Lue keskustelun säännöt.
Mies itki
28.08.2016 |
En ole koskaan nähnyt hänen itkevän. Tänään puhui ettei jaksa enää raataa meidän elintason eteen ja alkoi itkeä. En osannut yhtään suhtautua. Ehkä jopa olen vähän kiukkuinen. Tehdään molemmat paljon töitä, meillä on oikeasti ihana talo, autot, lapset ja ystäviä. Työ vie aikaa molemmilla, kun kummankaan töitä ei voi ulkoistaa. Tuntuu, että mies vaan aikoo luovuttaa. Sanoin, että ottaisi vähemmän asiakkaita niin pyöritti vaan päätään. En oikein kestä heikkoutta, kun itse raadan yhtä haastavaa työtä ja vielä lisäksi hoidan lapsien asiat, vaatteet, harrastukset, laskut, keräykset... Ollaan vähennetty omia menoja ja pidetään pitkät lomat. Just oltiin 6vk kesälomalla ja mies prakaa kolmen viikon jälkeen. Ohjeita, neuvoja??
Kommentit (18)
Mies vähentää töitä ja lisää vapaa aikaa. Muutatte pienempään asuntoon ja elätte vaatimattomammin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti miehesi tajuaa erota ja pian!
Ihmiset kestävät kuormitusta eri tavoin. Kovaakin stressiä kestää lyhytaikaisesti, mutta pitkäaikainen kova stressi rikkoo pään ja kropan, ja johtaa burnoutiin. Vain osa siihen saakka päätyneistä toipuu entiselleen. Joten neuvon ottamaan miehen reaktion todesta - etenkin kun tietää, kuinka kova paikka miehille on itkeä. Mikään elintasosyy ei ole terveyden menettämisen arvoinen.
Meillä on molemmilla töissä myös joustoa. Voidaan lähteä kesken päivän ja nähdä toisiamme lounaalla, yöllä nukutaan lähekkäin ja turhasta en valita. Silti mies valittaa ettei nähdä ikinä. Ehkä mies ei osaa nauttia hetkistä. Yritän sanoa, että jättäisi puhelimen kotiin kun tehdään perheenä jotain, tai katsoisi postit maanantaina. Ei silti tee niin. Nyt sitten oikeasti prakaa. En osaa lohduttaa, kun olen järki-ihminen. Haen ratkaisua, mutta mikään ei kelpaa. Ehdotti, että hoitaisin hänen asiakkaitaan!! Aivan järjetön ajatus, että tekisin kahden työt, kun hän sairastaisi. Miten voi taantua noin?
Ap
"En osaa lohduttaa, kun olen järki-ihminen."
Et empatiakyvyttömyydessä ole mitään järkevää, päin vastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on böörniksessä ja masentunut. Tarvitsee apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on pääosin vapaat viikonloput, välillä tavataan ystäviä ja heidän kauttaan tulee asiakkaita, mutta esimerkiksi lomalla ei tehty mitään sosiaalista näiden tuttujen kanssa. Oltiin mökillä valtaosa ja käytiin molempien vanhemmilla ja parissa muussa paikassa.
Miehen ei tarvinut tehdä lomalla mitään muuta kuin grillata ja hengata. Ei ollut mitään illanistujaisia "tärkeässä" porukassa eikä tarvinut olla skarppi. Itsellä oli ihana loma, ja tuntuu pahalta ettei mies ilmeisesti nauttinut. Sanoi, että lomalla oli liikaa ajateltavaa. Jos mies nyt tiputtaa asiakkaita, ne lähtee luultavasti pysyvästi. Ei suostu palkata ketään muuta kuin minut!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Meillä on pääosin vapaat viikonloput, välillä tavataan ystäviä ja heidän kauttaan tulee asiakkaita, mutta esimerkiksi lomalla ei tehty mitään sosiaalista näiden tuttujen kanssa. Oltiin mökillä valtaosa ja käytiin molempien vanhemmilla ja parissa muussa paikassa.
Miehen ei tarvinut tehdä lomalla mitään muuta kuin grillata ja hengata. Ei ollut mitään illanistujaisia "tärkeässä" porukassa eikä tarvinut olla skarppi. Itsellä oli ihana loma, ja tuntuu pahalta ettei mies ilmeisesti nauttinut. Sanoi, että lomalla oli liikaa ajateltavaa. Jos mies nyt tiputtaa asiakkaita, ne lähtee luultavasti pysyvästi. Ei suostu palkata ketään muuta kuin minut!
Ap
Nyt sun pitää opetella vaatimattomampaan elämään. Kyllä sä varmasti siihen pystyt. Myytte toisen auton pois ja muutatte vaatimattomaan asuntoon. Jos ei kelpaa niin eroa sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän sinua, aloittaja. Itsekin järki-ihmisenä yritän aina keksiä ratkaisuja miehen valittamisiin. Neuvoni ovat yhtä tyhjän kanssa, mies ei edes halua ratkaisuja, vaan valittaa.
Meilläkin tuntuu, että minulla on paljon enemmän energiaa kuin miehellä. Hän ei jaksa töiden jälkeen yhtään mitään kotona. Tietty ei ole pakkokaan, kun minä hoidan. Maksan hänen laskunsakin (hänen tililtään) yms. Kaiken lisäksi tienaan tuplasti enemmän kuin mies. Hitto, että alkaa taas ärsyttää, kun ajatteleekin tätä.
Toki olen surullinen, että miehellä on paha olla. Voin hyvin tinkiä elintasosta, mutta ajatuksena se on ahdistava. Jos mies lopettaa työt hän ei saa kunnon sairaslomarahaa. Velkaa meillä ei talosta enää ole, mutta muusta kyllä. Tuntuu kamalalta myydä jotain tuollaisen vaiheen takia. Noin kuukauden kaksi hän voisi sairastaa, mutta asiakkaat häviäisi. Käskin mennä lääkärille verikokeisiin ja jos kaikki ok niin psykologille. Lähti pois. Aion nyt palkata miehen puolesta jonkun tuttuni tekemään työt ja väitän tekeväni ne, jään siitä kiinni, mutta uskon hänen ymmärtävän myöhemmin. Mitä te tekisitte??
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ettekö tule toimeen normaalilla työnteolla? Ja oletteko yleensä oikeassa työssä, jos se tuntuu vain raatamiselta eikä kaikesta panostuksesta huolimatta edes tahdo tuottaa tarpeeksi? Ei kuulosta järkevältä touhulta, jos koko ajan pitää tehdä jotain ylimääräistä "elintason" ylläpitämiseksi.
"Työ vie aikaa molemmilla, kun kummankaan töitä ei voi ulkoistaa." Täh?
t. Mies, joka itsekin vetäisee puhdistavat pikku itkut silloin tällöin.
Miehellä on ehkä toinen nainen tai rakkaus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tosiaan ole eroamassa. Harvoin luovutan, enkä aio tehdä sitä nytkään. En vaan osaa hänen kanssaan rypeä epätoivossa. Yritän pelastaa sen mitä pystyn.
En tietääkseni ole autisti, miksi olisin? En halua tinkiä lapsieni asioista sen takia, että mies ei kykene hoitamaan töitään. Ei ole ikinä itkenyt, on aina sanonut ettei osaa itkeä, vaan purkaa kaiken liikuntaan.. Olen itse kerran meinannut romahtaa, jolloin mies auttoi minua, mutta silloin oli syynä läheisen kuolema. Pakko vaan selvitä, hirveää tästä tulee ja tuntuu niin epäreilulta kun juuri on tehty mahtavat sopimukset syksylle. Töitä olisi ihan hirveästi ja kaikki kaatui minun päälle.
Ap
Teillä on joku yhteinen kahden hengen yritys?
Miehellä on yritys jossa on työntekijöitä, mutta tekevät erilaista työtä kuin mies. Itse olen toisella töissä, mutta sama koulutus kuin miehellä, eli helposti teen hänen työnsä jos pakko, lisäksi tunnen miehen asiakkaita. Aika vaan ei riitä. Teen nyt jo 9-18 päivää. Työni on mukavaa, mutta kiireistä.
Saan hyvää palkkaa ja mies nostaa myös hyvää palkkaa, mutta tuntuu ettei hän jaksa enää edes 6-8h/päiviä..
Ap
No kannattaisko tehdä vähemmän töitä?