Hävettää, sillä ystäväni juttelee koirilleen, ja kyselee heiltä kaikkea
Ja julkisella paikalla juttelee kuin ihmislapselle, onko ihan normia?
Olen huolissani, että kuinka pitkiä tarinoita hän juttelee koirilleen kotona.
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Sanot sinä ja käytät koirista pronominia "he".
Peukuttaisin tätä sata kertaa, jos voisin!
Porvoon torilla tavataan. hihihi..
Vierailija kirjoitti:
Sanot sinä ja käytät koirista pronominia "he".
Niin käytän "he", kuten ystävänikin käyttää heistä, ja sanoo heitä pojikseen:D
Onko tämä sitten parempi: hävettää, sillä ystäväni juttelee koirilleen, ja kyselee seiltä kaikkea?
:D otan uusiksi eli OTSAKE:
"Hävettää, koska ystäväni juttelee koirilleen, ja kyselee niiltä kaikenlaista?"
TEKSTIosa:
"Ja julkisella paikalla ystäväni juttelee koirilleen kuin ihmislapsilleen; onko ihan normaalia?
Olen huolissani ystäväni käytöksestä, että kuinka pitkiä tarinoita ystäväni juttelee koirilleen kotona."
Voi, mä kuule juttelen sen kanssa kotona Tsehovista, Särkänniemen delfiinikriisistä ja kaupassa häiriköivästä Putinista. Välillä haukutaan kylän ihmisiä. Wuf.
Vierailija kirjoitti:
Voi, mä kuule juttelen sen kanssa kotona Tsehovista, Särkänniemen delfiinikriisistä ja kaupassa häiriköivästä Putinista. Välillä haukutaan kylän ihmisiä. Wuf.
Juuh, uskon kyllä, että juttelet koirallesi, kellepä muulle juttelisit?PUAAHAHHAH
Mä rakastan mun koiraa mielettömästi ja kerron sille kaikki asiani.
Vierailija kirjoitti:
Voi, mä kuule juttelen sen kanssa kotona Tsehovista, Särkänniemen delfiinikriisistä ja kaupassa häiriköivästä Putinista. Välillä haukutaan kylän ihmisiä. Wuf.
Mitenkäs koirasi vastaa? Onko vilkastakin vuoropuhelua?
Onko ihmisellä kaikki ns. kotona, jos ihan oikeesti puhuu koiralleen kaikki asiansa, ja yksipuolisesti harjoittaa yksinpuhelua koiralleen, siis haloo koiralle eli eläimelle, joka ei ole sama kuin ihminen, joka myös ottaa kantaa ja puhuu myös takaisin, kuten ihminen ihmiselle puhuu.
Mielestäni ihmisellä on suunnattomia ongelmia muiden ihmisten suhteen kanssakäymisessä ja sosiaalisissa suhteissaan, jos pitää omaa koiraansa tai kissaansa toisen ihmisen korvikkeena.
Ihan sama kun puhuisi yksin ja seinilleen, kun koiralleen juttelee, joka ei osaa puhua.
Vierailija kirjoitti:
Voi, mä kuule juttelen sen kanssa kotona Tsehovista, Särkänniemen delfiinikriisistä ja kaupassa häiriköivästä Putinista. Välillä haukutaan kylän ihmisiä. Wuf.
Pidätkö itseäsi normaalina?
Mä puhun enemmän koiralleni kuin ihmisille.
Mä puhun kissoilleni. EI siinä mitään outoa Ole. Juoksevat ovelle tervehtimään kun tuun niin olishan outoa jos mä en tervehdi takaisin. Kyselen miten päivä on mennyt ja otan kengät pois. Saan vastaan mykkää tuijotusta mutta who cares. Yhdessä kävellään sit keittiöön ja toverit nousee tiskipöydälle varmistamaan että muistan ruokkia. Samalla tsekataan päivän ruokaa. Saavat valita kahdesta ruokapurkista toisen. Sit menee vaikeeks jos eivät oo samaa mieltä (3kissaa). Ruoan jälkeen nuollaan huulia ja kiitetään katseella ja mennään tohottamaan omia juttuja erilleen. Sitten illalla saatan valittaa avokin sotkuista kissoille ja pyytää niitä auttamaan etten oo ainoo joka raataa. EI ne koskaan kyl kuuntele. Saatana.
Vierailija kirjoitti:
Mä puhun enemmän koiralleni kuin ihmisille.
Olet siis sillä tavalla mielenvikainen.
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä sitten parempi: hävettää, sillä ystäväni juttelee koirilleen, ja kyselee seiltä kaikkea?
Niiltä
Minäkin puhun lemmikeilleni. Olin joskus hevostallilla töissä niin juttelin aivan laidasta laitaan hevosille asioista! Mielestäni monet eläimet tykkäävät kun ihminen niille juttelee.
Sanot sinä ja käytät koirista pronominia "he".