Alkoholistien puolisot, toivotteko koskaan puolisonne kuolemaa?

Alkoholistin lapsena aina välillä toivoin äitini kuolemaa. Siitä tulee vaan ihan uskomaton syyllisyyden tunteen kierre. Mä tietenkin rakastin äitiäni, mutta välillä olin vaan niin totaalisen väsynyt tilanteeseen jossa minä olen se aikuinen ja äitini käyttäytyy kuin lapsi. Ne jupporemmit meidän kotona öisin väsytti myös.

Vaikka et itse koe elämäsi olevan pelastamisen arvoinen, niin lastesi elämä on. Ero on vaikea, mutta jälkikäteen ihmettelet miten se vei sinulta niin kauan.

Mitä helvettiä, alkoholismi on sairaus. Ymmärrän, että vihastuttaa, suututtaa, turhauttaa ja itkettääkin, mutta olen 99% varma että kukaan ei ole ihan vaan kiusallaan alkoholisti. 

Ota ero, jos on pahasti alkoholisoitunut niin tuskin saa tavata lapsia. Ero saattaa myös olla heräte miehellesi vaihtaa elämän suuntaa (hakeutua esim. katkolle)

Käytät vielä lapsia jonain paskana tekosyynä kun sulla itselläsi ei ole mielenlujuutta erota? Mielummin lapsilta kuolisi isä, niinkö? Huhhuh.

2, kuulostaa julmalta mutta kyllä, mielummin juoppo kuolee kun pitää (eronneenakin) lapsiaan helvetissä.

T: juopon lapsi

Vierailija kirjoitti:

Mitä helvettiä, alkoholismi on sairaus. Ymmärrän, että vihastuttaa, suututtaa, turhauttaa ja itkettääkin, mutta olen 99% varma että kukaan ei ole ihan vaan kiusallaan alkoholisti. 

Ota ero, jos on pahasti alkoholisoitunut niin tuskin saa tavata lapsia. Ero saattaa myös olla heräte miehellesi vaihtaa elämän suuntaa (hakeutua esim. katkolle)

Käytät vielä lapsia jonain paskana tekosyynä kun sulla itselläsi ei ole mielenlujuutta erota? Mielummin lapsilta kuolisi isä, niinkö? Huhhuh.

Jollei sairastunut itse pidä sairauttaan minään, kieltää sen ja käyttäytyy kuin sairaus ei koskettaisi kaikkia ympärillä olevia, niin ainakaan mulla alkoholistin lapsena ei riitä ymmärrystä kyseistä sairautta kohtaan. Olisi ollut helpotus jos oma vanhempani olisi kuollut vuosia aikaisemmin.

Alkoholistin puolisot joilla on lapsia; EROTKAA, oikeasti!