan" ja muuttunut seksuaalisesti aivan erilaiseksi, lähes tulkoon päälle käyväksi, meillä se ei mennytkään niin. Olen lukenut jostain, että jos seksi toimii parisuhteessa, sillä ei ole juurikaan merkitystä, mutta jos se ei toimi siitä tulee helvetin iso asia ja olen todellakin samaa mieltä. Arkemme menee nykyään niin että äiti pääosin hoitaa lasta ja minä pidän perheen talouden pystyssä, joudun olemaan paljon töissä ja näin ollen aikaa lapsen hoitoon ei minulle hirveästi jää mutta en koe siitä syyllisyyttä koska teen pitkää päivää toimeentulomme turvaamiseksi, välillä olen iltaisin tietysti myös lapsen kanssa ne lyhyet ajat mitä pystyy että äiti saa käydä lenkillä tai harrastaa jotain mitä haluaa, olen itse myös liikkuvaa sorttia ja ihan ok kunnossa joten se ei luulisi olevan seksi halujen esteenä..
Kommentit (8)
Ja siis tuo viimeinen kappale koskee nykyistä miesystävääni, ei ex-aviomiestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Sen näkee naamasta, kun lakkaa saamasta", tiesi jo Junnu Vainio
EI se pelkästä seksistä onni ole kiinni
Rehelisyyttä pitää myös olla muutakin
Yhteistä kuin seksi seksiongelmat ovat
AINA merkki jostain vakemessta kiirisistä
Itsellä emäntä petti 2.kertaa oltu 22vyhdessä
EI lennä enää sen kanssa ei onnisstu
Joku sano ett seksi on parisuhteessa semmonen kuin liima mikä sitoo yhtee
Kyllä se oma parisuhde alko siinä vaiheessa menemään finaalia kohti kun vaimon antaminen ja huomioiminen alkoi olemaan olematonta... Nyt on sivusuhde toisen naimisissa olevan naisen kanssa,seksi on parasta ikinä,nainen on kaunis sisäisesti ja ulkoisesti. Tunnen olevani haluttu ja miehekäs,tunne jota avioliitossani en ole tuntenut vuosiin. Muutenkin kaikki synkkaa täydellisesti. Olemme väärien henkilöiden kanssa naimisissa ja sen asian kanssa pitää vaan elää. Varsinkin kun allekirjoittaneella on monta lasta. Ihan vaan naisille vinkiksi,antakaa,kehukaa ja pitäkää miehiänne hyvänä. Sama toimii toki myös toiseen suuntaan. M33
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei vanha koira enää uusia temppuja opi , eikä halua / viitsi opetella usko jo.
Olen tosi onnellinen, kun olen tällä naamalla saanut niin vietävän hyvin pildee. En olis ollenkaan niin onnellinen, jos joutuisin elämän jatkuvassa puutteessa. On tuosta varallisuudestakin sentään jotakin hyötyä naismarkkinoilla.
Valitettavasti monelle naiselle käy niin, että lapsiarki (ja muutenkin arki) häivyttää seksihalut. Ja varsinkin jos tunteet puolisoa kohtaan ovat hävinneet.
Itse olen sitä mieltä, että suhteen alussa jo pitä sopia näistä asioista, että mitä jos halut katoaa. Minulla kävi niin, en rakastanut enää miestäni (ja myöhemmin erottiin), mutta harrastimme silti säännöllisesti seksiä, kun mies niin halusi, ja minusta se on kuitenkin tärkeä osa avioliittoa, ja yritin ja halusin kuitenkin rakastaa ja haluta.
No, vaikka ei alussa olisi vastaisen varalle sopinut mitään, kuten suurin osa ei ole, niin koskaanhan keskusteleminen ei ole myöhäistä. Suhteessa pitäisi aina pystyä puhumaan, ja varsinkin niistä vaikeimmista asioista.
Jos vaimosi ei sinua halua, tai ei niin usein tai sellaista mitä sinä, niin ehdota kompromisseja, miten kummatkin voisitte tulla toisianne vastaan? Kysy mitä hän ehdottaa. Koska kai hänkin haluaa, että kummatkin olette tyytyväisiä suhteeseenne, seksuaalisiin tarpeisiinne? Kerro hänelle että sinä et ole tyytyväinen, ja kaiva hänestä se, että haluaako hän että sinä et ole tyytyväinen, ja mitä hän voisi tehdä että sinä olisit ainakin tyttytyväisempi. Jos hänelle on ok, että sinä olet tyytymätön, eikä hän halua tehdä mitään sinun tyytyväisyytesi eteen, niin sitten voi olla aika miettiä suhteen jatkoa.
Itselläni on toisin päin, eli miehelläni on ongelmia seksuaalisuuden kanssa (ja minä en saa tarpeeksi, ja en sellaista seksiä mitä haluaisin). Mutta koska olemme näistä asioista keskustelleet, ja mies on valmis tekemään kompromisseja ja kokeilemaan asioita, niin jo se saa minut olemaan hätäilemättä asian kanssa. Rauhassa ja mielenkiinnolla odotan mitä tulman pitää.