Miten tutustua ihmiseen, joka puhuu suu vaahdossa taukoamatta?
Tai pikemminkin, miten saada hänet tutustumaan itseeni?
Tapaamiset (3 kpl) kun ovat menneet joka kerta kutakuinkin näin:
A: Mitäs teille kuuluu?
B: Ihan hyväähän meille vaan, ei oikeastaan ihmeempiä, entäs teille?
A: n. kahden tunnin mittainen kertomus siitä, mitä hänelle kuuluu ilman mahdollisuutta sanoa itse sanaakaan väliin
Tuon pari tuntisen jälkeen sitten uuvuttaakin jo niin, ettei jaksaisikaan enää kertoa tarkemmin niistä omista kuulumisista, parasta alkaa lähteä kotiin. Tavallaan mukavan tuntuinen ihminen, johon olisi kiva tutustua kaikin puolin paremmin, mutta kuinka ihmeessä se on mahdollista? Onko teillä ollut koskaan samanlaista lievästi sanottuna puheliasta tuttavaa?
Kommentit (31)
Tutustuminen hänen kanssaan ei varmaankaan tule koskaan tarkoittamaan, että kuuntelisi sinun kuulumisiasi. Jos sulle riittää monologin kuuntelu, niin mikäs siinä.
Meille tuli töihin tuommoinen prinsessa joka tykkäsi puhua itsestään. Ei ole kolmeen kuukauteen edes kysynyt mun perhesuhteistani/taustoistani vaikka työskennellään samassa porukassa. Nyt en edes halua olla missään kontaktissa ko. ihmiseen lukuun ottamatta pakollisia työkuvioita.
Miksi haluat tutustua omituiseen höpöttäjään, jonka jutut ovat minä-minä-minä-jorinaa?
Ihmetyttää vaan, kun ynmärtääkseni kyseisellä ihmisellä on paljon ystäviä, että miten ihmeessä on heihin tutustunut ja minkälaisia heidän tapaamisensa oikein mahtavat olla...
Ja siinä mielessä mukavan ja kiinnostavan oloinen ihminen, että on kertonut kokeneensa paljon samanlaisia asioita kuin minä. En vaan ole koskaan päässyt edes sanomaan, että "ymmärrän tunteitasi, olen kokenut saman".
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ihmetyttää vaan, kun ynmärtääkseni kyseisellä ihmisellä on paljon ystäviä, että miten ihmeessä on heihin tutustunut ja minkälaisia heidän tapaamisensa oikein mahtavat olla...
Ja siinä mielessä mukavan ja kiinnostavan oloinen ihminen, että on kertonut kokeneensa paljon samanlaisia asioita kuin minä. En vaan ole koskaan päässyt edes sanomaan, että "ymmärrän tunteitasi, olen kokenut saman".
Ap
ymmärtääkseni*
Ap
Kyseiseltä ihmiseltä puuttuvat sosiaaliset taidot, joten vastavuoroinen ystävyys tuskin onnistuu. Kuuntelijaksi kelpaat. Mitä itse tuolta tutustumisilta haet?
Vierailija kirjoitti:
Kyseiseltä ihmiseltä puuttuvat sosiaaliset taidot, joten vastavuoroinen ystävyys tuskin onnistuu. Kuuntelijaksi kelpaat. Mitä itse tuolta tutustumisilta haet?
Kaveria, ystävää.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ihmetyttää vaan, kun ynmärtääkseni kyseisellä ihmisellä on paljon ystäviä, että miten ihmeessä on heihin tutustunut ja minkälaisia heidän tapaamisensa oikein mahtavat olla...
Ja siinä mielessä mukavan ja kiinnostavan oloinen ihminen, että on kertonut kokeneensa paljon samanlaisia asioita kuin minä. En vaan ole koskaan päässyt edes sanomaan, että "ymmärrän tunteitasi, olen kokenut saman".
Ap
Kuinka monta hänen laajaan ystäväpiiriin kuuluvaa olet tavannut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmetyttää vaan, kun ynmärtääkseni kyseisellä ihmisellä on paljon ystäviä, että miten ihmeessä on heihin tutustunut ja minkälaisia heidän tapaamisensa oikein mahtavat olla...
Ja siinä mielessä mukavan ja kiinnostavan oloinen ihminen, että on kertonut kokeneensa paljon samanlaisia asioita kuin minä. En vaan ole koskaan päässyt edes sanomaan, että "ymmärrän tunteitasi, olen kokenut saman".
Ap
Kuinka monta hänen laajaan ystäväpiiriin kuuluvaa olet tavannut?
En ainuttakaan, paitsi yhden ihan pikaisesti. Mutta puhuu ystävistään ja ainakin somen perusteella nämä ystävät ovat ihan todellisia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyseiseltä ihmiseltä puuttuvat sosiaaliset taidot, joten vastavuoroinen ystävyys tuskin onnistuu. Kuuntelijaksi kelpaat. Mitä itse tuolta tutustumisilta haet?
Kaveria, ystävää.
Ap
Millainen oma ystäväpiirisi on, mikäli kaipaat seuraa henkilöstä, joka ei toistaiseksi ole osoittanut mitään mielenkiintoa sinua kohtaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyseiseltä ihmiseltä puuttuvat sosiaaliset taidot, joten vastavuoroinen ystävyys tuskin onnistuu. Kuuntelijaksi kelpaat. Mitä itse tuolta tutustumisilta haet?
Kaveria, ystävää.
Ap
Millainen oma ystäväpiirisi on, mikäli kaipaat seuraa henkilöstä, joka ei toistaiseksi ole osoittanut mitään mielenkiintoa sinua kohtaan?
Aika suppea on, valitettavasti. Siksi olenkin antanut tälle "ystävyyden syntymiselle" jo näinkin monta mahdollisuutta, mutta ehkä tosiaan parempi luovuttaa. Harmi.
Ap
Tässä haisee nyt taas sellainen juttu, että oma ylpeys ei anna periksi, vaan pitää saada juuri se yksi tyyppi kaveriksi/ystäväksi. Ennen ei luovuteta ennen kuin tämä tyyppi on saatu jallitettua. Sellaista lohestamista. Jotkut ihmiset tosiaan masokistisesti kaipaavat haasteita, harmi että se manifestoituu sitten sellaisena typeränä ihmissuhdepelailuna.
Löytyy tämän tyyppinen minä-minä-kaveri. Ei koskaan nykyään kysy esim. parisuhteestani tai ylipäänsä kuulumisia..monesti olen turhautunut tapaamisten jälkeen. Toisaalta hän on on myös auttavainen jos tarvitsen jeesiä jossain mutta rajansa itsessä puhumisessakin..Mikä sua kiehtoo siinä uudessa tuttavuudessa AP, mitä yhteistä teillä on?
Entäs jos ystävälläsi ei ole ketään muuta joka kuuntelisi. Itse aina pulpatan taukoamatta kun näen uusinta ystävääni ja jälkeenpäin mietin että jyräsinkö ystäväni aivan totaalisesti ja pelkään ettei hän enää jaksa minua tavata kun en anna suun vuoroa. Anteeksi Niina (jos luet tätä), tahdon olla kunnollinen ystävä!67
Olet varmaan törmännyt työkaveriini. Mukava ihminen, ei lainkaan pahantahtoinen, mutta raskasta seuraa..
Vierailija kirjoitti:
Tai pikemminkin, miten saada hänet tutustumaan itseeni?
Tapaamiset (3 kpl) kun ovat menneet joka kerta kutakuinkin näin:
A: Mitäs teille kuuluu?
B: Ihan hyväähän meille vaan, ei oikeastaan ihmeempiä, entäs teille?
A: n. kahden tunnin mittainen kertomus siitä, mitä hänelle kuuluu ilman mahdollisuutta sanoa itse sanaakaan väliinTuon pari tuntisen jälkeen sitten uuvuttaakin jo niin, ettei jaksaisikaan enää kertoa tarkemmin niistä omista kuulumisista, parasta alkaa lähteä kotiin. Tavallaan mukavan tuntuinen ihminen, johon olisi kiva tutustua kaikin puolin paremmin, mutta kuinka ihmeessä se on mahdollista? Onko teillä ollut koskaan samanlaista lievästi sanottuna puheliasta tuttavaa?
Kerrottakoon nyt vielä, että tutustuin kyseiseen ihmiseen alunperin netissä, eräällä foorumilla. Ennen kuin olimme kertaakaan tavanneet livenä, meillä tuntui synkkaavan jotenkin erityisen hyvin ja odotin tuttavuudeltamme paljon. Olin kieltämättä vähän pettynyt jo ensimmäisen tapaamisemme jälkeen, mutta ajattelin vain ujostelleeni, ja että seuraavalla kerralla täytyy vaan rohkeammin itsekin kertoa itsestään. No tänään yritin kaikkeni, mutta enpä saanut juuri puolikasta sanaa enempää sanottua.
Harmi, kun henkilö ei sinänsä vaikuta mitenkään pahalta tai itsekkäältä, päin vastoin, mutta ehkä tässä on vaan turha mistään tämän suuremmasta ystävyydestä haaveilla.
Ap
Miksi ihmeessä olisi kiva tutustua paremmin?