Vaimo ei rakasta minua enää...
Avioero. Lapset äidille. Muutto pois yhteisestä kodista. Itsellä pää aivan tyhjä, oon varmaan sokissa kun en tunne sisälläni mitään. Mietin vain, mitä teen ylimääräisellä kaappitilalla. Nyt on monta tyhjää huonetta, ei prkl, v*ttu, en tiedä mitä ajatella.
Miten voi parissa tunnissa tyhjentää yhteisen pesän täysin riekaleiksi, niin etten edes tunnista sitä enää kodiksi. Lastenhuoneet tyhjänä, vain viime kesänä laittamani uudet tapetit seinällä. Siellä täällä jotain tavaroita lattialla, pölyä senkin edestä. Nyt vaeltelen tyhjissä huoneissa ja mietin vieläkin, mihin kaikki hävisi.
Vaimo haluaa tapailla muita miehiä. Onnellinen koti tai pitkä parisuhde ei enää riitä, nyt vaimon täytyy saada toteuttaa omia mielihalujaan. Me muut seisomme hänen onnensa tiellä. En tiedä miten selvitä tästä kaikesta. Jonkun tässä perheessä on pidettävä järki päässä edes lasten vuoksi. Ensi viikolla tapaaminen sossussa ja lasten huollosta sopiminen.
Miten täysin murtunut mies selviää erosta ja tulevista yksinäisistä päivistä. Miten tästä kuopasta noustaan. Hyviä neuvoja lukisin mielelläni kohtalotovereilta, jotka ovat saman läpikäyneet.
Kommentit (14)
Hienosti selviät. Itse kokenut eron 3 v sitten ja sanotaanko näin että se oli paras päätös minkä silloin exäni teki. Halusi jotain muuta eli erota ja toi toisen miehen yhteiseen kotiin. Helpotti mun oloa kun kaikki selkeni. Kaikki hiljaisuus, oudot viestittelyt iltaisin, puhelimen piilottelu/ salasana lukitus, baari reissut.
Siitä selvisin ja hommat sujuu paremmin kuin koskaan ja ex akka lojuu edelleen sossun luukulla.
Toi tapettikohta meni yli, muuten 5-/5
Pölyjen siivouksesta kannattaa aloittaa, se on myös suhteellisen helppoa kun tavaroita ei juurikaan ole. Sitten alat pikkuhiljaa sisustaa kotia oman näköiseksi.
Eli sinä ja lapset olitte tiellä, mutta otti lapset mukaansa... Just.
Vierailija kirjoitti:
Eli sinä ja lapset olitte tiellä, mutta otti lapset mukaansa... Just.
Mä mietin samaa. Sekin että ne lapset muutti jo, vaikka ensi viikolla vasta sovitaan lasten huollosta. Ja samoin tuo, että koti mukamas oli onnellinen. Ei se koti ole onnellinen, jos siellä ei ole rakkautta.
http://www.mentores.fi/tunnesydamesi/
Olen pahoillasi puolestasi. Toivottavasti löydät aikanaan uuden onnen. Kimmon Takanen on kirjoittanut kirjan aiheesta ja omaa omakohtaista kokemusta kertomansa mukaan aiheesta. Paljon voimia, selviät kyllä, vaikka nyt ei taatusti tunnu siltä!
N37
Aika parantaa. Voit nopeuttaa eron käsittelyä puhumalla ystäville, hakemalla ammattiapua (esim. työterveyshuollon kautta psykologille) lukemalla ehkä jonkun erokirjan (tuo edellä suositeltu Takasen kirja on hyvä) ja hakeutumalla eroryhmään. Niitä järjestetään miehillekin ihan omia, jos tuntuu siltä, että naisten kanssa puhuminen ei ole luontevaa. Itse olen käynyt läpi kaiken edellä mainitun ja alan olla jo hyvässä hapessa, vaikka tulin keväällä jätetyksi toisen naisen takia ja ero tuli aivan puun takaa. Ensimmäiset kolme kuukautta ovat pahimpia, sitten alkaa helpottaa. Tsemppiä!
N 38
En ihan ymmärtänyt, että kuka muutti, kenen kanssa mistä ja mihin. Jos kuitenkin tilanne on se, että vaimo muutti kodistasi ja vei lapset mukanaan, mutta sinä haluaisit, että olet lähivanhempi, niin sinulla on mahdollisuus estää tuo muutto pois kodistasi. Lapsia ei saa muuttaa pois heidän kodistaan ilman molempien vanhempien lupaa.
Puhu asianajajan kanssa tästä, ettet kuin menette sinne lastenvalvojalle.
Tsemppiä, erosta selviää! Hvyä, että pidät pään kylmänä lasten takia.
Ajattele positiivisia puolia:
- Kukaan ei nalkuta
- Saat tehdä mitä huvittaa
- Voit lähteä sokkotreffeille
- Ei tarvi elättää vaimoa
- Voit matkustella mielin määrin
- Voit maata keskellä olkkarin lattiaa kenenkään siihen puuttumatta
Jne!
Jos itselleni voisin antaa neuvon kun itse tulin jätetyksi, niin sanoisin että pidä huolta itsestäsi, ja että tulet vielä olemaan onnellinen. Keskity itseesi, ja keskity siihen mistä Sinä pidät, niin unohdat koko naisen. Tiedän että se tekee pahaa nyt, mutta se on vain normaalia. Lisäksi koita olla miettimättä kuinka idiootti eksäsi on, koska sille et voi tehdä mitään. Keskity vain itseesi ja koeta itse tehdä paremmin, siitäkin voi saada tyydytyksen tähän ongelmaan...
Tulet pääsemään kyllä yli. Liiku, urheile ja tapaa kavereita. Tee lasten kanssa kivoja asioita. Itke, kun itkettää ja kirjoita tuntoja paperille. Yritä pysyä liikkeessä joka päivä. Käy vaikka kaupassa joka päivä. Ja kahviloissa pari kertaa viikossa.
Nyt tuntuu varmasti pahalta, se on normaalia. Se on osa toipumisprosessia. Yritä nähdä tilanne myös ulkoapäin ja muutoksen edut.
Sinä toivut, lapset toipuvat, he eivät näe onnetonta liittoa (riittää, että toinen on onneton), löydät elämästä uusia mahdollisuuksia, voit toteuttaa ne asiat, joista luovuit, tapaat uusia ihmisiä ja ehkä rakastut vielä palavasti. Nyt sinulla on mahdollisuus onneen, et ole ihmisen kanssa, joka ei enää rakasta sinua.
Et myöskään ole hänen elättäjä tai kynnysmatto. Loppuajan vaimosi saattoi olla kanssasi taloudellisista syistä... Jos hän olisi halunnut vain ajatuksena tapailla uusia miehiä, niin olisiko hän todella heittänyt kaiken menemään? Lasten kodin ja perheen tuoman turvan? Taloudellisen turvan?
Usein noin radikaalin lähtemisen syynä on ihan tietty henkilö, jota halutaan tapailla. Mihin hän muutti?
Olitteko pitkään naimisissa? Kertoiko vaimosi muuta syytä, kuin halun tapailla "muita"? Taustoja tuntemukselleen?
Pitäisikö mikä uskoa että ero tapahtui kokonaan puun takaa, ettei MITÄÄN kertomista kuinka paha tai huono olo vaimolla on ollut? Ja heti panemaan kaikki miehet mitä maa päällään kantaa?
Just just. Uskoo ken tahtoo.
Mutta ainahan voit sääliä itseäsi kuinka hyvä olit mutta naiselle riitä mikään.
Hurjasti voimia, malttia ja rakkautta sulle.
Aamulla, huomenna varmasti saat enemmän vertaistukea.