Lue keskustelun säännöt.
Hävettää, sillä ystäväni juttelee koirilleen, ja kyselee heiltä kaikkea
31.08.2016 |
Ja julkisella paikalla juttelee kuin ihmislapselle, onko ihan normia?
Olen huolissani, että kuinka pitkiä tarinoita hän juttelee koirilleen kotona.
Kommentit (26)
Ap kuolisi häpeästä/myötähäpeästä tavatessaan minut. Juttelen tietenkin omalle, mutta myös muiden koirille! Lapsesta asti olen harrastanut "koiran puhetta" eli sen imitoimista, mitä koira vastaisi jos voisi vastata tai puhuisi jos voisi puhua. Siis oikeastaan en niinkään puhu vastaantuleville koirille, vaan puhun omalla äänelläni, mitä ne koirat puhuisivat jos pystyisivät puhumaan :D yksin lenkillä ollessa en ilkeä tehdä sitä, mutta kaverin kanssa kyllä ja autoillessa yksinkin teen sitä. Se on yksinkertaisesti todellinen ilo vaan :D varsinkin kun erilaisilla koirilla on niin erilaisia asioita sanottavana..mielikuvitus rajana ja hyvälle mielelle tulee. luulen etten ole ainoa koiraihminen joka tekee tätä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap kuolisi häpeästä/myötähäpeästä tavatessaan minut. Juttelen tietenkin omalle, mutta myös muiden koirille! Lapsesta asti olen harrastanut "koiran puhetta" eli sen imitoimista, mitä koira vastaisi jos voisi vastata tai puhuisi jos voisi puhua. Siis oikeastaan en niinkään puhu vastaantuleville koirille, vaan puhun omalla äänelläni, mitä ne koirat puhuisivat jos pystyisivät puhumaan :D yksin lenkillä ollessa en ilkeä tehdä sitä, mutta kaverin kanssa kyllä ja autoillessa yksinkin teen sitä. Se on yksinkertaisesti todellinen ilo vaan :D varsinkin kun erilaisilla koirilla on niin erilaisia asioita sanottavana..mielikuvitus rajana ja hyvälle mielelle tulee. luulen etten ole ainoa koiraihminen joka tekee tätä?
Siis korjaus, en tietenkään puhu omalla äänellä koiran puolesta vaan koiran äänellä ja niitä yleensä on erilaisia koirasta ja sen mielentilasta riippuen :D nyt kun tämän kirjoittaa näin, kun kuulostaa pimeältä mutta hauskaa se on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä puhun enemmän koiralleni kuin ihmisille.
Olet siis sillä tavalla mielenvikainen.
Ne ei lavertele eteenpäin niin kuin lörppähuuliset juoruajat. Ja kumminkin saa purkaa turhat juttunsa jollekkin eikä edes vastauksia tarvitse omiin höpinöihin. Lääkärit ja terapeutit sitten oikeisiin ongelmiin.
Siinä ei oo mitään huolestuttavaa, että juttelee elämiille. Sinuna olisin ehkä hieman huolissaan omasta ajatusmaailmastasi :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kuolisi häpeästä/myötähäpeästä tavatessaan minut. Juttelen tietenkin omalle, mutta myös muiden koirille! Lapsesta asti olen harrastanut "koiran puhetta" eli sen imitoimista, mitä koira vastaisi jos voisi vastata tai puhuisi jos voisi puhua. Siis oikeastaan en niinkään puhu vastaantuleville koirille, vaan puhun omalla äänelläni, mitä ne koirat puhuisivat jos pystyisivät puhumaan :D yksin lenkillä ollessa en ilkeä tehdä sitä, mutta kaverin kanssa kyllä ja autoillessa yksinkin teen sitä. Se on yksinkertaisesti todellinen ilo vaan :D varsinkin kun erilaisilla koirilla on niin erilaisia asioita sanottavana..mielikuvitus rajana ja hyvälle mielelle tulee. luulen etten ole ainoa koiraihminen joka tekee tätä?
Siis korjaus, en tietenkään puhu omalla äänellä koiran puolesta vaan koiran äänellä ja niitä yleensä on erilaisia koirasta ja sen mielentilasta riippuen :D nyt kun tämän kirjoittaa näin, kun kuulostaa pimeältä mutta hauskaa se on.
Juuri näin, jos kasvaa isoksi niin luovuus loppuu ja arki tappaa.
Mä puhun kans paljon koiralleni. En tosin pura tuntojani, mutta tyyliin "mennäänkös hakemaan postit", "tuus nyt sisälle sieltä" "mennääs tästä vasemmalle/oikealle, äläkä lähe kauheen kauas". Näitä samantyyppisiä kun on kaiken 10 vuotta hokenut niin ei tuota tarvi yksisanaisesti komentaa kun ymmärtää puheesta avainsanat ja tekee mitä pitää. Koiralle kannattaa puhua, se oppii siinä samalla paljon asioita jotka tekevät elämästä sen kanssa rennompaa.