Kuvittele, että pääsisit sanomaa jotakin 12-vuotiaalle itsellesi, mitä sanoisit?

Opiskele ja keskity treenaamiseen.

Voisitko nyt jumalauta etsiä jotain järkevää tekemistä sen jatkuvan Harry Potterien lukemisen sijaan, tai oot kymmenen vuoden päästä ihan hukassa kun et oo hyvä missään eikä mikään kiinnosta.

Luota itseesi. Asiat tuppaavat järjestymään kun oikein yrittää.

Mieti, mitä haluat tehdä. Ei ole pakko totella äitiä.

Elämä kantaa.

Tee läksyt. Aloita joku liikuntaharrastus. Ole kiltti äidillesi. 

Lopeta henkilön x kanssa hengailu, ja mene omille teillesi, eri kouluun.

Älä tee niin kuin äiti ja isä käskee, vaan niin kuin itse haluat. Elä!

Et sinä oikeasti ole lihava.

Ota nyt vaan ne hammasraudat vaikka ne olisikin tosi nolot. Tulevaisuudessa kiität itseäsi.

Hanki itsellesi huostaanotto jotta pääset elämään normaalia elämää.

Kaikki järjestyy, vietä mummisi kanssa paljon aikaa. Nauti musiikista, opiskele.

Tsemppiä, kolmekymppisenä helpottaa. Tai no, epämääräisemmin tulevaisuudessa, ettei kuulostaisi niin mahdottoman kaukaiselta.

Älä osta sitä ensimmäistä irtokarkkipussia äläkä hae Teatterikorkeakouluun vaan viittomakielen ohjaajaksi, säästät elämästäsi kolme vuotta.

Ei sinun tarvitse kantaa vastuuta. Ne luulevat olevan parempia, mutta ne eivät ole sen suurempia kuin muutkaan.

Pysy laihana, ihmiset on pinnallisia eikä niihin kannata luottaa, opiskele tehokkaasti koskaan ei voi tietää milloin tiedosta voi olla hyötyä.

Osta Applen osakkeita. Mutta emmä uskois, ellen mä tietäis, että se on minä kuka kertoo viestin. 

Sina et ole vastuussa vanhempiesi ongelmista. Koulujen vaihtaminen on vaikeaa ja muuttaminen pois tutuista kuvioista kavereiden luota viela vaikeampaa. Yrita muistaa, etta olet tarkea ja tarpeeksi hyva sellaisena kuin olet.

Ja antaisin halauksen.

12-vuotiaana elama kaantyi jyrkkaan alamakeen ja mietin valilla vielakin, olisiko minulla ollut niita kaikkia mielenterveys- ja paihdeongelmia (ja nykyisin "vain" itsetunto-ongelmia), jos asiat olisivat olleet toisin tuossa pisteessa elamastani.

Vierailija kirjoitti:

Ei sinun tarvitse kantaa vastuuta. Ne luulevat olevan parempia, mutta ne eivät ole sen suurempia kuin muutkaan.

Sitä vastuunkantoa ei tehdä muita vaan itseä varten. Elämä on onnellisempaa, jos kantaa valinnoistaan vastuuta ja menee eteen päin.

Vierailija kirjoitti:

Sina et ole vastuussa vanhempiesi ongelmista. Koulujen vaihtaminen on vaikeaa ja muuttaminen pois tutuista kuvioista kavereiden luota viela vaikeampaa. Yrita muistaa, etta olet tarkea ja tarpeeksi hyva sellaisena kuin olet.

Ja antaisin halauksen.

12-vuotiaana elama kaantyi jyrkkaan alamakeen ja mietin valilla vielakin, olisiko minulla ollut niita kaikkia mielenterveys- ja paihdeongelmia (ja nykyisin "vain" itsetunto-ongelmia), jos asiat olisivat olleet toisin tuossa pisteessa elamastani.

Ei elämä sitten kantanut.