Lue keskustelun säännöt.
Voiko näin erilaisten suhde toimia?
01.09.2016 |
Ollaan siis parikymppisiä opiskelijoita, ja meillä on todella erilaiset käsitykset mm. juhlimisesta. Itse en tykkää käydä ulkona, muuta kun pakolliset opiskelijabileet melkein selvänä pari kertaa vuodessa, kun taas poikaystäväni juoksee joka pippalot läpi kauheessa humalassa. Opiskellaan vielä eri paikkakunnalla ja meillä on jonkin verran välimatkaa. Olen todella ahdistunut tilanteesta jo nyt, koska pelkään että hän pettää minua tai muuta pahaa. Haluaisin pystyä rauhoittumaan ajatusteni kanssa, mutta se on niin vaikeaa. Sain jo ajan terapiaan, jossa aion puhu asiasta kyllä. Tuntuu muutenkin, että en ole poikaystävälleni tärkeysjärjestyksessä kovin korkealla valitettavasti... Voiko lähtökohtaisesti tästä tulla yhtään mitään?
Kommentit (26)
No eipä hyvältä vaikuta. Harva nainen kai jaksaa tuollaista miestä joka säheltää kännissä kaiken aikaa. Ei jatkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi edes haluaisit että tuo toimisi? Haluatko oikeasti jakaa elämäsi ihmisen kanssa joka haluaa viettää aikaansa noin eri tavalla? Ei se tulee muuttumaan jotenkin maagisesti sitten kun opinnot on ohi. Hän juhlisi ja siinä kököttäisit kotona.
Pitääkö tässä alkaa juopoksi, että naiset alkaa kiinnostua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muuten en kommentoi, mutta kaukosuhteet opiskeluaikana on typerintä koskaan.
Eiköhän toinen mies olisi parempi sinulle kun tämä juoppoteini? Ole mielummin yksin kun otat jotakin vastaavaa tyyppiä ristiksesi. Olette niiiin nuoria vielä, että pakkoko se on hätäillä...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun vanhemmat olivat yhdessä toisen kuolemaan asti, olivat juuri tuolla tavalla erilaisia. Tosin olette nuoria, joten saattaa tuo bileissä juokseminen vähän laantua. Itsekin kävin nuorena paljon kavereitten kanssa baareissa, eipä ole sitä juuri tullut harrastettua perheen perustamisen jälkeen. Omasta isästäni täytyy tosin sanoa sen verran, että hänestä tuli alkoholisti. Pysyivät yhdessä, koska juomattomat kaudet olivat pitkiä.
Kai mä jotenkin toivon että se muuttuis ekan kouluviikon, ekan kuukauden, ekan vuoden tai viimeistään opiskelujen päättymisen jälkeen. Mut turha toivo kai 😕 Periaatteessa kestäisin kaiken muun paitsi tän ahdistuksen. Tän kanssa on vaikea elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terapiaan kun 2-kymppisen seurustelukumppani ryyppää? Valtioko ton kustantaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet nuori ihminen, sinun kuuluu elää omien arvojesi mukaista elämää! Älä sido itseäsi ihmiseen jonka
elämäntapa ei sinua kiinnosta. Jonkun aikaa tuntuu pahalta ja ikävöit poikaystävääsi mutta kun paneudut
omaan opiskeluusi ja hankit omanlaisesi ystäväpiirin ja harrastuksia, ehkäpä jo vuoden päästä ihmettelet
miksi ahdistuit tästä suhteesta. Opettele elämään itsenäistä elämää, turha sitoutua noin nuorena vielä.
Löydät kyllä oman tiesi!
Maksan kyllä käyntini ihan itse, että siitä ei tarvitse kenenkään huolehtia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kannustavasta kommentista 13❤️
Vierailija kirjoitti:
No eipä hyvältä vaikuta. Harva nainen kai jaksaa tuollaista miestä joka säheltää kännissä kaiken aikaa. Ei jatkoon.
Sä et ymmärrä koska et ole international 😃
Minun tapauksessani ei toiminut. Poikaystävä asui ja kävi töissä toisella paikkakunnalla. Käydessään luonani hän halusi pubiin istumaan mieluiten valomerkkiin asti. Jos en halunnut mukaan, hän mankui ja rähisi ja lähti useimmiten lopulta itse, ja jollei lähtenyt, osoitti mieltään, tiuski ja murjotti siihen saakka, kun seuraavana päivänä mahdollisesti pääsi pubiin. Yhä useammin hän ratkaisi asian niin, että kävi perjantai-iltaisin kotikaupungissaan ottamassa kännit, hyppäsi yöjunaan ja tuli aamulla jatkamaan pöhnäuniaan minun yksiööni. Useimmiten hän kävi lauantaina vielä ostamassa lastin olutta ja istui sitten television ääreen imeskelemään tölkkejään.
En voinut kuvitellakaan muuttavani joskus asumaan tuon poikaystävän kanssa, koska erimielisyys pubiinmenosta ja alkoholinkäytöstä vei suuren osan yhteistä aikaamme. Onneksi sain hänen elämäntyylistään hyvän käsityksen ennen mitään isompaa sitoutumista. Hän oli aivan toista mieltä, ja eroaminen oli työn ja tuskan takana. Kannattaa päättää asia mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Selviää ilman terapioitakin.
Kyllä se voi toimia (lue viesti 1.) mutta luulen että sinun tapauksessasi se ei tule toimimaan.
Kuullostaa taas uudelta "av-mamma liitolta" jossa on toisen kunnioitus ja rakastaminen kaukana.
Toisaalta - miksi edes haluaisit tuollaisen miehen kanssa suhdetta?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se voi toimia (lue viesti 1.) mutta luulen että sinun tapauksessasi se ei tule toimimaan.
Kuullostaa taas uudelta "av-mamma liitolta" jossa on toisen kunnioitus ja rakastaminen kaukana.
Toisaalta - miksi edes haluaisit tuollaisen miehen kanssa suhdetta?
Koska ollaan oltu jo yli vuosi yhdessä, josta osa asuttiinkin samassa osoitteessa ja silloin kaikki meni hyvin.
Erilaisten ihmisten liitosta voi tulla jotain, jos molemmat kunnioittavat ja arvostavat toistaan. Kysymys ei siis ole siitä kuinka erilaisia olette, vaan siitä arvostatko poikaystävääsi niin paljon, että luotat häneen. Ja arvostaako hän sinua niin paljon, että on tuon luottamuksen arvoinen.