Nykyavioliitot ei toimi

3. Olemme yhteydessä muihin enemmän kuin koskaan, mutta samalla olemme erossa

– Ollaanpa nyt rehellisiä, viimeksi kun ”puhuit” rakastamallesi ihmiselle, et edes kuullut tämän ääntä, D’Ambrosio suomii.

– Olet ehkä töissä, salilla, ehkä lasten kanssa jalkapallomatsissa. Olette kenties samassa huoneessa. Pyysit vaimoasi varaamaan ravintolapöydän… Tekstarilla. Miehesi tilasi kukkia työpaikallesi… Sovelluksella, joka hänellä on puhelimessaan. Etsitte kumpikin kalusteita uuteen kotiinne… Pinterest-sovelluksessa, D’Ambrosio jatkaa.

Nykymaailmassa mihinkään ei vaadita fyysistä yhteyttä. Tunteet on poistettu, ja tilalle on tullut värikkäitä puhekuplia näytöllä, D’Ambrosio kuvaa.

– Jotenkin olemme oppineet loukkaantumaan tekstistä näytöllä, syyttämään muita ”vihaisuudesta” tai ”surusta”, vaikka todellisuudessa emme tiedä, mitä vastapuoli tuntee. Haluatko tietää, miksi isoäitisi ja isoisäsi juuri juhlivat 60. hääpäiväänsä? Koska he eivät rullanneet Instagramia läpi surren sitä, mitä John söi illalliseksi. He eivät olleet Facebookissa kritisoimassa muita. He eivät olleet lomalla ”snäppäilemässä” ystävilleen.

4. Huomionhakuisuutemme voittaa halumme tulla rakastetuksi

Sosiaalinen media antaa huomiota ja julkisuutta helposti: yksi selfie, ja tuhat tykkää. D’Ambrosio kertoo näkevänsä sosiaalisessa mediassa jatkuvasti kuvia ihmisistä juhlimassa design-vaatteissaan upealla klubilla, vaikka tosiasiassa D’Ambrosio tietää samojen ihmisten painivan suurten rahaongelmien kanssa. Kuvien ainoa tarkoitus on ilmaista menestystä, vaikka menestys olisi harhaa.

– Jos haluat rakastaa jotakuta, lakkaa hakemasta huomiota kaikilta, koska et koskaan tule olemaan tyytyväinen yhden ihmisen antamaan huomioon. Sama pätee rakkauteen. Rakkauden kuuluisi olla pyhää. Et voi rakastaa toista, jos mietit samalla, mitä muut sinusta ajattelevat.

5. Sosiaalinen media kutsui tuhansia ihmisiä sänkyyn kanssasi

D’Ambrosion mukaan yksityisyys on nykymaailmassa kadonnut. Mikään ei ole pyhää; kaikki on netissä kaikkien nähtävillä.

– Sen sijaan, että nauttisimme hetkestä, hukumme kyberavaruuteen, yritämme keksiä parhaan statuspäivityksen tai täydellisen filtterin. Siinä, että jakaa hetkiä elämästään, ei ole todellakaan mitään pahaa. Teen sitä itsekin. Mutta mihin vedämme rajan, D’Ambrosio kyselee.

Mies ihmettelee nykyihmisen tahtoa kutsua vieraita kotiinsa, treffeilleen, vaatekaappiin, autoon ja rannalle, vaikka avioliiton pitäisi olla ”pyhä”.

Kaikesta huolimatta D’Ambrosio haaveilee edelleen tosirakkaudesta.

– Pahoin pelkään, että maailma, jossa elämme, on kasannut esteitä tiellemme matkalla siihen onnelliseen elämään toisen ihmisen kanssa. Jotkut asiat ovat hallinnassamme, toiset eivät.

Nykyavioliitot eivät toimi, koska tasa-arvo. Minä menin itseäni paljon koulutetumman kanssa naimisiin, olin kolmen lapsen vuoksi kotona 10 vuotta ja hyvin menee. Mies tekee pitkää päivää, koska meillä ei ole tasa-arvoa vaan mieselättäjäperhe. Mies maksoi minulle yksityisen eläkevakuutuksen ja saa aikanaan eläkettä enemmän kuin jos olisin ollut pienipalkkaisessa työssä. Ja jotain kai maksaa lastenhoitokin laitoksessa? Olen taloudellisesti riippuvainen miehestäni. Tuskin näin nelikymppisenä enää löydän yhtä rikadta ja yhtä hyvin ansaitsevaa miestä. Ja miksi etsisonkään kun seksikin on taivaallisen hyvää. Tasa-arvoiset nykyavioliitot kestävät max. 5 vuotta ja syntyvyyskin on romahtanut, vaikka Ihmisyen tulotaso senkun nousee.

Avioliitto on keinotekoinen konstruktio, jolla on joskus turvattu leivänsaanti sekä talon ja suvun jatkuminen. Nyt ihmiset elävät vuosikymmeniä kauemmin ja monta kertaluokkaa virikkeellisemmässä ympäristössä kuin ennen. Yhdessäolo ja perheen yhtenäisyys ei ole samanlainen elämän ja kuoleman kysymys kuin joskus.

Siis 2 mitä helkuttia?

Minäkin olen ollut kotiäitinä/kotirouvana pian 20 vuotta ja todellakin meillä on tasa-arvoinen suhde ja olemme kumppaneita niin hyvässä kuin pahassa. Kaikki on yhteistä ja kaikki isot asiat sovitaan yhdessä.

Mieheni arvostaa minua ja minä häntä ja suhteesta löytyy rakkautta, intohimoa, ystävyyttä ja sitä tylsää arkea.

Emme koe olevamme toisistamme riippuvaisia vaan ihan vapaasta halusta olemme yhdessä.

En hetkeäkään epäile ettenkö pärjäisi ilman miestäni. Olen aikuinen ihminen ja pärjään yksinkin.

Olimme molemmat köyhiä vastavalmistuneita kun menimme naimisiin ja silloin jo sovimme että avioehtoa ei tehdä koska kaikki varallisuus mikä avioliiton aikana hankitaan on yhteistä koska se on yhdessä tehty. Ja mies on sanonut että ilman minua hänellä ei olisi näin ihanaa kotia :)

Olemme molemmat järkeviä talousihmisiä mutta täytyy kyllä myöntää että mieheni on minua taitavampi esim. osakemarkkinoilla mutta ikinä hän ei osta tai myy osakkeita kysymättä minun mielipidettä. Olemme olleet nyt yhdessä 25 vuotta.

Samaa mieltä että nykyavoioliitot ei toimi. Siitä kertoo jo seksin väheneminen parisuhteissa.

Onko ne toimineet ennenkään? Nykyään on vain mahdollista ja hyväksytympää lähteä kävelemään huonosta liitosta.

Ihmisillä on liikaa odotuksia tämmöisten tekstien takia. Kuvittelevat suhteen olevan pielessä, kun oma arki on erilaista.

19 vuotta naimissa ja eletty omaa parisuhdettamme ilman ulkopuolisten neuvoja.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on liikaa odotuksia tämmöisten tekstien takia. Kuvittelevat suhteen olevan pielessä, kun oma arki on erilaista.

19 vuotta naimissa ja eletty omaa parisuhdettamme ilman ulkopuolisten neuvoja.

Jos esim. seksi on lähes hiipunut niin silloin suhteessa on jotain pahasti vialla.