Miten te naiset jaksatte käydä töissä, kun miespuolisonne on kaiket päivät vapaalla jo poistuneena työelämästä?

Odotan jo kauhulla sitä aikaa, jolloin virkku mieheni jää eläkkeelle toteuttamaan kaikkia patoutuneita intohimojaan eli korjaamaan moottoripyöriä, autoja ja veneitä.  Jos minä en kävisi töissä, tulisi konkurssi.

Mä rakastan työntekoa! En halua jäädä eläkkeelle! Mieheni on pitkäaikaistyötön, ikää jo 60 v. joten kohta kai eläkeputkeen.

En jaksakaan. Mies on työkyvyttömyyseläkkeellä ja toimintakyky varsin rajoittunut. Itse opiskelen neljättä vuotta. Olen harkinnut 80 % työaikaa opintojen päätyttyä.

Ei tartte miettii ku mies on nuorempi kuin mä :)

Mitä minä sitten tekisin? Tietysti jos olisin rikas/olisimme rikkaita, niin olisi helppo löytää päiviin mielekästä sisältöä, sen kun rakentelisi yhtä kotia jonnekin lämpimään ja opettelisi purjehtimaan ja ratsastamaan jne, mutta kun mies on eläkkeellä ja itse vain keskipalkkainen, niin ei näillä tuloilla rakennella koteja eri puolille maailmaa. Ja jos haluan, että itselläni on sitten aikanaan parempi eläke kuin miehellä, niin vielä kymmenen vuotta pitää pelkästään sen takia tehdä töitä.

Mutta on työllä kyllä minulle ihan puhtaasti "sisältöarvokin". En ihan oikeasti tiedä, miten saisin aikani kulumaan kotona. Olen ollut työttömänä ja se passivoi tosi nopeasti. Kaikki ne suunnitelmat, kuinka vapaalla nauttisin ulkoilusta ja käsitöistä ja lukemisesta ja ystävien tapaamisesta jne häviävät, kun on vain loputtomasti vapaata aikaa. Paljon enemmän saan aikaiseksi työpäivän jälkeen kuin työttömänä olen saanut. Ja vaikka työkavereita en vapaa-aikana tapailekaan, niin kyllähän työpaikan sosiaaliset suhteet ovat älyttömän tärkeitä.

Eniten tässä tilanteessa ärsyttää se, että mies on niin saamaton. Hänellä olisi aikaa tehdä pihatyöt ja laittaa ruokaa jne, mutta päivä toisensa jälkeen tuntuu vaan olevan "aikaansaamaton olo", "väsymys" jne. (Kroonisia sairauksia on, niiden takia hän on ennen aikojaan eläkkeelle joutunut jäämäänkin.) Olisi kiva tulla kotiin, jossa odottaisi tarmokas elämänkumppani, joka on innoissaan siitä, mitä kaikkea on päivän aikana saanut aikaiseksi, mutta sitä tapahtuu harvoin.

Mä käyn töissä jossa viihdyn ihan itseni takia, en siksi että niin tekee muutkin (puoliso tekee töitä kotona ja voisin jäädä hyvin itsekin tekemään sitä työtä).