Vaikeuksia päästä yli eksästä
Lähes 10 vuotta yhdessä, paras ystäväni ja ainoa jolle olen salaisuuteni kertonut. En pääse millään yli vaikka erosta aikaa jo yli vuosi! Huolehdin edelleen eksäni voinnista ja haluaisin nähdä. Olen myös katkera ja surullinen erosta ja tämä syö omia voimavarojani. Miten pääsen eteenpäin?
Kommentit (15)
Sillon varmaan jo uus joten yritäpä vaan mennä elämässäs etiäpäin.
Vierailija kirjoitti:
Sillon varmaan jo uus joten yritäpä vaan mennä elämässäs etiäpäin.
Mutta miten?
Tarvitset uutta sisältöä elämääsi:
- voisitko vaihtaa asuntoa, työpaikkaa tms. "radikaalia"?
- hanki uusi (mielellään intensiivinen) harrastus
- lähde baanalle ja harrasta yhden illan juttuja
- hanki uusia ystäviä
- matkustele
- hankkiudu eroon exästäsi muistuttavista asioista
- tee "makeover": osta uusia vaatteita, opettele uusi meikkaustyyli jne
Eroon pääseminen vie oman aikansa, ota se aika mitä tarvitset. Pakottamalla se ei tule. Ehkä jossain kohtaa sinua alkaa myös tunnetasolla ärsyttämään, että ajattelet enemmän häntä kuin itseäsi ja sitten olet päässyt yli.
Vierailija kirjoitti:
Tarvitset uutta sisältöä elämääsi:
- voisitko vaihtaa asuntoa, työpaikkaa tms. "radikaalia"?
- hanki uusi (mielellään intensiivinen) harrastus
- lähde baanalle ja harrasta yhden illan juttuja
- hanki uusia ystäviä
- matkustele
- hankkiudu eroon exästäsi muistuttavista asioista
- tee "makeover": osta uusia vaatteita, opettele uusi meikkaustyyli jne
Kiitos vastauksesta!
Asunto on luonnollisesti vaihtunut eron seurauksena ja suurin osa tavaroista vaihtunut myös muuton seurauksena. Matkustellut olen ja se saa eron unohtumaan! Valitettavasti kotiinpaluu ja yksinolo saa nuo ajatukset taas mieleen... Uusi mies minulla on mutta näemme hyvin harvoin miehen työn takia (reissutyö) ja vietän aikaa paljon yksikseni. Kavereiden ja harrastusten hankkimista täytyy yrittää! Kaupungin vaihtaminen voisi auttaa myös mutta vielä se ei ole mahdollista. Esimerkiksi keskustassa liikkuessa tulee muistot eksästä mieleen ja usein johtaa itkuun. :(
Ajan kuluminen auttaa aina. Voit myös tehdä tietosta surutyötä ihan tyyliin "tänään ryven surussa ja kieriskelen itsesäälissä, katselen kuvia, luen kirjeitä, kaipaan, kadun, ulisen ja vaikerran sydämeni kyllyydestä." Asetat tuolle jonkin määräajan, vaikkapa "lauantaisin klo 13-15". Aseta kello hälyttämään määräajan päätteeksi. Sen jälkeen keräät todistusaineiston, kirjeet, kuvat yms. ja heität ne laatikon perälle, peset kasvosi ja keität vaikka kahvia. Kahvia juodessasi suunnittelet itsellesi jotain hauskaa, jollet ole jo suunnitellut. Mene ulos, soita kaverille, katso komedia tai mikä nyt sitten huvittaakin. Toista joka viikko, tarvittaessa pari kertaa viikossa. Näin kulutat surusi loppuun ja sinua alkaa pian naurattaa koko rituaali. Sen jälkeen oletkin kypsä suunnistamaan elämässäsi eteenpäin ilman turhia painolasteja.
Vierailija kirjoitti:
Ajan kuluminen auttaa aina. Voit myös tehdä tietosta surutyötä ihan tyyliin "tänään ryven surussa ja kieriskelen itsesäälissä, katselen kuvia, luen kirjeitä, kaipaan, kadun, ulisen ja vaikerran sydämeni kyllyydestä." Asetat tuolle jonkin määräajan, vaikkapa "lauantaisin klo 13-15". Aseta kello hälyttämään määräajan päätteeksi. Sen jälkeen keräät todistusaineiston, kirjeet, kuvat yms. ja heität ne laatikon perälle, peset kasvosi ja keität vaikka kahvia. Kahvia juodessasi suunnittelet itsellesi jotain hauskaa, jollet ole jo suunnitellut. Mene ulos, soita kaverille, katso komedia tai mikä nyt sitten huvittaakin. Toista joka viikko, tarvittaessa pari kertaa viikossa. Näin kulutat surusi loppuun ja sinua alkaa pian naurattaa koko rituaali. Sen jälkeen oletkin kypsä suunnistamaan elämässäsi eteenpäin ilman turhia painolasteja.
Tämän teen ehdottamasti. Kiitos.
Mahtaakohan se sun uusi mies olla tietoinen että edelleen itket eksäsi perään? Merkitseekö hän sinulle muuta kuin laastaria, joka nyt vaan ei toimi kovin hyvin kun ei pysty jokaista sekuntia kanssasi viettämään?
Vierailija kirjoitti:
Mahtaakohan se sun uusi mies olla tietoinen että edelleen itket eksäsi perään? Merkitseekö hän sinulle muuta kuin laastaria, joka nyt vaan ei toimi kovin hyvin kun ei pysty jokaista sekuntia kanssasi viettämään?
Merkitsee, tämän vuoksi haluan päästä yli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahtaakohan se sun uusi mies olla tietoinen että edelleen itket eksäsi perään? Merkitseekö hän sinulle muuta kuin laastaria, joka nyt vaan ei toimi kovin hyvin kun ei pysty jokaista sekuntia kanssasi viettämään?
Merkitsee, tämän vuoksi haluan päästä yli.
Vai olisiko niin ettet vaan osaa olla yksin? Keskusteluapu/terapia voisi olla paikallaan.
Näkisin tavallaan hyvänä tuon, että uusi miehesi on paljon poissa, koska näin saat aikaa järjestää oma pääsi kuntoon. Ne asiat on käsiteltävä, mutta tee se pikku hiljaa vaiheittain, koska ei kukaan jaksa velloa koko ajan tuskassa. Ihan hyvä ajatus on järjestää surulle oma aikansa, ja sitten muun ajan elät normaalia elämää.
Vuosi on lyhyt aika. En minäkään ole kenestäkään vuodessa yli päässyt.
Jos se sinua lohduttaa, niin exäsi todennäköisesti myös suree tahollaan. Ei näistä asioista niin kepeästi yli pääse kukaan (normaali ihminen ainakaan). Mutta kaikki me saadaan elämältä turpiin silloin tällöin, eikä siinä muu auta kuin nousta kanveesista ylös ja jatkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahtaakohan se sun uusi mies olla tietoinen että edelleen itket eksäsi perään? Merkitseekö hän sinulle muuta kuin laastaria, joka nyt vaan ei toimi kovin hyvin kun ei pysty jokaista sekuntia kanssasi viettämään?
Merkitsee, tämän vuoksi haluan päästä yli.
Vai olisiko niin ettet vaan osaa olla yksin? Keskusteluapu/terapia voisi olla paikallaan.
Mistä tiedän etten osaa olla yksin? Mistä erotan laastarisuhteen? Minä rakastan uutta miestäni ja näen hänen kanssaan tulevaisuuden ja hänen kanssaan haluan olla. Aiemmasta suhteesta on jäänyt surua, loukkaantumista, katkeruutta eksää kohtaan ja haluan päästä tunteista eroon jotta voisin jatkaa elämääni onnellisempana ja rakastamani miehen kanssa.
Emt.