En saa itsestäni mitään irti
Olen 4,5kk ikäisen pojan äiti ja tuntuu siltä, etten saa itsestäni mitään irti. Päivät olen lapsen kanssa kotona neljän seinän sisällä ja alkaa tuntua siltä, että seinät todellakin kaatuu päälle. Meillä on aikalailla aina sama päivärutiini, herätään aamulla, annan pojalle ruokaa, syön aamupalan, leikitään, poika menee päiväunille jne jne. Lapsi itsessään on suhteellisen helppo, ei itkeskele turhia, syö ja nukkuu hyvin.
Poltin ennen raskautta, raskauden aikana en polttanut yhtään, mutta kuukausi synnytyksen jälkeen sorruin polttamaan ja sillä tiellä ollaan. Joka ilta ennen nukkumaan menoa mietin, että huomenna aloitan kuntoilun ja lopetan tupakan polton, mutta silti iltaisin huomaan olevani samassa tilassa enkä mitään saanut aikaiseksi. En siis tosiaankaan saa itsestäni mitään irti. En myöskään saa nukuttua tämän takia kun asia kalvaa mieltä ja joka ilta nukkumaan mennessä muutkin asiat alkaa pyöriä päässä. Mies tekee pitkää päivää töissä, lähtee 7 aikaan aamulla ja tulee klo 18-20 välillä kotiin. Tajusin juuri, että ainoa ulkoilu mitä tällä viikolla on tapahtunut oli se kun käytiin alkuviikosta vauvan kanssa kaupassa. Huhhuijaa, tämä se vasta elämää.
Onko ketään kohtalotovereita tai muita keltä voisi löytyä vinkkejä miten päästä tästä synkkyydestä pois?
Kommentit (8)
Mäkin voim hoitaa sitä lasta tiettyä palkkaa vastaan 😊
Oikola Tauno kirjoitti:
Mäkin voim hoitaa sitä lasta tiettyä palkkaa vastaan 😊
En mä kyllä kauheen tasokkaita vastauksia odottanutkaan tähän aikaan yöstä. Sun neuvoista ei valitettavasti ollut kyllä nyt apua, mä nimittäin rakastan lastani enemmän kun mitään muuta, joten en haluais antaa sitä sossulle ja vielä vähemmän sulle hoidettavaks. Äitien elämä ei vaan aina oo kauheen helppoa, niin helpolta kun se saattaa kuulostaakin.
Nyt armoa itsellesi. Olet tehnyt aika hurjan hienon teon lopettaessasi tupakoinnin raskauden ajaksi + kuukauden sen jälkeen! Elämä varmasti tuntuu aika oudolta ja seinät kaatuvan päälle kun lapsi on noin pieni, mutta vaikutat rakastavalta äidiltä väsymyksestä huolimatta. Ei tarvitse olla täydellinen, voit yrittää polttamisen lopettamista myöhemmin kun on sen hetki.
Ole kuule nyt vaan ylpeä hienosta tilanteesta, olet tehnyt hyvän ja kunnioitettavan päätöksen kun et ole polttanut raskauden aikana. Muutaman tupakan silloin tällöin polttavat äidit, joita tunnen, ovat vain terveitä lapsia saaneita.
Vaikka tuntuu nyt ettei elämä anna mitään, anna mahdollisuus tulevaisuuden näyttää muuta. Olet varmasti aika väsynyt vauvan kanssa. Ei kenenkään tosiaan täydellinen tarvitse olla. Anna elämän mennä ja koita ajatella, että nautit nyt niistä asioista, jotka nyt tuntuvat hyvältä. Vauva kasvaa nopeasti ja arki sen myötä muuttuu. Voit löytää uusia ilonaiheita piankin, vaikka nyt tuntuisi miltä.
Tsemppiä ja onnea hienosta 10kk röökilakosta! Harvalla moiseen tahdonvoima riittää.
Minäkin kannustan armahtamaan!
Olet varmaan aika paljon yksin, kun pysyttelet kotona ja mies on niin pitkiä päiviä töissä. Ehdottaisin, että laittaisit vauvasi vaunuihin ja menisit joka päivä ulos, kävelylle. Olisit vaikka tunnin. Samalla voisit käydä kaupassa, jos tarvetta on, mutta kävelysi olisi huvi. Saisit happea, näkisit muutokset luonnossa nyt kun syksy on tulossa, näkisit muita ihmisiä. Unesikin saattaisi parantua, eivätkä huolet pääsisi niin valvottamaan.
Uskoni kävelemiseen ulkosalla on vakaa, vaikka monet pitävät hiki päässä juoksemista ja kaiken maailman sykemittareita ainoana oikeana tapana liikkua. Muut kuntoilevat, minä kävelen, ja kas kummaa, kuntoni on erinomainen! Käveleminen on mulle tavallaan ajattelemisen fuktio, saan uusi ajatuksia, saan setvittyä mieltä painavia asioita kun jalat vievät.
Jaksatko yhtään päivän mittaan lukea, kiinnostaako lukeminen ylipäänsä? Lue novelleja (esim Tove Janssonin Näkymätön lapsi ja Kuvanveistäjän tytär). Novellit ovat lyhyitä ja kirjan voi aina jättää odottamaan kun vauva tai kotityöt kutsuvat.
Olisi kiva, jos sinulla olisi jotain aikuiskontakteja. Pienen vauvan kanssa on hankala puhua puhelimessa, mutta kavereille voi myös lähettää ihan oikeita kirjeitä s-postissa.
Mutta ihan ensin, mene joka päivä vähäksi aikaa ulos.
Raahaudu vauvauintiin, se piristi itseäni esikoisen aikana. Se oli klo 13 ja päivä meni aina nopeasti, kun vauva heräsi vasta klo 11. Sitä alkoi jo odottaa kun oli sopivasti keskiviikkona. Kutsuin myös vuorotyötä tekeviä kylään päivisin. Toisaalta sitten luin paljon kirjoja ja blogeja, esikoinen oli kanssa aika helppo.
Kävin myös kaupassa ja tein miehelle ruokaa. Kivaa oli myös tehdä sellaisia lounaita mistä itse pidin. Voi sen laihdutuksen aloittaa pelkällä ruokavaliollakin ja vaikka abc-challensilla.
Rytmit on tärkeitä, ja se että poistut joka päivä kotoa. Muuta ei sitten pienen vauvan äidin tarvitse tehdä - ellei itse halua.
Silkkitieltä jotain stimulanttia, esim. dexedrineä?
Kiitos Tauno, tätä en ollutkaan miettinyt. Ehkä pelastit juuri elämäni.